Neljävuotias ei yhtäkkiä tottele mitään kotona
Mitäs vinkkejä tilanteeseen olisi? Kokeilee rajojaan, heittelee tavaroita, eikä tee mitään pyynnöstä. Päiväkodissa kyllä käyttäytyy hyvin niin kuin ennenkin.
Kun käyttäytyy huonosti, laitan lapsen lempileluja pois. Alkaa itkemään ja pyytelee anteeksi. En heti anna leluja takaisin, vasta seuraavana päivänä.
Minulla on kotona nollatoleranssi kaikelle heittelylle, puremiselle ym. Hyvästä käytöksestä kehun toki ja annan huomiota. Jos heittelee tms., niin toki heti kiellän napakasti ja tarvittaessa rajoitan aina fyysisesti.
Hirveä vaihe, kun lapsi on vahva kuin mikä. Miten te olette selvinneet?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Kermapersevanhempien ongelmia.
Onko sulla perusteluja tälle? -ap
Tehokkaita rangaistuksia ja seurauksia huonosta käytöksestä. En tarkoita järjetöntä lapsen hakkaamista, vaan vahvaa aikuisen läsnäolemista ja sääntöjen noudattamista. Johdonmukaisuutta. Tuon ikäinen ymmärtää jo puheen. Uhmaikä on lapselle kokeiluaikaa. Rajat ovat rakkautta, jopa pienillekin
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tarvitse totella käskyjä!
Eikö vaikutakin lepsulta vanhemmuudelta. Ei meillä viedä lapselta tavaroita tai uhkailla, meillä lapsi tietää, miten toimia. Kun sanon, että nyt katetaan yhdessä pöytä, niin sitten se tehdään, vaikka lasta kädestä pitäen. Lapsi ei saa mitään mahdollisuutta olla tottelematta, koska en kysy, että tehdäänkö niin tai näin, jotkut asiat nyt vaan pitää tehdä kuten hampaidenpesu tai saappaiden laittaminen paikalleen, ei niistä neuvotella. Jos hän ei tee, niin teemme yhdessä.
Heittelyyn tms. tehoaa se, että opetellaan yhdessä tekemään oikein. Jos on heittelytarve, niin mennään ulos heittämään palloa. Lapsi tietää, että niin todellakin tapahtuu, vääränlainen toiminta korvataan vastaavalla oikeanlaisella. Puremista tai nipistelyä ei ole ollut, mutta jos olisi, niin ilmoittaisin lapselle, että nyt sinä purit, minuun sattuu ja joudun lähtemään sairaalaan. Pahan teon seuraus ei siis
Tarkoitan käskyllä juuri tuollaista pyyntöä, että katetaan vaikka pöytä yhdessä. Minäkin perustelen asioita lapselle, enkä kysy tehdäänkö näin vai ei. Lapselta ei kysytä, mitä tehdään, vaan vanhemmat päättää. Silti minulta loppuu keinot kesken, kun vahva poika suutuksissa repii vaatteestani tai heittää yhtäkkiä tavaralla, kun ei haluakaan vaikka lähteä ulos. Lelujen pois ottaminen on ollut ainoa toimiva ratkaisu. En siis oikein hahmota, missä kohtaa voi tehdä asian oikealla tavalla, kun toinen on suuttunut jo, eikä rauhoitu noin vaan. -ap
Uhmaikä ja ei se kaikilla välttämättä päiväkodissa näy. Johdonmukainen käyttäytyminen sinulta olisi nyt paikoillaan. Jos lapsi tekee kiellettyjä asioita, sanotaan ei. Jos ei tottele niin seuraavaksi vie lapsi kädestä pitäen pois tilanteesta. Jäähy on erittäin hyvä ratkaisu näissä tilanteissa (vaikka ei nykyään niin suosittu), lapsi joutuu istumaan esimerkiksi 4min penkillä rauhoittumassa. Sen jälkeen on tilaisuus pyytää anteeksi. Jos ei ole kiltisti jatka jäähyä.
Vierailija kirjoitti:
Tehokkaita rangaistuksia ja seurauksia huonosta käytöksestä. En tarkoita järjetöntä lapsen hakkaamista, vaan vahvaa aikuisen läsnäolemista ja sääntöjen noudattamista. Johdonmukaisuutta. Tuon ikäinen ymmärtää jo puheen. Uhmaikä on lapselle kokeiluaikaa. Rajat ovat rakkautta, jopa pienillekin
Rajoja on. Olemme tässä syksyllä matkustelleet ja olleet jonkun verran poissa kotoa, niin ehkä kaikki tuo on vaikuttaneet siihen, että arkielämä tuntuu nyt haastavalta. Lapsi jätti pois myös päiväunet ja on iltaisin vähän levoton, silloin alkaa tavaroiden heittely. Lapsi ymmärtää puheen ja perustelen kyllä kaiken.
