Lue keskustelun säännöt.
Kun ei jaksa työpäivän jälkeen oikein mitään
19.11.2025 |
Miten te muut jaksatte töiden ohessa ylläpitää muuta elämää? Tuntuu, että kun työpäivä loppuu ja vapaa-aika alkaa niin mun päivä on tavallaan jo mennyt ja haluaa vaan päästä kotiin olemaan rauhassa. Teen sosiaalista ja paljon ajattelua vaativaa työtä ja en jaksaisi yhtään mitään muuta kun vaan olla loppupäivän yksin kotona. Yritän liikkua säännöllisesti, mutta kuntosalille tai jumppaan meneminen töistä päästyä rasittaa vaan lisää. Pyöräilen työmatkat joten arkiliikuntaa tulee. Syön ja nukun hyvin.
Ystäviä en jaksa tavata työpäivien jälkeen. Ylipäätään tuntuu, että arkea täytyy hirveästi suunnitella niin, että työpäivän jälkeen on mielellään maksimissaan yksi hoidettava asia, eli ei niin että samana iltana on sekä jumppa, kaupassakäynti ja ruoanteko. Muuten kuormitun ja tulen hirveän ärtyisäksi enkä saa lopulta oikein mitään tehtyä. Tämä on siis ollut näin käytännössä aina. En ole masentunut, musta vaan tuntuu että mulla on päiviin käytettävissä tietty määrä patteria ja sitä ei enää työpäivän jälkeen ole. Sanomattakin selvää että lapsia ei ole. Ihan mahdoton ajatus pyörittää lapsiperhearkea tässä rinnalla.
Onko muilla tällaista?
Kommentit (22)
Mikä pakottaa elämään toisin? Jos kaipaat palautumista niin ota se aika itsellesi hyvällä omalla tunnolla.
Minulla oli tuota kun siivosin. Töissä oli niin hirveä kiire ja se oli niin fyysistäkin, että voimat menivät päivän aikana. Nyt kun olen tietotyössä on voimia paljon paremmin jäljellä, mikä on hyvä kun on lapsia ja koirakin hoidettavana. Mutta siivousaikoina töiden jälkeen lähinnä istuin sohvalla, hyvä että jaksoin jotain ruokaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teen raskasta fyysistä työtä ja en mäkään jaksais kun vaan rysähtää sohvalle,mut pakko jos on hommia kotonakin tehtävänä. Käyn niin ylikierroksilla, et menen sohvalle makaamaan viideksi minuutiksi aivot sumussa ja kroppa väsyneenä,mut ruoka pitäs tehdä, pyykkiä pakko pestä kun puhtaat loppuu,kukatkin vaatii kastelua,kylmä ja takkaan vois laittaa tulet. Nousen sitten niiden ajatusten kanssa ylös sohvalta,laitan kahvit valumaan ja alan suorittamaan. Illalla kyllä kun puoliso saapuu kotiin ja sillä tekis mieli, niin hyvä etten lättäse nokkaan, et en oikeasti jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakottaa elämään toisin? Jos kaipaat palautumista niin ota se aika itsellesi hyvällä omalla tunnolla.
Minulla oli tuota kun siivosin. Töissä oli niin hirveä kiire ja se oli niin fyysistäkin, että voimat menivät päivän aikana. Nyt kun olen tietotyössä on voimia paljon paremmin jäljellä, mikä on hyvä kun on lapsia ja koirakin hoidettavana. Mutta siivousaikoina töiden jälkeen lähinnä istuin sohvalla, hyvä että jaksoin jotain ruokaa tehdä.
Tuntuu että elämä on vain työtä ja joutuu hirveästi pinnistelemään, että jaksaisi pitää yllä ihmissuhteita tai liikkua edes jollakin tavalla. Kiinnostavat harrastuksetkin jäävät välistä kun ei vaan jaksa säännöllisesti työn ohessa käydä niissä vaikka ajatuksen tasolla haluaisin. Ap
Olet ylipainoinen?
ei tuo arkiliikunta ole sulla liikuntaa edes.
Saatko arkeesi enemmän palauttavia mikrotaukoja? Siis sellaisia 2-5min hetkiä, jolloin et katso mitään ruutua tai muuta ärsykettä ja olet vain, vaikka silmät kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ylipainoinen?
ei tuo arkiliikunta ole sulla liikuntaa edes.
En ole enkä ole koskaan ollut. Työmatkani on lähes 10km suuntaansa pyöräillen. En tietenkään joka päivä pyöräile, mutta viikoittain. Lisäksi käyn kuntosalilla tai jumpassa vaihtelevasti. Se on vain aina pakottamista, koska en työpäivän jälkeen enää tahdo jaksaa. Ap
Entäs viikonloppuna? Harrastamaan ja tapaamaan ystäviä. Ei arkena tarvitse tuon kummempaa, ehkä pientä kotihommaa, tiskit ja ruoka. Hieman pyykkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatko arkeesi enemmän palauttavia mikrotaukoja? Siis sellaisia 2-5min hetkiä, jolloin et katso mitään ruutua tai muuta ärsykettä ja olet vain, vaikka silmät kiinni?
