Äijyyden säilyttäminen ja huoli kaihosieluksi muuttumisesta

Miten olette pitkän parisuhteen päättymisen jälkeen onnistuneet säilyttämään äijyytenne vai oletteko muuttuneet kaihosieluiksi? Onko itsensä etsiminen ja hyvinvointikirjoihin ja -blogeihin tutustuminen asteittain haalistanut äijyytenne ja johtaako muutos väistämättä kaihosieluisuuden tilaan? Nämä toistensa vastakohdat eivät voi vallita samaan aikaan. Jos mielenkiinnon kohteita olisivat vaikkapa kalastus, nopeat autot ja metallimusiikki ei samaan aikaan ole mahdollista tunnistaa ja kohdata omia tunteitaan, sietää niitä, kuunnella omaa intuitiota, olla luova, loistaa elämänhehkua, tehdä vapaita valintoja ja päättää millaiseksi elämänsä tahtoo tehdä. Kätkeä sydämeen ja kauniisiin uniin kaikki eilispäivät ja aamunkoitossa satakielen laulaessa katsellessaan riisutuin ja avoimin aistein silmiin omaa elämäänsä, oivaltaa olevansa elämässään vahvasti kiinni ja tästä hullaantua riemuun.

Mietin myös mahdollisen kaihosieluisuuteen vajoamisen seurauksia ja vaikutuksia elämään tästä eteenpäin. Millä tavalla siinä menettää itsearvostuksensa, itsetuntonsa ja itsellisyytensä, seisahtuuko aika ja jääkö vain odottamaan kaltaistaan ihmistä, jonka silmissä heijastuvat tähdet? Kaihosieluisuuden sijaan olisi tärkeää elää tässä hetkessä selvittäen itselleen kuka on ja millaiseksi tahtoo tulla, nähdä uusi tulevaisuus. Saada itselleen voimaa kokeilla eri epämukavuusalueilla asioita, joita ei ennen ole kokeillut. Tuntea mistä asioista pitää ja mistä ei pidä. Tulla ajatelleeksi ajatuksia, joita ei ennen ole ajatellut, jättää oma kupla taakseen ja havaita ympärillä oleva maailma. Ei vaadi itseltään täydellistä hallinnan tarvetta eikä pyrkimistä täydellisyyteen vaan tietää että avun pyytäminen onkin merkki vahvuudesta. Olla itselleen armollinen ja rakastaa itseään sellaisena kuin on. Miten olette pitkän parisuhteen päättymisen jälkeen toteuttaneet näitä ajatuksia?

Tämä ei ole trolli ja kirjoitin tämän selventääkseni omia ajatuksiani. Tekstiin taisi tulla jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä ja toivottavasti jotain uuttakin. Olen "hankkinut itselleni elämän", enkä ole varma, ehdinkö lukea tällä palstalla teidän vastausten tulvaa. Somessakaan en juuri ehdi käydä koska täällä pääkaupunkiseudulla on niin paljon tapahtumia, jotka haluan kokea ja elää, lisäksi kesällä en ehdi viettää aikaani Etelä-Suomessa. Olen niitä, joiden mielestä ihmisten kohtaaminen kasvokkain on ihan parasta ja toisten ihmisten kasvokkain kohtaamisista saan elämääni voimaa. Itselleni on hyvin epätyypillistä kirjoittaa tekstiä millekään keskustelupalstalle, ei edes sinne nopeiden autojen korjauspalstalle.

Alkuperäinen kirjoittaja