Anoppi kohtelee eriarvoisesti poikiensa puolisoita?

Kemiat eivät aina kohtaa, ja sille ei voi mitään. Miksi ihmeessä stressaat tuollaisesta?

Osan ihmisistä kanssa viihtyy paremmin kuin toisten ja kun aikuisista puhutaan, seuransa saa valita. Mitään törkeää puolueellisuutta ei tietysti tarvitse sietää, mutta tuollainen "käy useammin" on ihan luonnollista.



Mitä miehet ovat mieltä äitinsä vierailutahdista? Ehkä se syy löytyy sieltä, äiti-poikasuhteista ja esim. avun tarpeesta? Tai sitten olette anopin kanssa niin erilaisia, ettei hän osaa olla sinun kanssasi luontevasti? Tai pelkää sinua?



Lasten kanssa pitää minusta olla varovaisempi, koska silloin on mummon roolissa ja mummon pitää minusta olla tasapuolinen, vaikka osa lapsenlapsista tuntuisikin läheisemmältä.

kuitenkaan sinuakaan kohtele huonosti? Ehkäpä he ovat ihan oikeasti ystäviä ja tulevat erityisen hyvin juttuun, sehän on ihan normaalia. Miniät ovat kuitenkin aikuisia ihmisiä ja mielestäni riittää, että kaikkia kohtelee asiallisesti ja lapsia ja lapsenlapsia kohtaan on tasapuolinen.

Anoppi ei tule tämän toisen miniän kanssa kovinkaan hyvin juttuun eikä koe häntä ystäväkseen. Itseasiassa anoppi selän takana nälvii ja arvostelee esim. tämän toisen miniänsä "olemattomia kodinhoitajan taitoja". Tämä toinen miniä ei luonnollisesti tiedä anopin pahoista puheista mitään. Anoppi tuntee ilmeisesti ylemmyyttä hänen seurassaan. (Tuntisiko kenties alemmuutta minun seurassani?)



MInä taas pidän tästä mieheni veljenvaimosta kovasti ja olen yrittänyt kohdella häntä anoppini puheiden vuoksi jopa normaliakin hienotunteisemmin ja ymmärtäväisemmin.



No joka tapauksessa, anoppi siis esiintyy tämän toisen miniänsä seurassa kuin itse äiti aurinkoinen, on niin olevinaan ystävällinen ja miellyttävä, lahjoo ja auttaa. Ei tietoakaan niistä pahansuovista puheista. Voin vain kuvitella minkälaista törkyä hän minusta poissaollessani suustaan syytää.



Tiedän, että tunteeni ovat typerän lapsellisia ja kumpuavat varmaan jostakin syvältä.

Mitä minä jollakin kaulaliinalla, lapasilla, villamyssyllä tai perintokoruilla edes tekisin, voinhan ostaa ne kaupasta. Mutta tuntuisi se silti kivalta, että anoppi tekisi joskus minullekin jotakin ja ottaisi edes joskus huomioon. Itse kun en mielestäni koe ansaitsevani hänen huomioimattomuuttaan, melkein jopa päinvastoin.

Kemiat eivät aina kohtaa, ja sille ei voi mitään. Miksi ihmeessä stressaat tuollaisesta?

Lopeta stressaaminen! Et ole tiettävästi anoppisi kanssa naimisisissa!

suosikkipojan puoliso on tietysti se suosikki, tosin minunkin pisteet hieman lapsen saannin myötä nousivat. oman mieheni puolesta harmittaa, hän kun on se "toinen poika". omalle asemalleni ihan sama. minä olen minä enkä anopin hyväksynnän tai lahjonnan varassa. ihan ok-välit meillä kuitenkin on ja nyt tosiaan paremmatkin lapsen saannin myötä. meilläkin kylässä käyvät harvoin, 500 km päässä toisella pojallaan paljon useammin. toki mekin anoppilassa käymme useammin kuin toisen pojan perhe.



ps. suosikkipojan tyttöystävätkin olivat minua tärkeämpiä aikoinaan, tämän huomasi esim. lahjoissa. aivan sama nykyään, pystyn kyllä itse hankkimaan haluamani :)

että jos joku oikein roikkuu perässä hänen seuraansa ei kaipaa, liiallista mielistelyä. Jos ajattelee vaikka muista ihmissuhteta, yleensä porukkaan pääsee sisään se joka on vähän "cool", eikä liikaa tyrkytä itseään "mukaan jengiin", vaan sulahtaa sinne huomaamatta.