Kyllä, mutta ei nämä tunnu asiaan mitenkään vaikuttavan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet ylipainoinen?
ei tuo arkiliikunta ole sulla liikuntaa edes.
Painu sinä kettuun täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutun kuuloista, ja sain burnoutin. Tehkää siis asialle jotain NYT, älkääkä odottako iltaa, viikonloppua, seuraavaa lomaa. Elämän ei kuulu olla sellaista, että työ vie kaiken energian.
Pohdittavia asioita: Vaatiiko joku sitä työtahtia, mitä teet, vai tuleeko se käsky omasta mielestä? Riittäisikö hitaampi tekeminen, tai ylipäätään vähempi laatu? Voisitko varata vaikka tunnin aamuun ja iltapäivään, kun keskityt vain omaan työhön etkä ole muiden tavoitettavissa?
Omat tipsit: Päätä aamulla päivän tavoite (joku, minkä saat varmasti tehtyä, ja sen jälkeen aikaansaatavat jutut olisivat vain plussaa), lopeta työnteko puoli tuntia ennen työajan loppua ja laskeudu kotiinlähtöön, listaa itselle omat ydintehtävät ja lopeta muihin asioihin puuttuminen.
Vierailija kirjoitti:
Entäs viikonloppuna? Harrastamaan ja tapaamaan ystäviä. Ei arkena tarvitse tuon kummempaa, ehkä pientä kotihommaa, tiskit ja ruoka. Hieman pyykkiä.
Pyrin tähän ja tietenkin silloin jaksaa paremmin, mutta joudun sitäkin kyllä säätelemään ettei kuormitus mene yli. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän liikkua säännöllisesti, mutta kuntosalille tai jumppaan meneminen töistä päästyä rasittaa vaan lisää. Pyöräilen työmatkat joten arkiliikuntaa tulee.
En tajua, miksi jotkut väsymyksestään huolimatta pakottavat itsensä johonkin liikuntaharrastukseen. Jos kysymys on vain psyykkisestä yms. väsymyksestä, niin siihen liikunta kyllä on lääke. Mutta ei se liikunta todellakaan silloin auta, jos rasitut ensin töissä fyysisesti ja sitten painut vielä lisää jotain fyysistä harrastamaan vapaa-ajalla! Fyysisen rasituksen oikea vastapaino on jokin psyykkinen, henkinen tai hengellinen ajankulu, joka virvoittaa mieltä.
Ja ap:kin jo pyöräilee työmatkat. Hyötyliikunta on ajat stten todettu hyödylliseksi liikuntamuodoksi, siitähän se nimitys hyötyliikunta juuri tulee.
Vierailija kirjoitti:
Entäs viikonloppuna? Harrastamaan ja tapaamaan ystäviä. Ei arkena tarvitse tuon kummempaa, ehkä pientä kotihommaa, tiskit ja ruoka. Hieman pyykkiä.
Tuskin ne muutkaan jaksaa ja ehtii niin hirveästi arkena edes näkemään. Minä olen työtön, ja töissä olevat kaverini ehtivät näkemään minua kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa. Onneksi on paljon kavereita, niin saa kuitenkin suht säännöllistä sosiaalista kontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>> tuntuu, että arkea täytyy hirveästi suunnitella niin, että työpäivän jälkeen on mielellään maksimissaan yksi hoidettava asia <<
Tämä juuri on viisasta suunnittelua ja töitten jakamista oman jaksamisen kannalta. Ja jos tarvii lisää karsia tekemisiä, niin sitten karsi. Tee sellaisena päivänä enempi, kun jaksat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Tutun kuuloista, ja sain burnoutin. Tehkää siis asialle jotain NYT, älkääkä odottako iltaa, viikonloppua, seuraavaa lomaa. Elämän ei kuulu olla sellaista, että työ vie kaiken energian.
Pohdittavia asioita: Vaatiiko joku sitä työtahtia, mitä teet, vai tuleeko se käsky omasta mielestä? Riittäisikö hitaampi tekeminen, tai ylipäätään vähempi laatu? Voisitko varata vaikka tunnin aamuun ja iltapäivään, kun keskityt vain omaan työhön etkä ole muiden tavoitettavissa?
Omat tipsit: Päätä aamulla päivän tavoite (joku, minkä saat varmasti tehtyä, ja sen jälkeen aikaansaatavat jutut olisivat vain plussaa), lopeta työnteko puoli tuntia ennen työajan loppua ja laskeudu kotiinlähtöön, listaa itselle omat ydintehtävät ja lopeta muihin asioihin puuttuminen.
