Onko ikä ja ikivanha kokemus meriitti?

Eikö kukaan ole törmännyt samaan? Tai peräti sanonut itse noin?

Suhtautuisin uteliaasti. Miten hän sen koki, oliko miellyttävää, ikävää vai mitä? Vertailisimme kokemusta. Ei syytä loukkaantua.

Ehkä olisi parempi vaihtaa omasta kokemuksesta laajennettuun näkökulmaan jos alkaa vastaanottajassa selvästi tökkimään.

Siis miksi ei saa kertoa, että on kokenut saman? 

Olen huomannut, että etenkin Z-sukupolven edustajille ei saa kertoa, että on itse joskus tehnyt samoin kuin he nyt tai että tuntee jonkun, jolla on sama kokemus. Kertoja loukkaantuu, koska hänen kohtaamisensa hirven kanssa tai juuttumisensa hissiin menettää merkitystään, jos joku toinen on kokenut saman.

Siksi jonkun nuoren meillä töissä kertoessa hupaisaa tarinaa ohjelmiston versionvaihtoon liittyvistä ongelmista me vanhukset osaamme jo kauhistella ja ihmetellä, että hui kamalaa, vaikka sama asia on itse koettu jo kymmeniä kertoja. Hänelle kerta on ensimmäinen, hän haluaa osoittaa olevansa uniikki. Paapotaan häntä hetki, niin ei tule paha mieli.

On varmaan kaikki törmänneet.

Minä olen tällainen besserwisser-lyttääjä. Ihmiset yleensä ymmärtää, että se komppaaminen tai paremmaksi laittaminen on keskustelun ylläpitoa. Sen tavoite on JATKAA sitä keskustelua, ei lytätä sitä. Ne jotka ei osaa tulkita äänensävyjä, tulkitsee sen lyttäämisenä.

Sen pitäisi erottua äänensävystä, että kyse ei ole ilkeilemisestä. Joskus voi tietysti olla sitäkin, mutta yleensä se ei ole. Jos äänensävy on negatiivinen, se voi sisältää piiloviestin "kokeilin kerran, mutta en tee toiste" ja se taas voi tarkoittaa paitsi toisen nolaamista, myös häpeää itsestä tai hämmennystä (vilpitöntä ihailua) siitä, että joku osaa moisesta nauttia. 

Narsistien kasvattamilla on hirveän huono sarkasmin taju. Kannattaa tarkistaa, ettei ongelma ole siellä? Kotoa opittua? Huumoria ja rivien välistä lukemista voi oppia myös myöhemmällä iällä, jos on jäänyt tätä vaille kotikasvatuksessa.

Riippuu vähän kontekstista. Esimerkiksi tämä olisi aika sopimatonta:

- Pääsinpäs hässimään Minjaa.

- No mä nyt tein sen jo vuosia sitten. Ja kaikki muutkin meidän luokalta.

Vierailija kirjoitti:

On varmaan kaikki törmänneet.

Minä olen tällainen besserwisser-lyttääjä. Ihmiset yleensä ymmärtää, että se komppaaminen tai paremmaksi laittaminen on keskustelun ylläpitoa. Sen tavoite on JATKAA sitä keskustelua, ei lytätä sitä. Ne jotka ei osaa tulkita äänensävyjä, tulkitsee sen lyttäämisenä.

Sen pitäisi erottua äänensävystä, että kyse ei ole ilkeilemisestä. Joskus voi tietysti olla sitäkin, mutta yleensä se ei ole. Jos äänensävy on negatiivinen, se voi sisältää piiloviestin "kokeilin kerran, mutta en tee toiste" ja se taas voi tarkoittaa paitsi toisen nolaamista, myös häpeää itsestä tai hämmennystä (vilpitöntä ihailua) siitä, että joku osaa moisesta nauttia. 

Narsistien kasvattamilla on hirveän huono sarkasmin taju. Kannattaa tarkistaa, ettei ongelma ole siellä? Kotoa opittua? Huumoria ja rivien välistä lukemista voi oppia myös myöhemmällä iällä, jos on jäänyt tätä vaille kotikasvatuksessa.

Sä varmaan viljelet myös lausetta "et kai sä leikistä suutu"?

Onneksi tajuat itsekin että olet "besserwisser-lyttääjä" niin kenenkään  ei tarvitse sitä sulle kertoa. Ilmeiseti "minä ja minun kokemukseni" on kuitenkin tärkeämpää sulle, kuin normaali kanssakäyminen ihmisten kanssa.

Juu tykkään suorista ihmisitä paljon enemmän, kuin piiloviestivistä äänellään leikkijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ei saa kertoa, että on kokenut saman? 

Olen huomannut, että etenkin Z-sukupolven edustajille ei saa kertoa, että on itse joskus tehnyt samoin kuin he nyt tai että tuntee jonkun, jolla on sama kokemus. Kertoja loukkaantuu, koska hänen kohtaamisensa hirven kanssa tai juuttumisensa hissiin menettää merkitystään, jos joku toinen on kokenut saman.

Siksi jonkun nuoren meillä töissä kertoessa hupaisaa tarinaa ohjelmiston versionvaihtoon liittyvistä ongelmista me vanhukset osaamme jo kauhistella ja ihmetellä, että hui kamalaa, vaikka sama asia on itse koettu jo kymmeniä kertoja. Hänelle kerta on ensimmäinen, hän haluaa osoittaa olevansa uniikki. Paapotaan häntä hetki, niin ei tule paha mieli.

Saa kertoa, mutta puheen siirtäminen itseensä ja omaan kokemukseensa on noloa.

Älä ota sellaista minään. Ihmisillä on yleensä tarve pönkittää itseään, eivät he ajattele sinua siinä yhtään. Siksi ei kannata ottaa juuri mitään henkilökohtaisesti, tai lähteä pohtimaan asemaansa siihen toiseen verrattuna. Sen kun porskutat vaan, ja opit uutta siinä samalla.

Musta oman kokemuksen tuputtaminen, kun toinen kertoo tarinaa, on pahimmoillaan vain oman kyynisyytensä toteamista.

"Mulle ei tapahdu enää koskaan mitään uutta. Kaikki on jo koettu."

"Narsistien kasvattamilla on hirveän huono sarkasmin taju."

Ai täällä jaetaan jo vanhemmillekin diagnooseja. Tällaiset keskustelijat kannattaa jättää keskustelemaan itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Musta oman kokemuksen tuputtaminen, kun toinen kertoo tarinaa, on pahimmoillaan vain oman kyynisyytensä toteamista.

"Mulle ei tapahdu enää koskaan mitään uutta. Kaikki on jo koettu."

Siitä että kertoja on toisen mielestä tylsääkin tylsempi itsensä korostaja mutta voi olla todellisuudessa vain vuorovaikutteisten kokemusten vähyyttä, ne yleensä kiinnostaa.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta oman kokemuksen tuputtaminen, kun toinen kertoo tarinaa, on pahimmoillaan vain oman kyynisyytensä toteamista.

"Mulle ei tapahdu enää koskaan mitään uutta. Kaikki on jo koettu."

Siitä että kertoja on toisen mielestä tylsääkin tylsempi itsensä korostaja mutta voi olla todellisuudessa vain vuorovaikutteisten kokemusten vähyyttä, ne yleensä kiinnostaa.. 

Sun sanomasi voi nyt tulkita niin monella tavalla, että alkoi oikeasti kiinnostaa mitä tarkoitat.