Juurihan kerroit, että anoppi vähättelee ja haukkuu tätä toista miniää. Haluaisitko sellaista kohtelua myös itsellesi? Eikö kuitenkin ole parempi, että anoppi suhtautuu välinpitämättömästi, kuin että ilkeilisi?

Voin kuvitella että pahalta tuntuu! Olisiko tosiaan niin vaikea miettiä empaattisesti, miltä toisesta miniästä tuntuu kun toista suositaan. Ehkä anoppi tajuaa tekevänsä väärin ja siksi tekee sitä ilmeisesti enimmäkseen salassa?

Onko sulla ap esimerkiksi kovinkin erilainen tausta kuin tällä suosikilla? Onko tilanne aina ollut tällainen?

Juurihan kerroit, että anoppi vähättelee ja haukkuu tätä toista miniää. Haluaisitko sellaista kohtelua myös itsellesi? Eikö kuitenkin ole parempi, että anoppi suhtautuu välinpitämättömästi, kuin että ilkeilisi?

En todella ymmärrä ajatteluasi. Että minä olisin onnellinen siitä, että anoppi ilkeilee toiselle miniälle? En todellakaan ole! Minusta ilkeily, tapahtui se sitten selän takansa tai edessä, on totaalisen väärin, enkä ainakaan itse tule siitä onnelliseksi! Päinvastoin jopa. Paha mielihän siitä tulee kaikille, myös minulle.

Tilanne on siis se, että anoppi lievästi ilkeilee tälle suosikki-miniälleenkin selän takana mutta lahjoo ja suosii tätä sitten aina miniän itse ollessa paikalla. Jokainenhan sen tietää, että tuollainen seläntakana arvosteleva ihminen arvostelee selän takana kaikkia, varmasti siis myös minua kun en ole paikalla.

Minua hän ei kuitenkaan lahjo tai kohtele ystävällisesti, olen ilmeisesti ollut kuvioissa jo niin kauan pidempään kuin tämä toinen poikansa puoliso, ettei ystävällisyys hyödytä häntä tarpeeksi. Ei siis helmiä sioille tai neuleita minulle.

Kuten sanottu, tunteeni ovat tosi lapsellisia ja pitäisi vaan osata antaa olla. Mutta pahalta tuntuu, aidosti. Tämä sama juttu näkyy myös anopin suhtautumisessa poikiinsa: omaa miestäni anoppi sorsii ja tätä toista poikaa suosii. Syytä voimme vain arvailla.

mutta eihän tuolle oikein mitään voi, ehkä heillä on vain enemmän yhteistä. Unohda koko anoppi, älä ainakaan yritä erityisesti miellyttää häntä. Tulee kylään, jos tulee, otat ystävällisesti vastaan, mutta älä ota stressiä anopista. Ei kaikki ihmiset vain tule niin hyvin toimeen kaikkien kanssa, anoppisi on näitä ihmisiä.

Juurihan kerroit, että anoppi vähättelee ja haukkuu tätä toista miniää. Haluaisitko sellaista kohtelua myös itsellesi? Eikö kuitenkin ole parempi, että anoppi suhtautuu välinpitämättömästi, kuin että ilkeilisi?