Mulla isoin ongelma on ongelma siinä, että kuormitun paljon helpommin kuin moni muu. Eli niinkään yksinään mikään työn määrä ei ole ratkaisevaa, vaan koen jotenkin olevani sen tyyppinen, että mulla on ihan jo sosiaalinen akkukin vahvasti introverttinä rajallinen. Lisäksi prosessoin asioita syvällisesti ja aivoni tuntuvat jotenkin väsyvän. Ap
Itse liikun pyörällä tai jalkaisin 8-10 km päivässä työ- ym. matkojen puolesta. Joskus kun olin alakuloinen, minulle joku vihjasi, että se, että lähtisin välillä ulos ja liikkumaan, voisi auttaa. Turha varmaan sanoakaan, etten kovin viisaana neuvona tätä pitänyt.
Pakotan itseni juoksulenkille, ei siinä oikein muu auta. Laitan aina juoksuvaatteet valmiiksi esille. Lenkin jälkeen on aina parempi olo, ei ole tainnut kertaakaan kaduttaa se, että lähdin.
Kavereiden kanssa sama homma, kyllä se sitten aina piristää, ja on aina kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutun kuuloista, ja sain burnoutin. Tehkää siis asialle jotain NYT, älkääkä odottako iltaa, viikonloppua, seuraavaa lomaa. Elämän ei kuulu olla sellaista, että työ vie kaiken energian.
Pohdittavia asioita: Vaatiiko joku sitä työtahtia, mitä teet, vai tuleeko se käsky omasta mielestä? Riittäisikö hitaampi tekeminen, tai ylipäätään vähempi laatu? Voisitko varata vaikka tunnin aamuun ja iltapäivään, kun keskityt vain omaan työhön etkä ole muiden tavoitettavissa?
Omat tipsit: Päätä aamulla päivän tavoite (joku, minkä saat varmasti tehtyä, ja sen jälkeen aikaansaatavat jutut olisivat vain plussaa), lopeta työnteko puoli tuntia ennen työajan loppua ja laskeudu kotiinlähtöön, listaa itselle omat ydintehtävät ja lopeta muihin asioihin puuttuminen.
Mulla isoin ongelma on ongelma siinä, että kuormitun paljon helpommin kuin moni muu. Eli niinkään yksinään mikään työn määrä ei ole ratkaisevaa, vaan koen jotenkin olevani sen tyyppinen, että mulla on ihan jo sosiaalinen akkukin vahvasti introverttinä rajallinen. Lisäksi prosessoin asioita syvällisesti ja aivoni tuntuvat jotenkin väsyvän. Ap
Ajatustyö se minutkin ajoi burnoutiin, ja myös muiden ihmisten läsnäolo. Liikaa ihmisiä ympärillä, jolloin pitää huomiota jakaa moneen suuntaan, olla skarppina jos joku puhuu ja keskittyä. Tähän päälle keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, jossa pitää olla tarkkana 8h päivässä, vaikkei fyysisesti raskasta olekaan. Se kombo oli vain liikaa. Mutta jaksan paremmin ihmisiä, kun sain tuon ajatustyön ja kiireen tunnun rauhoittumaan. Olin ylivireä ja silloin kaikki kuormitus tuntuu isommalta kuin jos kaikki olisi ok.
Työpäivän jälkeen varmaan aikalailla jokainen tarttee palautumista ja omaa aikaa. Jos on koko päivän istunut palavereissa voi olla ihan hyvä idea vähän liikkua, mutta ei siihenkään kuntosalia tarvita. Menee vaikka kävelylenkille tai jumppaa kotona youtube videoiden avulla. Jos taas on fyysisesti rankka työ niin työpäivän jälkeen kannattaa vaan käpertyä sohvaan ja lukea vaikka kirjaa tai tehdä ristikoita tai opetella jotain uutta kieltä. Haastaa älykkyyttään jotenkin jos työpäivän aikana ei pääse aivoja käyttämään riittävästi. Suuremmat kotityöt ja muut aikaa vievät aktiviteetit voi suosiolla jättää viikonloppuun. Toinen monella toimiva tapa on herätä pari tuntia aikaisemmin ja hoitaa liikunnat ja opiskelut ja kotityöt pois alta heti aamulla ennen kun menee töihin. Sillon työpäivän jälkeen voi ihan hyvällä omallatunnolla vaan rentoutua ja mennä aikasin nukkumaan.
On tuollaista, ja lapsikin on. Ei me arki-iltoina tehdä muuta kuin ruoka laitetaan ja sitten lepäillään ja jotain rauhallista kotona. Ja mitä muuta pitäisikään? Lähden kotoa 6.00 ja palaan 16.00, onhan siinä jo kiva päästä kotiin.