Meillä lopetetaan tänään koira, miten kertoa lapsille

että mikäs me sinne hautaan laitettiin jos koira kerran meni taivaaseen. Että mieti miten haluat asian selittää...



Mutta pääasia, että kerrot. Kyllä ne joskus sen huomaa, että kuolema ei ole ihan yks selitteinen juttu. Senkin voi kertoa, että sinä et ihan oikeasti tiedä, mutta luulet näin.



Meidän vanhempi koira kun lopetettiin niin esikoinen oli 3-v. ei millään ymmärtänyt. Kun mentiin hautaa laittaan kuntoon niin kyseli, että missäs se lääkäri on joka koiran tulee parantamaan...

Asian voisi selittää niin, että koira pääsi koirien taivaaseen, jossa se on onnellinen ja saa juosta vapaana, eikä ole enää kipeä.



Jos teillä on mahdollisuus, laittakaa koiralle jonkinlainen muistokivi metsään, jokin konkreettinen paikka, jonka äärellä lapsi saa surra ja jolle viedä kukkia, ja jossa voi aina yhdessä muistella koiraa, niin kauan kuin lapsi sitä haluaa muistella. Tuhkat ripottelisin ehkä ihan itsekseni, ilman lasten mukanaoloa.



Meilläkin on jossain vaiheessa tuo edessä, ja olen katsonut koiralle muistokiven paikan mökin pihalta.

saanut 3v:n pohtimaan,´mitä kuoleminen tarkoittaa, mikä on mielestäni hyvä asia. Mistään enkeleistä ja tähdenlennoista emme ole puhuneet,emmekä tuhkaa näyttäneet.



Selitys oli, että pupu on todella kipeä, hänen pitää mennä lääkäriin ja lääkäri auttaa pupua ikuiseen uneen, jolloin pupua ei enää satu. Pupu ei enää tule takaisin. Nukuttamisen jälkeen poika on, muutaman kerran itse kertonut, että pupu meni lääkäriin, kun sattui, eikä tule enääkotiin. Viime viikolla se yhtäkkiä itse totesi kun näki kuolleen muurahaisen, onko pupukin kuollut, johon totesimme, kyllä pupukin on kuollut, eikä sitä satu enää.

Kerroin heille, että koiralla on kasvain eikä sitä saa poistettua. Sanoin, että kun koira alkaa osoittamaan kärsimisen merkkejä, koira piikitetään. Kerroin, että kun koira kärsii, on kipeä eikä sitä saa parannettua, meiltä on paras rakkauden osoitus päästää koira taivaaseen, jossa sillä ei ole enää kipuja. Menin jopa niin pitkälle, että kerroin sen sitten vahtivan pilven reunalta meitä.

Meillä eläinlääkäri kävi kotona antamassa piikin. Ennen sitä jokainen sai jättää jäähyväiset koiralle, menin lasten kanssa muualle, mies kantoi koiran hautaan, täytti sen ja sen jälkeen mentiin sytyttämään kynttilä lasten kanssa.

Se on selvää että kerrotaan.Itse kun olin n.5v. meiltä lopetettiin koira ja siitä ei lapsille kerrottu, kun vasta sitten kun oli koira haudattu, vaikka salaa ikkunasta nähtiin, kun eläinlääkäri kävi koiran kotona lopettamassa ja isä kaivoi haudan.Olen ikuisesti ollut vanhemmilleni vihainen siitä, ettn päässyt hyvästejä jättämään.



Meillä kun ei lasten aikana ole vielä yhtään kuolemantapasuta ollut, ei ihmisen eikä eläimen, niin tiedän, ettei lapset ymmärrä kuolema asiaa varmaan vielä ollenkaan...sen takia mietin, että sekoittaako se tuhka asia vaan lasten päät.

Meillä on ollut niitäkin ihan omiksi tarpeiksi viime aikoina.



Lapsille olen kertonut, että koirat menevät sateenkaarisillalle meitä vartoomaan ja ihmiset taivaaseen. (Saduista nillittäjät voivat nyt olla ihan hiljaa) Kun lähdin koiraa eläinlääkäriin viemään, lähdin sitä sinne sateenkaarisillan alkuun saattelemaan ja vein tädin luokse, joka auttoi koiraa pääsemään matkaan. Lääkäristä tai piikeistä en puhunut mitään. Lapset olivat tuolloin 4v ja 1v.



