Vaihdevuodet ja kiukkuinen

Rankkaa aerobista treeniä usein.

Syvä myötätunto sinne. Mä taistelen aivan hirvittävien oireiden kanssa, ja vaikka on hormonikorvaus, en pysty käyttämään riittävää annosta ennen vuotoja hillitsevää  toimenpidettä. Kokeile aivan kaikkea laillista, millä on vaikutusta hermostoon ja välittäjäaineisiin. Itsellä apua on ollut mm kreatiinista (aamulla, virkistää päivää, dopamiini), trpytofaanista (pitää unessa, serotoniini), meditaatiosta ja piikkimatosta (endorfiini). Fyysisiä oireita taltutan glukosamiinilla (nivelet) ja salvialla (yöhikoilu). Pahimpaan raivoon välttelen ihmisiä ja odotan, kunnes puuska menee ohi, välillä vartti kerrallaan.

Ja juu, olen työkseni liikkuva, päihteetön, hoikka kasvissyöjä. Genetiikka on armoton.

Mä opin vaan tavallaan etääntymään siitä omasta mielialasta, katselemaan sitä kuin ulkopuolelta tyynenä tarkkailijana. Sitten se ei enää haitannut, millaista mielialaa milloinkin päässä ja kehossa pyöri.

Mulla auttoi riittävästi luonnonrohto mäkikuismauute. Alkaa vaikuttaa vasta muutaman viikon käytön jälkeen, eli ei pika-apu. Varmaan ihan lääkärin määräämät mielialalääkkeet olisi myös vaihtoehto. Ensin lääkitsin itse kaikkein huonommalla vaihtoehdolla eli alkoholilla. Toimi hyvin, mutta kaljamahaa alkoi kertyä :D

Tuntui paluulta murrosikään, teki mieli paiskoa ovia, huutaa ettei kukaan ymmärrä mua ja maailma on paska. Auttoi kun oppi erottamaan alkavan teiniraivon "oikeista" ärtymyksen syistä ja rauhoitettua itsensä. Ajan myötä tuokin menee ohi.

Niin tuttua. Minäkin olen vihainen ja surullinen usein ilman syytäkin, itkeskelen ja valvon.  Hormonikorvaushoito on. Työelämä tuntuu raskaalta, vaikka kohtuullisessa kunnossa olen ja liikkuva, lievä ylipaino.

Sama täällä. Olen miettinyt paljon sitä, että kun yleensä neuvotaan hyväksymään ja kokemaan tunteensa, niin vaihdevuosissa niin ei olekaan. Silloin kehotetaan mm  syödään hormoneita, että ikäviä tunteita ei tuntisi. Synnyttääkö hormonit/ hormonivaihtelut tunteita vai tuovatko ne vaan herkemmin tunteet - ehkä tukahdutetut? - käsittelyyn? Eli tukahdutetaanko hormonihoidolla tunteita, jotka olisi hyvä käsitellä vai onko kyse tavallaan vaan "teko- tunteista", joista on parasta päästä eroon? Aika raskastahan tämä on, mutta jos kokisi tekevänsä hyödyllistä tunnetyöskentelyä, niin helpottaisihan se tämän sietämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Olen miettinyt paljon sitä, että kun yleensä neuvotaan hyväksymään ja kokemaan tunteensa, niin vaihdevuosissa niin ei olekaan. Silloin kehotetaan mm  syödään hormoneita, että ikäviä tunteita ei tuntisi. Synnyttääkö hormonit/ hormonivaihtelut tunteita vai tuovatko ne vaan herkemmin tunteet - ehkä tukahdutetut? - käsittelyyn? Eli tukahdutetaanko hormonihoidolla tunteita, jotka olisi hyvä käsitellä vai onko kyse tavallaan vaan "teko- tunteista", joista on parasta päästä eroon? Aika raskastahan tämä on, mutta jos kokisi tekevänsä hyödyllistä tunnetyöskentelyä, niin helpottaisihan se tämän sietämistä. 

Voi hitsit kun mä löytäisin vielä sen, joskus lueskelin englanniksi kun suomeksi ei mitään kerrota. Estrogeenin heittely aktivoi aivoissa amygdalaa (oliko mantelitumake?), joka vastaa fight or flight -reaktiosta ja siihen liittyvistä tuntemuksista (raivo, ärtymys, ahdistus, paniikkioireet jne). Kestää aikansa sopeutua. Toki muitakin mekanismeja on, mutta tämä oli ainakin yksi mikä jäi mieleen.

En söisi hormoneja ollenkaan, ellei ne auttaisi niin hyvin pahaan hikoiluun ja myös uneen. Ennen hormonihoitoa siis en nukkunut tuntia pidempiä pätkiä lainkaan, nykyään sentään jopa 5 tuntia. Ihmettelen miten naiset on ennen pystyneet käymään töissä! 6/7

Testosteronin kanssa ne miehetkin joutuu olemaan.

Mielialalääkitys auttoi minulla. Suosittelen 

Mielialalääkityksen suhteen minulle on myöskin epäselvää, että padotaanko sen avulla tunteita vai hoidetaan vaan pois systeemissä oleva virhetilanne. Missä menee "hyvän" ja "pahan" tunteen raja ja se kohta, jossa tunnetta aletaan hoitamaan lääkityksellä?