Lue keskustelun säännöt.
Mua ahdistaa..
29.08.2011 |
Mua ahdistaa, kun tuntuu ettei elämällä ole mitään muuta sisältöä, kun kuunnella 8kuisen pojan kitinää (ylös nousemisen jälkeen alkanut jatkuva kitinä), juosta koiran kanssa lenkillä ja vahdata mitä suuhun laittaa, että saisi tän kaiken 16kg ylipainon tiputettua.
Tuntuu, niinkun multa hajois pää, ja sitten mua ahdistaa vielä enemmän, kun huomaan olevani kokoajan huonolla tuulella ja kiukkunen.
Vituttaa, kun tuntuu, ettei niihin MUN juttuihin ja MUN harrastuksiin ole koskaan varaa laittaa rahaa, mutta miehen harrastukseen kyllä. JOtenkin mies ei miellä tätä puutarha-harrastustani - harrastukseksi. Ilmeisesti jos haluaa harrastaa, täytyy lähteä pois kotoa. Olen myös sanonut haluavani kymppikortin salille ja mies siihen joka kerta, että katotaan kun on enemmän rahaa.
Toki, tiedän, että nyt on tosi tiukkaa, enkä siksi jaksakkaan asioista narista, mutta kyllä se silti vituttaa, kun mies sanoo tarvitsemansa tätä ja tätä harrastukseensa (harrastukseen vaadittavia suojia) ja ne on sitten ostettava välittömästiHetiNYT. Ja nehän ostetaan. Eikä auta sanoa, että katsotaan sitten kun on varaa, kun mulla ei oo sydäntä siihen.
En mä haluaisi olla sellainen natkuttava vaimo, joka rutisee jokaisesta ostosta minkä mies itselleen tekee.
Mutta esimerkkinä:
Mies osti itselleen uudet suojat. Hinta 600€ Rahat: Joustoluotolta, mikä kylläkin maksettu jo. Minä pyysin kasvihuonetta, hinta about sama, miehen vastaus, ei oo varaa ja katotaan nyt jos toi sun harrastus nyt edes kestää ensikesään.
Hyvä on, olen melko ailahteleva harrastusteni parissa, (pidän siis myös käsitöistä) mutta saatan harrastaa yhtä asiaa yhtenä päivänä ja toista toisena, ei se tarkoita sitä jos välillä teen jotain muuta, ettei se ensimmäinen asia enää kiinnostaisi..
Loppuviikosta menen 6 viikkoa töihin ja mies jää pitämään isäkuukautta. Tajuaapa sekin ettei tää kotona oleminen oo aina hauskaa ja helppoa.
Varsinkaan kun ei oo ainuttakaan kokonaista yötä nukkunut päälle 8kk.
Niin, sekin siis ärsyttää, kun mies kuvittelee, että tää kotona oleminen tosiaan on sellasta lepposta makailua ja kaikki nää kotihommat tekee itse itsensä.
Huoh, kiitos kun sain avautua, vähän jo ahdistus helpotti. Ainakin hetkeksi. Taidan painella ovesta puutarhaan kun mies tulee kotiin ja anna vaan pojan ovella miehelle ja sanon, että nähdään illalla ;) :D
Kommentit (5)
Se nyt vaan on sellaista tuo pikkulapsiarki. Ahdistavaa eikä jää omaa aikaa. Sitä se on kaikilla enemmän tai vähemmän. Siihen pitää vaan saada sellainen tasapaino. Ajankanssa se helpottaa mutta pitää yrittää nauttia myös siitä ajasta ja miettiä asioita mistä nauttii ja tehdä välillä muutakin. Tasapainotella. Kuunnella itseä ja antaa itselle myös aikaa.
Tuo miehen homma on aika ikävä juttu mutta toisaalta ymmärrettävä. Kasvihuone on aika iso investointi ja sellainen joka voi odottaa parempaa rahallista tilannetta. Tai ainakin sen että se raha säästetään etukäteen eikä osteta luotolla.
Kyllä minä toisaalta ymmärrän tuo suojaoston heti/nyt, jos kuitenkin on sellainen tärkeä harrastus miehelle jota on pitkään harrastanut. (Itse harrastan urheilua ja huonot välineet tappaa motivaation. Jos kyse urheiluvälineistä, menen itsekin ostamaan ne heti nyt. Toisaalta haluan itsekin sen kasvihuoneen ja se on joutunut odottamaan nyt jo 2 kesää ja saa nähdä saanko sitä ensi kesänäkään. )
Tuo isäkuukausi on hyvä juttu että pidätte. Pidä myös huoli siitä että mies tekee samalla tavalla kotitöitä kotonaollessa kuin sinä. Oppiipa tietämään mitä se on.