Tuhkat meillä on edelleen uurnassa kirjahyllyssä (olleet viimeiset 4 vuotta...) kun ei ollut silloin mitään paikkaa, johon olisin ne halunnut ripotella tai haudata. Nyt olisi oma piha, mutta lapset pistivät niin kovaa vastaan, kun edes ehdotin, että jäi sit hautaamatta. Edesmenneen koiran nyt vissiin vaan kuuluu olla meidän olkkarissa purkissa. Aluksi en puhunut tuhkista mitään, mutta jossain vaiheessa halusivat tietää mitä pölyä siellä purkissa oikein on. (Sen siis saa auki ja tuhkat on pienessä muovipussissa)



Selitin silloin saman, minkä ihmisten hautaamisestakin. Kun ihmiseltä tai eläimeltä lähtee henki - se siis kuolee, jää jäljelle kuori, jota ruumiiksikin kutsutaan. Sillä kuorella emme enää mitään tee, joten se haudataan tai poltetaan tuhkaksi.

Koira viedään jollekin piikille ja lääkäri nukuttaa sen ikiuneen?



Mites tenavan seuraava rokotuskerta?

Tai lääkärireissu?

Nukahtaminen?



Koira autetaan KUOLEMAAN. Käytännössähän se tapetaan tahi lopetetaan, mutta taas vähän.. moniselitteisiä/vaikeaselkoisia sanoja ehkä.. Miksi kenenkään tappaminen olisi oikein? Ja leikit lopetataan, tv:n katselu lopetetaan, ruokailu lopetetaan... miten koira lopetataan



Vanha, sairas, tosi kipeä -> kuollut. Kuollut ei ole terve, mutta sen jälkeen on hyvä olla, eikä mihinkään satu.

se on aina paras tapa- lapsi prosessoi tiedon sitten omalla tavallaa mm. kysyen lisää

että koiran oma olemus jättää koiran kehon ja siirtyy koirien enkelitaivaaseen. Keho sitten tuhkataan ja tuhkan voi viedä jonnekin. Näin sitten ei ole niin vaikeak ymmärtää ihmisenkään kuolemaan, jos sellaise kohtaa. JOs koira on ollut tosi tärkeä, olisiko hyvä tehdä jokin paikka, missä sitä voi käydä muistelemassa tai viemässä kukkia. lapsille sellaisella voi olla merkitystä.

että voisi tehdä sellaisen muistelu paikan pihan suuren kuusen alle, jossa koira on aikaansa viettännyt.



Ap

lopetettiin melko tasan vuosi sitten. Lapset olivat silloin 8 v. ja 5 v.



Lopetus tuli eteen aika yllättäen (toki koira oli vanha ja tiedettiin, että jossain vaiheessa asia tulee eteen, mutta kunnon romahdus tuli tosi nopeasti). Emme ehtineet kauheasti valmistella lapsia etukäteen. Sen verran kuitenkin, että lapset saivat sanoa hyvästit koiralle ja toivottaa hyvää matkaa.



Kerroimme lapsille, että koiran sielu/henki menee taivaaseen (sen tarkemmin erottelematta, oliko kyseessä ihmisten/eläinten taivas, ei sillä siinä kohdassa ollut merkitystä) ja ruumis jää tänne maahan. Ruumis sitten tuhkataan. Lapset hyväksyivät tämän selityksen, ts. ei tullut ihmeempiä kysymyksiä.



Kun tuhkat sitten saapuivat, kävimme ripottelemassa ne koiralle tärkeään maastoon. Isompi halusi lähteä mukaan tuhkia ripottelemaan, pienempi ei, ja toimimme lasten toiveiden mukaan.



Lopettamisen yhteydessä emme puhuneet mitään ikiunesta tms., selitimme vain, että koiralla on kovasti kipuja ja kun pääsee täältä pois, kivut lakkaavat.



Sellainen vinkki vielä, että meillä lapsia kovasti auttoi surussa se, että he valitsivat kumpikin muutaman valokuvan koirasta, kiinnittivät kuvat seinälle ja tekivät hyvästelykortit koiralle + kortitkin laitettiin seinälle. Lisäksi polteltiin kynttilää koiran muistoksi. Lapsia selvästi helpotti se, että he saivat tehdä jotain konkreettista koiran muistamiseksi.



