Lue keskustelun säännöt.
"Kasvatatko" vieraiden lapsia?
18.09.2008 |
Miten toimit, jos kylässä on lapsiperhe, jonka lapset mellastavat mielensä mukaan, eivätkä vanhemmat puutu asiaan mitenkään? Mitä teet? Puututko tilanteeseen? Mihin pisteeseen saakka?
Olemme mieheni kanssa nuoria ihmisiä, ollaan nyt vuosi asuttu yhdessä, ja kylässä on käynyt ystäviä molempien puolelta lapsineen, ja kaikenlaista menoa on jo tullut nähtyä. Minulla esim. on kaveri, joka antaa meillä kyläillessään lastensa tehdä IHAN MITÄ TAHANSA, eikä puutu mitenkään. Olen ihan ihmeissäni seurannut vierestä, ja alkanut ihan tosissani miettiä, että odottaakohan hän, että kun meillä ollaan, niin minä hoidan hänen lapsensa???
Katselin touhua jonkin aikaa, ja olen nyt alkanut komentaa hänen lapsiaan. Kyse ei voi olla siitä, etteikö äiti huomaisi, että komentamiselle olisi aihetta: ei voi olla huomaamatta, kun lapset rämpyttävät valoja tai hakkaavat huonekaluja leluilla niin, että ei kuule mitä keskustelukummpani sanoo. Luulisi äidin havaitsevan myös sen, kun lapset repivät kirjahyllystä kirjoja lattialle...
Miten muilla? Millaisia tilanteita teillä on ollut ja miten olette toimineet? Mikä on "etiketti", eli missä määrin vieraiden lapsia saa mielestänne kasvattaa?
Kommentit (13)
Kyllä mä myös puutun aika herkästi esim. omalla rivarin leikkipihalla muidenkin lasten puuhiin. Jos selvästi joku on luvattomissa puuhissa, niin kyllä komennan.
Samoin meillä on meidän säännöt. Kyllähän lapset helposti testaa sitä, että saako jotain kiellettyä tehdä vieraassa paikassa.
Ja kyllä mä välillä ihan ventovieraitakin komennan. Asutaan koulun lähellä ja kyllä mä pari nahistelua olen keskeyttänyt. Samoin kerran yhdet pojat uittivat reppujaan ojassa, komensin sieltä pois. Ja tulee mieleen vielä yhdet tytöt, jotka olivat pysähtyneet fillareilla maantien varteen vähän vaaralliseen kohtaan, komensin kyllä pitämään juttutuokiota muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai ns. puolustan omia lapsiani, jos joku lähtee etuilemaan jonossa tai muuta vastaavaa. Muutenhan antaisin omille lapsilleni viestin, että muiden täytyy antaa kohdella miten vaan. Usein sanonkin suoraan omalle lapselleni, että "älä anna pojan etuilla" tms.
Hmm, olisinkohan ollut reippaampi ja rohkeampi lapsi, jos minunkin äitini olisi toiminut noin? Varmaan. Sen sijaan arastelin ja annoin muiden kävellä ylitseni. Tuo oli yksi hyvä esimerkki puuttumisesta, tai tilanteesta, jossa niin saattaa joutua tekemään.
Heh, toisen perheen kanssa kävi niin, että lapset olivat riehuessaan sattuneet katkaisemaan erään huonekasvimme. Huomasin tämän, ja ihan vain ääneen totesin, että "Ohoh, tämä onkin katkennut". Lasten äiti mulkaisi minua todella pahasti, kun mainitsin asiasta. Ja voin vilpittömästi sanoa, että en todellakaan huomauttanut asiasta vihaisesti! Satuin vain toteamaan ääneen. (Eihän se nimittäin iso juttu ole eikä siihen kuole... paitsi ehkä meidän kukka :D) Kyllä minua harmitti (se oli nätti kasvi), mutta sitä en mitenkään näyttänyt.
Mutta ilmeisesti olisi pitänyt teeskennellä, että en huomaa mitään.
En kuitenkaan voinut olla huomaamatta ja puuttumatta, kun samat lapset kiipeilivät parvekkeellamme tuoleille. Äidin tunteista viis, pelkäsin että lapset putoavat alas! Jos on lasten turvallisuudesta kysymys, niin en todellakaan mieti, puutunko vai en.
