Muita täysin kaikkiruokaisia?
Palsta on täynnä keskusteluja, joissa luetellaan inhoamiansa ruokia tai ruoka-aineita.
Löytyykö lisäkseni joku, joka pitää miltei kaikesta?
Makuaistini on aivan normaali.
Syön ilolla sieniä, homejuustoa, äyriäisiä, kinkussa olevaa rasvaa, sisäelimiä ja aivan kaikkea.
Ja jotta ei mitään väärinkäsitystä synny syömisestäni, niin lisään olevani hoikka.
Minua ei koskaan painostettu lapsena syömään saati pakotettu. Ruoka ei ollut sen enempää palkkio kuin rangaistus. Varmasti ainakin osasyy.
Niin fiksut vanhemmat minulla oli jo 70-luvulla.
Kommentit (11)
Olen kyllä. Käy liha, käy kala, käy kasvis. Vapaaehtoisesti en kyllä syö sisäelimiä enkä graavilohta yms mutta pystyisin niitäkin syömään jos pakko tilanne olisi. En ole allerginen millekään.
Minä olin lapsena ja nuorena nirso, mutta mieheni tavattuani hän alkoi painostaa maistamaan itselleni vieraampia ruoka-aineita. Olen pitänyt oikeastaan kaikesta maistamastani. Olen syönyt niin mustekalaa, punajuuria, naudan sydäntä kuin oliivejakin. Ennen en olisi koskenut mihinkään niistä.
1983 syntynyt olen ja kaikki menee. En juokse ideologioiden perässä ja muuta ruokavaliotani trendien mukaan. En ole myöskään millekkään allerginen.
Yksi ilmottautuu myös.
Kaikki ei ole aivan yhtä hyvää, mutta kaikkea syön ilman mitään "oksennusrefleksejä", kuten täällä usein kirjoitetaan.
Täällä yksi,lähes kaikki menee merenelävät ja sisäelimet mukaan lukien.Mikään ruoka ei ole yök vaikkahan ei aivan kaikesta pitäisikään.En voi sietää ruuan halveksimista.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsena ja nuorena nirso, mutta mieheni tavattuani hän alkoi painostaa maistamaan itselleni vieraampia ruoka-aineita. Olen pitänyt oikeastaan kaikesta maistamastani. Olen syönyt niin mustekalaa, punajuuria, naudan sydäntä kuin oliivejakin. Ennen en olisi koskenut mihinkään niistä.
punajuuria? hellan letuli kuin eksoottista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsena ja nuorena nirso, mutta mieheni tavattuani hän alkoi painostaa maistamaan itselleni vieraampia ruoka-aineita. Olen pitänyt oikeastaan kaikesta maistamastani. Olen syönyt niin mustekalaa, punajuuria, naudan sydäntä kuin oliivejakin. Ennen en olisi koskenut mihinkään niistä.
punajuuria? hellan letuli kuin eksoottista.
Kuten sanoin, en olisi koskenut niihin aiemmin. En syönyt monia tavallisiakaan ruokia ennen mieheni tapaamista. En syönyt esimerkiksi jauhelihaa, sipuleita tai sieniä, vaan välttelin kaikkia ruokia missä noita saattaisi olla.
Minulla menee kyllä raja joissain kiinalaisissa ammoniakkimunissa ja elävältä syödyissä eläimen aivoissa. Nirso olen sitten. Kotomaassa jää läski, rustot ja jänteet lautaselle. Muu menee. Joillekin isoille pähkinöille olen pahasti allerginen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsena ja nuorena nirso, mutta mieheni tavattuani hän alkoi painostaa maistamaan itselleni vieraampia ruoka-aineita. Olen pitänyt oikeastaan kaikesta maistamastani. Olen syönyt niin mustekalaa, punajuuria, naudan sydäntä kuin oliivejakin. Ennen en olisi koskenut mihinkään niistä.
punajuuria? hellan letuli kuin eksoottista.
No mulle vaikea tapaus on kurpitsa. Ja majoneesi. Monien herkkuja nuo, mutta itselle tekee tiukkaa noiden kanssa vaikka kaikkiruokainen olenkin.
Olen lähestulkoon kaikkiruokainen. Ainoa, mistä en juuri välitä, on vuohenjuusto. Muuten syön ihan kaikkea mahdollista. Rakastan erityisesti graavikalaa, homejuustoa, oliiveja, varsiselleriä ym. ruokia ja ruoka-aineita, joita moni nirso tai ns. vauvanruokavaiheeseen jäänyt inhoaa.
Ruokavalioni on nykyään erittäin kasvisvoittoinen terveyden ja ympäristön takia. Ja siksi, koska kasvikset ovat hyviä. Kuitenkaan esim. juhlissa tms. en ryhdy valittamaan tai vaatimaan erityisruokaa, vaan syön juuri sitä, mitä on tarjolla. Jopa possua ja nautaa. (Lampaanlihasta pidän erityisesti, jos tuotantoeläinten lihoja pitää panna järjestykseen.)
Täällä toinen kaikkiruokainen.