Mitkä on tehokkaita rangaistuksia?? -ap
Sulla on jo hyvä tapa joka toimii, lelut pois. Jatka samaan malliin, ei se sit 2kymppisenä tuollainen ole!
Meillä tepsi jäähypenkki/rauhoittumispenkki. Tätäkin on nykyään kritisoitu, että ei saisi käyttää, mutta käytin ja käyttäisin vieläkin jos lapset olisivat pieniä. Penkki oli keskellä yhteisiä tiloja ja lapsi joutui siinä istumaan hetken rauhoittumassa (ei hylätty mihinkään huoneeseen yksin), tunteet sanoitettiin ja selitin rauhallisesti, että nyt istut siinä vähän aikaa rauhoittumassa ja selitin miksi siinä istut ja mietit vähän aikaa. Toimi. Eivät traumatisoituneet, lähes aikuisia ovat 😃
Autismin kirjolla. Jaksaa päiväkodissa ja purkautuu kotona.
Jos tuo lelun pois ottaminen toimii, niin käytä sitä. Mun lapset ovat sen verran voimakas tahtoisia että ei tuollainen ole toiminut, oon saanut usein ja pitkään pitää lasta "kiinni" tuossa iässä, että on uskonut se kuka määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehokkaita rangaistuksia ja seurauksia huonosta käytöksestä. En tarkoita järjetöntä lapsen hakkaamista, vaan vahvaa aikuisen läsnäolemista ja sääntöjen noudattamista. Johdonmukaisuutta. Tuon ikäinen ymmärtää jo puheen. Uhmaikä on lapselle kokeiluaikaa. Rajat ovat rakkautta, jopa pienillekin
Rajoja on. Olemme tässä syksyllä matkustelleet ja olleet jonkun verran poissa kotoa, niin ehkä kaikki tuo on vaikuttaneet siihen, että arkielämä tuntuu nyt haastavalta. Lapsi jätti pois myös päiväunet ja on iltaisin vähän levoton, silloin alkaa tavaroiden heittely. Lapsi ymmärtää puheen ja perustelen kyllä kaiken.
Mitkä on tehokkaita rangaistuksia?? -ap
Niitä päiväunia voisi korvata päivälevolla, tekee hyvää että lapsi päivällä vaikka kuuntelee äänisatua sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehokkaita rangaistuksia ja seurauksia huonosta käytöksestä. En tarkoita järjetöntä lapsen hakkaamista, vaan vahvaa aikuisen läsnäolemista ja sääntöjen noudattamista. Johdonmukaisuutta. Tuon ikäinen ymmärtää jo puheen. Uhmaikä on lapselle kokeiluaikaa. Rajat ovat rakkautta, jopa pienillekin
Rajoja on. Olemme tässä syksyllä matkustelleet ja olleet jonkun verran poissa kotoa, niin ehkä kaikki tuo on vaikuttaneet siihen, että arkielämä tuntuu nyt haastavalta. Lapsi jätti pois myös päiväunet ja on iltaisin vähän levoton, silloin alkaa tavaroiden heittely. Lapsi ymmärtää puheen ja perustelen kyllä kaiken.
Mitkä on tehokkaita rangaistuksia?? -ap
... Sivusta ...
"Tärkeimpiä kasvatusarvoja sekä asioita, joita vanhemmat haluavat kasvatuksessa toteuttaa ovat:
hellyyden ja rakkauden näyttäminen
luottamuksen ja turvallisuuden luominen
rajojen asettaminen
elämän arvojen välittäminen
arkielämän taitojen opettaminen
lapseen luottaminen
asioiden tekeminen yhdessä perheen kanssa
lasten mielipiteen arvostaminen
lapsen kannustaminen
riitojen ratkaiseminen puhumalla
ruumiillisen kurituksen välttäminen
rehellisyys
toisen ihmisen kunnioittaminen ja huomioonottaminen
oikeudenmukaisuus
terve itsetunto"
(MLL.fi)
Vierailija kirjoitti:
Meillä tepsi jäähypenkki/rauhoittumispenkki. Tätäkin on nykyään kritisoitu, että ei saisi käyttää, mutta käytin ja käyttäisin vieläkin jos lapset olisivat pieniä. Penkki oli keskellä yhteisiä tiloja ja lapsi joutui siinä istumaan hetken rauhoittumassa (ei hylätty mihinkään huoneeseen yksin), tunteet sanoitettiin ja selitin rauhallisesti, että nyt istut siinä vähän aikaa rauhoittumassa ja selitin miksi siinä istut ja mietit vähän aikaa. Toimi. Eivät traumatisoituneet, lähes aikuisia ovat 😃
Kuulostaa tosi hyvältä vinkiltä, kiitos! Tuota jäähypenkkiä toinenkin oli käyttänyt ja toimi. Kuulostaa oikein järkevältä. Pitäisi myös muistaa sanottaa tunteita sillä hetkellä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla. Jaksaa päiväkodissa ja purkautuu kotona.
