Lue keskustelun säännöt.
En jaksaisi enää elää
24.11.2025 |
Onko täällä muita joilla on samoja ajatuksia? Elämä tuntuu vain suorittamiselta ja arki tylsältä itseään toistavalta puurolta. Aamulla töihin, kauppaan, kotiin, ruoan tekemistä. Ainoa asia mikä pitää minut hengissä on pieni lapseni ja mieheni. Ilman heitä olisin varmaan poistunut täältä jo oman käden kautta. Ikääkin mulla on vasta 29. Tuntuu, että elämässä ei ole mitään saavutettavaa ja kaikki tuntuu niin merkityksettömältä. Odotamme kaikki vain omaa kuolemaamme. Masentaa todella paljon.
Kommentit (9)
Muuttakaa uusiin maisemiin, vaikka maaseudulle. Pieni lapsesi tarvitsee ja rakastaa sinua, niin kuin viisaasti sanoitkin että hänen vuokseen jaksat. Kun alat ajattelemaan vähä vähältä positiivisesti niin elämäsikin saa kummasti uuden tarkoituksen. Ehkä tarvitset haasteita, tulla pois mukavuusalueeltasi, keksi jotain uutta itsellesi elämään ja tietenkin pidät ne rakkaasi elämässäsi. Mieti joka päivä mistä olet kiitollinen minäkin päivänä, vahvista itseäsi positiivisilla unelmilla, uskalla unelmoida isosti vaikka tuntuisikin hulluudelta, asioita alkaa tapahtumaan. Unelmoi myös lapsellesi ihana elämä, heittäydy itsekkin haaveisiin. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittavaa kohdallasi kun olet niin nuori ja on lapsikin ja työtäkin on . Itse olen vanhempi , ympärillä on vaan ihmisten kuolemisia vanhuuteen , ei ole työtä eikä lapsia eikä mitään iloista asiaa mitä odottaa . Toivottavasti saisit jostakin lisää elämäniloa vaikka arki rullaisikin samaa rataa , koita nauttia kun olet vielä nuori ja elämää edessäsi ja toivottavasti olette terveitä .
Mulla oli tuollaisia ajatuksia, kunnes tuli oireita jotka saattavat liittyä syöpään. Yhtäkkiä tulikin kova elämänhalu, ja siinä kokeiden tuloksia odotellessani vannoin, että jos tästä selviän, en enää tuhlaa elämääni vaan alan elää täysillä. Ei ollut syöpää, joten nyt täytyy laittaa tuulemaan elämään suhteen ja lopettaa valittaminen.
En siis väitä että sulla olisi vain samanalista turhaa valitusta kuin mulla, voihan olla että olet masentunut. Mutta joskus voi näköjään olevinaan vakava "en jaksa enää elää, olen ihan turha ja pois jo joutaisin" olla semmoiosta mikä ei pidäkään paikkaansa, kun oikea kuolemanvaara uhkaa.
Ihan ensimmäisenä lääkäriin. Toisena: joka päivä ulkoilua. Terveellinen ravinto, vihreää, kasviksia, hedelmiä. Just kirjoitin toiseen ryhmään kuinka tärkeitä nämä asiat ovat. 45 v masennusta sairastaneena tiedän olossani heti jos luistan näistä, ikävä kyllä koska joskus kyllästyttää todella nämä säännöt. Lääkitys ollut jo 30 v. Älä pilaa elämääsi vaan mene lääkäriin ja hoida itsesi kuntoon!
Synnytyksen jälkeinen masennus? Hae neuvolasta apua.
Pidemmän päälle kannattaa alkaa harrastamaan jotain liikunnallista miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siihen on monenlaista juttua millä helpottaa olotilaa, lääkäritädiltä tosin apua ei heru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sitä lääkäriin mennä mutta voi sitä itse myös vaikuttaa omaan olotilaan. Olet kyllä jumittunut rutiineihin, se on ymmärrettävää kun on pieni lapsi, hänelle kumma kyllä tuo kaikki merkitsee turvallisuutta. Ala säästämään jotain unelmaa varten, mikä sitten onkin, kunhan pääset tutuista ympyröistä, rutiineista, pois hetkeksi. Itselläni on näin isoäitinä yksinäistä, lapseni asuvat kauempana ja lapsenlapsi sitä myöten. Samat ajatukset, jos ei olisi tuota pikkuista jonka elämään haluan kuulua, olisin turha. Samaa rataa elämä kulkee mutta vielä huonompi tilanne kun ei ole enää niin nuori ettäkö voisi toteuttaa kaikkea mukavaa kuin sinä, noin nuori. Ilahduta itseäsi tänään jollain erityisellä.
Jättäydyin pois oravanpyörästä, hidastin elämääni ja tulin uskoon.
=)