Lue keskustelun säännöt.
Kyllä vaan aina särähtää korvaan kun iso lapsi tai aikuinen kutsuu isää isiksi
Kommentit (32)
särähtää, teki mitä tahansa.
Itse kutsuin (ja kutsun edelleen) vanhempiani pääsääntöisesti etunimeltä. Se vasta särähteleekin ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me sanotaan siskojeni kanssa isää vieläkin iskäksi ja likimain kolmikymppisiä ollaan =D
Joka on kuollut jo vuosikymmeniä sitten. Ei täällä päin kukaan sano "isä", se on liian virallinen sana.
Minun korvaani taas särähtää, kun joku kutsuu isää isäksi :). Liian virallista...
Minua taas nyppii se, että joku jaksaa vaivautua arvostelemaan tuiki tuntemattomien elämään. Tämän vaivan kanssa minun on vain opeteltava tulemaan toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy myöntää, että mullakin särähtää. Tosin olen huomannut, että itseltänikin välillä lipsahtaa, kun olen tottunut lapsille puhumaan isistä. Huomaan kyllä heti ja nolottaa...
mutta mieheni kutsuu omaansa isiksi ja me molemmat välillä omiamme iskäksi. ja oma lapsi kutsuu isiänsä ikiksi tai itiksi, kun on vasta 1v 1kk ikää hänellä ja k lempikirjain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä sekään, jos pieni lapsi kutsuisi isäänsä etunimeltä. Millään nimityksillä ei ole väliä, sillä vaan on väliä, minkälainen se suhde isän ja lapsen välillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä useinkin sanon isääni isukiksi tai iskäksi, vaikka olen yli 40 v.
Sillä suorastaan pomppaa, jos lapset sanovat isäksi. Ainoat käyvät muodot ovat isi tai iskä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omat kohta täysi-ikäiset lapset sanovat isäänsä iskäksi, mutta en voi siitä heille sanoakaan kun minä en isän kanssa ole ollut vuosiin missään tekemisissä, olisi väärin puuttua heidän puhuttelutapaansa isästään.
Että sen kun särähtää vaan. Mulla on ISI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumalauta mitä ongelmia voi ihmisellä olla :O (ap siis)
Mä ainakin ihan vilpittömästi kadehdin ap:n kaltaisia ihmisiä. Se, että on varaa takertua tällaisiin asioihin, on merkki sellaisesta vapaa-ajan määrästä ja omien ongelmien pienuudesta, että vain harva niin onnekkaan tilanteen saavuttaa.
Ite olen puhunut aina isästä ja mieheni haluaa olla kanssa isä. Eikä todellakaan olla mitään jäykkiä tyyppejä :DD
Ap voisi vaikka hankkia oman elämän ! Pienet ovat AP:n murheet !
Mun isi oli isi. Ja on edelleen, vaikka on jo kuollut ja itse olen yli nelikymppinen.
on mulle aina 'isi' tai 'iskä', vaikka minäkin liki kolmekymppinen. Ja isi sanoo mua isin prinsessaksi! Repiää siitä! :D
Musta se on ihanaa ja kertoo siitä että ollaan toisillemme tärkeitä.
me sanotaan siskojeni kanssa isää vieläkin iskäksi ja likimain kolmikymppisiä ollaan =D