Höpö höpö, tuossa iässä autismi kyllä näkyy lapsessa vielä muulla tavalla, ei ymmärrä hyvin puhetta tai puhu itse, ei leiki muiden lasten kanssa. Tuollainen maalaaminen näkyy myöhemmässä kehitysvaiheessa, kun lapsi on oppinut vertaamaan itseään muihin lapsiin. Kouluiässä aikaisintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kermapersevanhempien ongelmia.
Onko sulla perusteluja tälle? -ap
On. Ennen kasvatusmetodit toimi hyvin selkäsaunan muodossa eli kuritukseen kuuluu vitsa. Vanhat kostit käyttöön ja ne toimii hyvin myös konservatiivisissa maissa mm. Aasiassa.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on jo hyvä tapa joka toimii, lelut pois. Jatka samaan malliin, ei se sit 2kymppisenä tuollainen ole!
Ei ole hyvä tapa. Rangaistuksen pitäisi olla luonnollinen, eli suora seuraus lapsen toiminnasta. Tuollainen rankaiseminen on vähän kuin peliä, jossa lapsi ja vanhempi vuoroon tekevät siirtonsa. Ja jos leluja on paljon, niin kuin nykylapsilla on, ei tunnu missään. Pidän jäähyä parempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla. Jaksaa päiväkodissa ja purkautuu kotona.
Höpö höpö, tuossa iässä autismi kyllä näkyy lapsessa vielä muulla tavalla, ei ymmärrä hyvin puhetta tai puhu itse, ei leiki muiden lasten kanssa. Tuollainen maalaaminen näkyy myöhemmässä kehitysvaiheessa, kun lapsi on oppinut vertaamaan itseään muihin lapsiin. Kouluiässä aikaisintaan.
Siis Maskaaminen ei maalaaminen
Vierailija kirjoitti:
Tehokkaita rangaistuksia ja seurauksia huonosta käytöksestä. En tarkoita järjetöntä lapsen hakkaamista, vaan vahvaa aikuisen läsnäolemista ja sääntöjen noudattamista. Johdonmukaisuutta. Tuon ikäinen ymmärtää jo puheen. Uhmaikä on lapselle kokeiluaikaa. Rajat ovat rakkautta, jopa pienillekin
Ei pelkkä puhe riitä aina ja silloin kun se ei riitä, tarvitaan joskus myös fyysistä kuritusta vitsan, läpsäytyksen tai tukistamisen muodossa kunhan se on maltillista eikä aiheuta jälkiä. Myös sanktiot kuten kotiaresti tai viikkorahojen menetys jne.
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla. Jaksaa päiväkodissa ja purkautuu kotona.
Tai sitten ei. Mun esikoinen on kirjolla ja kiltti lapsi oli.
Meillä ei tarvitse totella käskyjä!
Eikö vaikutakin lepsulta vanhemmuudelta. Ei meillä viedä lapselta tavaroita tai uhkailla, meillä lapsi tietää, miten toimia. Kun sanon, että nyt katetaan yhdessä pöytä, niin sitten se tehdään, vaikka lasta kädestä pitäen. Lapsi ei saa mitään mahdollisuutta olla tottelematta, koska en kysy, että tehdäänkö niin tai näin, jotkut asiat nyt vaan pitää tehdä kuten hampaidenpesu tai saappaiden laittaminen paikalleen, ei niistä neuvotella. Jos hän ei tee, niin teemme yhdessä.
Heittelyyn tms. tehoaa se, että opetellaan yhdessä tekemään oikein. Jos on heittelytarve, niin mennään ulos heittämään palloa. Lapsi tietää, että niin todellakin tapahtuu, vääränlainen toiminta korvataan vastaavalla oikeanlaisella. Puremista tai nipistelyä ei ole ollut, mutta jos olisi, niin ilmoittaisin lapselle, että nyt sinä purit, minuun sattuu ja joudun lähtemään sairaalaan. Pahan teon seuraus ei siis ole lelun menetys vaan mahdollisuus siihen, että äiti ei tule takaisin kovin pian. Isä olisi kotona, ei lapsi yksin joutuisi jäämään.