Tää on taas niitä päiviä, kun lähtisin töihin riemusta kiljuen...

Olen siis hoitovapaalla...



Mulla vaan alkaa tursuta korvistakin pihalle taas pojan 5v JATKUVA räpätys, kälätys, kalkatus ja höpötys. Eikä ole eka kerta..



Aamupäivän selosti mulle hirviöistä KAIKEN (taas), ihan vaan koska on hirviöekstertti, luettiin dinosauruskirjaa ja koko ajan läpättää päälle omia tulkintojaan dinoista, käytiin kirjastossa ja matkan kuuntelin taas hirviöluentoa, tultiin kirjastosta (ukkosessa) ja kuuntelin arveluja pilvien kulkusuunnista (siirtyvät ehkä tuota pikaa Venetsiaan) ja luentoa ukkosesta ja salamoista... Nyt poika "lukee" niitä lainaamiamme kirjoja ja muistelee missä on viimeksi nähnyt minkäkinlaisen linnun tahi perhosen.... Ja välillä palaamme dinosauruksiin, linnuistahan saa monta hyvää aasinsiltaa...



Luojan kiitos, isompi on vielä koulussa ja nuorimmainen nukkuu päikkäreitä. Muuten varmaan hajois tärykalvot. Eivät ole meinaan siskot paljon sen hiljaisempia... Nuorin pälättää omiaan ja latelee yksittäisiä sanoja huvikseen peräkkäin ja vanhin selostaa kaiken hevosista, hiiristä, gerbiileistä... Ei tarvitse pohtia kuin teropodien ruokavaliota ja harakan levinneisyysalueita...



Äsken pyysi lukemaan, mutta ilmoitin syöväni, enkä voi suu täynnä lukea yhtään mitään. Ei se kuulemma haittaa, hän voi kyllä kertoa mulle kaiken tietämänsä megalosauruksista ja brachiosauruksista. Tiesitkö, että ensimmäiset luultavasti söivät jälkimmäisiä?



Ja tietenkin kaikki haluavat tietää vielä kaikesta kaiken lisää. Paitsi nuorimmainen, jolle piisaa kun kerron asioista x, y, z a ja ö, mitä ne ovat.



Te-kis mie-li kar-jua ja huu-taa...



Hiljaisuutta, saanko pyytää? Edes ihan vähän?

(Poika jaksaa muistaa näin vienon pyynnön jotain 5 sekuntia)