Mutta tämän toisen pesueen äiti, josta aikaisemmin kerroin, ei tunnu loukkaantuvan lainkaan vaikka hänen lapsiaan komennan. Hänhän ilmeisesti on meillä ollessaan lomalla lastensa kasvatuksesta...
ja lainaan alussa toista viestiä :)
sellaiseen mitä omilla lapsillanikaan ei ole lupa tehdä. Jos omat lapseni eivät saa vedellä kirjoja hyllystä, paukuttaa huonekaluja, hyppiä sängyllä yms. niin miksi sitten muiden lapsilla siihen olisi oikeus. Jos eivät lapsen omat vanhemmat ymmärrä puuttua kiellettyyn toimintaan, niin takulla teen sen itse!
mutta noin yleisesti julkisilla paikoilla en asiaan puutu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaa, jaksa tai viitsi kasvattaa omia lapsiaan - siis silloin, kun ovat kotonani vierailulla tai muuten heidän käytöksensä vaikuttaa minun tai lapseni olemiseen.
Kiellän ja kerron, että meillä ei tällaista saa tehdä ja koska olet täällä kylässä, sinun pitää toimia meidän kodin säännöin. Itselläni on yksi tällainen tuttava, jonka lapsilla ei tunnu olevan minkäänlaisia rajoja. Eipä hän näytä reagoivan mitenkään "kasvatuspuuhiini".
Minun kodissani pätee minun kotini säännöt, enkä anna vieraiden lasten rikkoa niitä - onhan siinä omillakin lapsilla ihmettelemistä, kun vieraat saavat toimia mielensä mukaan. Toki odotan, josko vanhemmat hoksaisivat puuttua tilanteeseen, en heti ensimmäisenä ole suuna päänä. Asiallisesti kuitenkin sanon jos näyttää siltä, etteivät vanhemmat kiinnitä asiaan huomiota. Julkisellakin paikalla kasvatan naapurin lapsia, jos ovat ilman aikuisia ulkona ja tapahtuu jotakin hölmöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli tottakai sinä asetat rajat kyläileville lapsille. Kerro lapsille, ettei teillä saa saa rämpyttää, valoja, kaivella kirjahyllyä jne.
Jos lapset taas purkavat kirjahyllyä omassa kodissaan niin siihen ei välttämättä kannata sanoa mitään jos lasten vanhempi ei reagoi.
Kyllä minä kasvatan vieraita lapsia myös pihalla, eli huomautan ja selitä, miksi jotain ei saa tehdä (esim. telineiden hakkaaminen leluilla, kivien heittäminen kohti jne)
Mielestäni se on jokaisen aikuisen velvollisuus puuttua ja sanoa ja kasvattaa.
ja jokainen päättää itse, miten omassa kodissa ollaan eli vierailulla oleville lapsille pitää kertoa mitä ei saa tehdä jos lasten vanhemmat eivät sitä tajua.
mutta kyllä komentaisin. Ei meidän kotiin kukaan saa tulla riehumaan ja hajottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et puutu asiaan, jos vanhemmat ei puutu? oletpa suvaitsevainen.
Ja välillä muuallakin. :) Mut kylläkin lähinnä mun omien lasteni serkkuja eli läheisistä lapsista on kyse. Meillä on sellainen sanaton (ja osin sanallinenkin) sopimus näiden lasten vanhempien kanssa, että tietysti jokainen saa komentaa ja kasvattaa jos tarve on.
Ihan vieraiden lasten tekemisiin en puutu, paitsi jos tulevat esim. leikkipuistossa kiusaamaan omia lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron esimerkiksi, että liukumäessä ei etuilla, ketään ei tönitä, hiekkaa ei saa heittää eikä toisen kädestä ottaa lelua. Omat vanhemmat voivat olla ihan vieressä, mutta eivät ilmeisesti itsekään osaa käyttäytyä saati sitten opettaa omille lapsilleen miten maailmassa eletään.
Tottakai ns. puolustan omia lapsiani, jos joku lähtee etuilemaan jonossa tai muuta vastaavaa. Muutenhan antaisin omille lapsilleni viestin, että muiden täytyy antaa kohdella miten vaan. Usein sanonkin suoraan omalle lapselleni, että "älä anna pojan etuilla" tms.
Ärsyttää, kun esim oma uhmispoika testaa rajojaan ukin ja mummin kanssa kun minä olen läsnä, tyyliin heittäytyy hankalaksi, läpsii isovanhempiaan kasvoihin tms. eivätkä nämä "aikuiset ihmiset" voi itse tehdä mitään, katselevat vaan minun suuntaani. No toki minä poikaani menen torumaan ja nostan tarvittaessa pois sieltä sylistä läpsimästä, mutta tuntuu, että lapsi haluaa nimenomaan testata ukin ja mummin rajoja, ja olisi ihan fiksua että he ne omat rajansa lapselle kertovat. Sekin on hyväksyttävää että eri aikuisilla on vähän eri linjat, kyllä lapsi senkin oppii muistamaan.