En todella ymmärrä ajatteluasi. Että minä olisin onnellinen siitä, että anoppi ilkeilee toiselle miniälle? En todellakaan ole! Minusta ilkeily, tapahtui se sitten selän takansa tai edessä, on totaalisen väärin, enkä ainakaan itse tule siitä onnelliseksi! Päinvastoin jopa. Paha mielihän siitä tulee kaikille, myös minulle. Tilanne on siis se, että anoppi lievästi ilkeilee tälle suosikki-miniälleenkin selän takana mutta lahjoo ja suosii tätä sitten aina miniän itse ollessa paikalla. Jokainenhan sen tietää, että tuollainen seläntakana arvosteleva ihminen arvostelee selän takana kaikkia, varmasti siis myös minua kun en ole paikalla. Minua hän ei kuitenkaan lahjo tai kohtele ystävällisesti, olen ilmeisesti ollut kuvioissa jo niin kauan pidempään kuin tämä toinen poikansa puoliso, ettei ystävällisyys hyödytä häntä tarpeeksi. Ei siis helmiä sioille tai neuleita minulle. Kuten sanottu, tunteeni ovat tosi lapsellisia ja pitäisi vaan osata antaa olla. Mutta pahalta tuntuu, aidosti. Tämä sama juttu näkyy myös anopin suhtautumisessa poikiinsa: omaa miestäni anoppi sorsii ja tätä toista poikaa suosii. Syytä voimme vain arvailla.

Tuntematta enempää tilannetta ja ihmisiä ajattelin vain, että itse mielummin haluaisin osakseni välinpitämättömyyttä kuin näennäistä ystävällisyyttä ja samanaikaista selän takana puhumista. Siitähän en toki tiedä, haukkuuko anoppi myös sinua. Kaikenlainen ilkeys on väärin eikä sitä pidä hyväksyä!

Toivottavasti ymmärrät pointtini.

Tuntisiko kenties alemmuutta minun seurassani?

Oletko antanut anopin ymmärtää olevasi jotenkin hänen yläpuolellaan ja häntä parempi? Ei ihme, jos ei suuremmin välitä sinusta.

itse olen todennut anoppini olevan ilkeä ja kaksinaamainen ruikuttaja, joten en hänen kanssaan ole tekemisissä, kuin pakolliset. Mieskään ei käy äitiään katsomassa, kun ei jaksa kuunnella alituista valitusta. Toki mies välittää, kun meillä on riita, silloin hän soittaa ja saa yhdessä äitinsä kanssa haukkua, kun minä olen niin kamala.

jos koko ajan mietit tuleeko joku ihminen kanssasi toimeen ja jos ei tule niin miksei tule, ja koko ajan yrität käyttäytyä niin, että kanssasi olisi mukavaa niin aivan varmasti tuollainen heijastuu käytökseesi ja lopputulema on, että ei. Ei kukaan viihdy "yrittäjän" seurassa eikä tunne oloaan luontevaksi sellaisen kanssa.

Tuntisiko kenties alemmuutta minun seurassani?

Oletko antanut anopin ymmärtää olevasi jotenkin hänen yläpuolellaan ja häntä parempi? Ei ihme, jos ei suuremmin välitä sinusta.

Itse veikkaisin, että toisen pojan vaimo on jotenkin helpommin vietävissä ja miellytettävissä lahjoilla yms ja siksi anoppi pelaa tuota peliään hänen kanssaan. Koska ei tuo ihan puhtaalta ystävyydeltä kuulosta, jos noin haukutaan selän takana. Vaan joltain valtapeliltä.

Poikien suhteen on vaikea sanoa, joskus se reppanampi lapsi tuntuu läheisemmältä ja huollettavammalta, koska sen aknssa on joutunut tukemaan ja auttamaan enemmän. Hyvin pärjäävä, itsenäinen lapsi jää etäisemmäksi ja sama kuvio voi jatkua, vaikka molemmat olisivat jo aikuisia ja omillaan toimeen tulevia.

leipoo ja kutoo jne. tälle toiselle miniälleen juuri siksi, että tämä on hänen mielestään niin avuton kodinhoidossa (niin kuin selän takana sanookin)? Jos sinä hänen mielestään suoriudut paremmin etkä ole apua vailla? Ja onko se toinen miniä yksinkertaisesti enemmän samankokoinen ja -tyylinen anopin kanssa kuin sinä ja siksi saa anopin vaatteita ja koruja?

Tuntisiko kenties alemmuutta minun seurassani?