Meillä 5-vuotiaan suru meni aika nopeasti ohi, välillä vielä pohtii, että olisi kiva, kun koira olisi vielä meillä. 8-vuotiaan suru on sen sijaan vieläkin aika kova, viimeksi viime viikolla itki ikäväänsä. Isompi on kyllä muutenkin aika herkkä tapaus, joten sekin varmaan vaikuttaa suremiseen.



Voimia vaikeaan tilanteeseen!

Kuolema on osa elämää.



Lapset ymmärtävät enemmän, kuin me aikuiset uskomme tia haluaisimme uskoa.

Lapsille pitää ensinnäkin puhua totta. Jos te uskotte, että koirat menevät taivaaseen, niin sitten kerrotte niin. Jos ette, niin sitten kerrotte oman maailmankatsomuksen mukaan.



Lapset ajattelevat hyvin konkreettisesti, joten ei kannata kovin kuvaannollisesti kertoa asioita. Lapset eivät siis ymmärrä sellaisia ilmauksia kuin ikiunessa jne.



Jos koira on ollut kovin rakas, niin kuolema-asiaan varmasti joudutte palaamaan vuosien aikana, vaikka lähipiirissä ei muita kuolemantapauksia sattuisikaan. Kannattaa siis kertoa niinkin, että selitys kestää aikaa. Muuten lapset tuntevat itsensä petetyiksi.



Minusta olisi ihan paras kertoa niin, että koira on niin sairas, että hän kuoli. Piikkiasiaa ei mielestäni ole pakko kertoa, tosin omalla kohdalla kerrottiin sekin.



Meiltä on myös yksi lapsista kuollut. Hauta ja tuhkaus ei ole koskaan erityisesti kysymyksiä herättänyt. Me ollaan kerrottu ihan niin, että kuolleen lapsen ruumis poltettiin ja tuhka haudattiin. Lapset toki olivat läsnä hautajaisissa. Hauta on sitten se paikka, jossa voi käydä muistelemassa rakastaan.



Mitään sateenkaari/pilvien päällä enkelinä -juttua en lähtisi itse kertomaan, koska tiedän sen olevan satua. Koska lapset eivät oikein ymmärrä kuoleman lopullisuutta, niin saduilla helposti luo mielikuvan, että se ei olekaan lopullinen.

mulle tuli aikanaan yllätyksenä se, että lapsi (5v) hoksasi kysyä uurnassa olevista tuhkista, mitä noi tuhkat sitten on, jos kerran koira on mennyt koirien taivaaseen. Meillä siis oli puhuttu koirien taivaasta. Olin niin äimänä kysymyksestä, että yritin vain selittää, että taivaaseen menee se osa, jolla eläin tai ihminen ajattelee ja tuntee, sielu, ja se "karvainen" osa sitten tuhkataan ja haudataan. 5v ymmärsi mutta itse tulin siihen tulokseen, etten koiran kohdalla toiste selittele koirien taivaista mitään vaan totean vain, että kun koira kuolee, se ei tarvitse enää ruumistaan ja se haudataan (tai tuhkataan ja haudataan).



Kyllä lapsi ymmärtää yllättävän paljon. 5v ainakin, 2v luultavasti ei. Ole rehellinen ja anna lapsille lupa surra ja ikävöidä, mutta selitä että se on koiralle parasta.



Meillä aikanaan nuorempi lapsi (3v) ei selvästikään ollut ymmärtänyt koko koiran kuolema-asiaa, kun pari viikkoa kuoleman jälkeen alkoi kysellä milloin se koira tulee sieltä taivaasta takaisin kotiin. Varaudu tällaiseenkin vaihtoehtoon.

Me kerroimme tytölle (silloin 3,5 v.), että vanha sairas kissamme meni kissojen taivaaseen pyydystämään lintuja. Pari kertaa tyttö kyseli kissan perään ja sanoimme hänelle, että kissa ei enää tule kissojen taivaasta takaisin, koska siellä on niin hyvät oltavat. Kun uurna sitten tuli, kätkimme sen miehen kanssa kahden kesken maahan.

Lapsi pelkää mennä nukkumaan jos kuolema kerrotaan ikiunena.



Kuolleita lintuja, myyriä ja sammakoita on pihastamme haudattu ja meidän 5v tietää, että ne on kuolleita ne ei elä enää.