Itse harrastan myös käsitöitä. Teen niitä monesti ihan myystiin asti. Tämä meidän koti on omanlainen käsityöpaja mistä moni tuttu haluaa ostaa aina jotain. Käyn myös myyjäisissä kerran tai kaksi vuodessa. Nämä ovat täysin omia rahojani eikä miehelläni ole oikeutta sanoa niihin mitään vaikka lahjoittaisin kaikki kolmijalkaisille kissoille.
Mitä jos alkaisit itse säästää sitä rahaa siihen kasvihuoneeseen ja ensikesänä voisit sitten uudelleen punnita haluatko sen vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin tuonne toiseenkin ketjuun... Meillä siis kohta vuoden ikänen. Mua ärsyttää se kun mun mies ostaa välillä "puolisalaa" visalla haluamiaan asioita ja sitten ihmetellään kun visalasku paisuu. SEnhän se visa on,mutta kun sen lyhennyksiin menee sitten ne elämiseen tarvittavat rahat. Mä kestän sen, että mä en osta mitään, en tee mitään, hoidan lapsen, kodin ja koirat (meillä niitä kaksi), mutta musta silloin sen kuuluis mennä niin että sit mies elättää perheen. Siis jos käytetään tätä iänikuista "äiti kotona hoitaa kodin, mies töissä elättää perheen"-kaavaa. Vituttaa miettiä mitäs kivaa tänään tekis ruuaks makaronista ja porkkanasta, vituttaa pyyhkiä peränsä euroshopperin ohuen karheaan paskapaperiin, vituttaa taitella ja pestä kestovaippoja, vituttaa tehdä kaks eri ruokaa (muksulle omansa) ja sitten vituttaa tyrkyttää sille lapselle mautonta kotiruokaa kun tietää että joku Piltin spagetti uppois hujauksessa. Ja kaikki vaan siks että mies kuluttaa mitä lystää. Vituttaa siis köyhäillä. Mun mies ei sinänsä ole itsekäs, enemmänkin ajattelematon. Sille käy aina tasasin väliajoin niin että rahankäyttö lipsahtaa ja sitten sitä korjaillaan. Siyt ku on taas tasapaino ni sama tapahtuu uudestaan. Välillä mä käyn tekemässä töitä viikonloppusin että sais vähä ylimäärästä, ja sitten se kaikki ylimääränen meneekin elämiseen. Noh, jos viä vähän aikaa jaksais niin sit vois laittaa lapsen tarhaan ja palata töihin, sit olis taas omat rahat ja mies sais hoitaa ihan ite ongelmansa.
Vastasin tuonne toiseenkin ketjuun... Meillä siis kohta vuoden ikänen. Mua ärsyttää se kun mun mies ostaa välillä "puolisalaa" visalla haluamiaan asioita ja sitten ihmetellään kun visalasku paisuu. SEnhän se visa on,mutta kun sen lyhennyksiin menee sitten ne elämiseen tarvittavat rahat. Mä kestän sen, että mä en osta mitään, en tee mitään, hoidan lapsen, kodin ja koirat (meillä niitä kaksi), mutta musta silloin sen kuuluis mennä niin että sit mies elättää perheen. Siis jos käytetään tätä iänikuista "äiti kotona hoitaa kodin, mies töissä elättää perheen"-kaavaa. Vituttaa miettiä mitäs kivaa tänään tekis ruuaks makaronista ja porkkanasta, vituttaa pyyhkiä peränsä euroshopperin ohuen karheaan paskapaperiin, vituttaa taitella ja pestä kestovaippoja, vituttaa tehdä kaks eri ruokaa (muksulle omansa) ja sitten vituttaa tyrkyttää sille lapselle mautonta kotiruokaa kun tietää että joku Piltin spagetti uppois hujauksessa. Ja kaikki vaan siks että mies kuluttaa mitä lystää. Vituttaa siis köyhäillä. Mun mies ei sinänsä ole itsekäs, enemmänkin ajattelematon. Sille käy aina tasasin väliajoin niin että rahankäyttö lipsahtaa ja sitten sitä korjaillaan. Siyt ku on taas tasapaino ni sama tapahtuu uudestaan. Välillä mä käyn tekemässä töitä viikonloppusin että sais vähä ylimäärästä, ja sitten se kaikki ylimääränen meneekin elämiseen. Noh, jos viä vähän aikaa jaksais niin sit vois laittaa lapsen tarhaan ja palata töihin, sit olis taas omat rahat ja mies sais hoitaa ihan ite ongelmansa.
Tämä oli oikein hienosti kuvastava kertomus lapsiperhearjesta! Hah. Nimenomaan köyhästä sellaisesta. Kiitos tästä.
Ei siitä pääse mihinkään. Jos mies on tuosta vain ilman harkitsemista valmis satsaamaan omiin menoihinsa, mutta ohittaa sinun tarpeesi pelkällä olankohautuksella, niin mitä muuta hän voi olla kuin itsekäs. VAADI itsellesikin jotakin. Sano, että nyt on MINUN vuoroni.