Oletko antanut anopin ymmärtää olevasi jotenkin hänen yläpuolellaan ja häntä parempi? Ei ihme, jos ei suuremmin välitä sinusta.

Tyypillinen av-vastaus.

Itse veikkaisin, että toisen pojan vaimo on jotenkin helpommin vietävissä ja miellytettävissä lahjoilla yms ja siksi anoppi pelaa tuota peliään hänen kanssaan. Koska ei tuo ihan puhtaalta ystävyydeltä kuulosta, jos noin haukutaan selän takana. Vaan joltain valtapeliltä.

Poikien suhteen on vaikea sanoa, joskus se reppanampi lapsi tuntuu läheisemmältä ja huollettavammalta, koska sen aknssa on joutunut tukemaan ja auttamaan enemmän. Hyvin pärjäävä, itsenäinen lapsi jää etäisemmäksi ja sama kuvio voi jatkua, vaikka molemmat olisivat jo aikuisia ja omillaan toimeen tulevia.

Kiitos tästä alemmasta vastauksesta! Kuulostaa todella järkevältä ja loogiselta. Varmaan ne syyt ovat tuota luokkaa.

Tämä toinen poika tosiaan on aina ollut vähän reppanampi ja mieheni taas pojista se reipas puurtaja joka on työmuurahaisen mentaliteetilla varustettu. Ehkäpä omillaan alusta asti toimeentullut jää todella etäisemmäksi kuin se, joka tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja apua kaikessa mahdollisessa.

Tämä toinen miniä on myös varmasti helpommin anopin valtapelin vietävissä kuin minä, on ollut kuvioissa mukana vasta suhteellisen vähän aikaa, on hiljainen ja kuuntelee silmät pyöreinäö anopin tarinointia. Minun silmäni taas ovat auenneet anopin suhteen jo vuosia sitten. Näen hänen pelinsä läpi ja siksi hän ei varmaan minun seurassani viitsi enää esittää miellyttävää ja mukavaa.

Oma ongelmanihan tämä on. Tunnen lapsellista kateutta anopin epäoikeudenmukaisuudesta. Haluaisin olla "samalla viivalla" kuin tämä toinenkin, mutta en vain ole. Pystyn ostamaan piponi ja lapaseni kaupastakin, mutta ajatushan siinä olisi se tärkein. Aina.

Vai mistä tiedät, ettei anoppi puhu sustakin selän takana? Itse en haluaisi saada anopilta mitään leipomuksia tai kutomisia. viimeksi siltä mitään vanhoja vaatteita haluaisin! Ja ettäkö sen pitäisi vielä usein käydä? Huh, huh. Anoppeja on tosiaan monenlaisia, mutta yritä ajatella, että kiva, kun antaa teille omaakin rauhaa, eikä ole leipomuksineen, kutomisineen ja vaatteineen teillä jatkuvasti.

No, oletpas! Anoppi ja anopin tekemiset ja tekemättä jättämiset hallitsee elämääsi niin paljon, että kirjoitat niistä tänne pitkät pätkät.



Pysähdypä nyt todellakin miettimään, miksi ja mistä tunne kumpuaa? Miksi sinulle olisi tärkeää, että ihminen, josta et itse selvästikään pidä olisi "tasapuolinen" ja toivot, että hän jopa kävisi teillä useammin. Koska asetut johonkin kummaan lapsen asemaan ja kilpailuasetelmaan toisen miniän kanssa. Miksi ihmeessä? Mitä väliä sinulle ihan oikeasti on sillä, kenelle anoppi kutoo jotain ja missä käy?



Etenkin, kun uskottelet itsellesi, että olet tajunnut anopin pelit jo kauan sitten. Miksi ihmeessä yhä roikut ja mietit hänen tekemisiään?



En sano pahalla vaan siksi, että sinulla on nyt mahdollisuus todella oivaltaa jotain itsestäsi ja aikuisuudesta. Olen käynyt saman polun itse ja mahtavaa, kun vihdoin pääsee pois noista loukkaantuneen pikkulapsen ajatuskuvioista ja voi elää vapautuneesti omaa aikuista elämäänsä.