Olisiko tämä sosiaalinen itsemurha vastata syntymäpäivän viettämiseen näin?
On taas se aika vuodesta, kun kaikilla on kaikkea ja kalenterit täynnä, ja on minun syntymäpäiväni (nyt lauantaina).
En ole muutamaan vuoteen enää uskaltanut kysyä ketään. Ja silti joka vuosi saan somessa onnitteluviestejä ja kyselyjä, että mitä meinaan puuhata. Olen perheellinen, nelikymppinen nainen, ja kaipaan kuitenkin myös aikuisten kesken tekemistä tai jopa juhlimista. Puoliso ei koskaan ehdi, sillä on palvelualalla ja on yllättäen juhlakausi.
Mitä jos vastaisin näihin kyselyihin, että en tee mitään, kun ei ole ketään kenen kanssa juhlia? Tai jos vastaisin, että no nyt ei ole mitään suunnitelmia, mutta ehkä joskus vielä saisin kokea kaverisynttärit.
Olisiko tämä ihan sosiaalinen itsemurha?