Jos haluat olla täysin oma itsesi ja saavuttaa sisäisen rauhan, se on hyvin yksinäinen polku kuljettavaksi.

Todellakin.

Kaikkihan lähtevät täältä lopuksi yksin.

Jep. Kaikki vihaa mulqqua, joka ei osaa käyttäytyä. Ei jaksa "esittää".

Minulla on sisäinen rauha ja olen oma itseni, mutta en ole yksin enkä yksinäinen. Elän hiljaiselämää, mutta rinnallani on aviomies. Ympärillä muutama ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sisäinen rauha ja olen oma itseni, mutta en ole yksin enkä yksinäinen. Elän hiljaiselämää, mutta rinnallani on aviomies. Ympärillä muutama ystävä.

Onko sulla jokin ns henkinen/hengellinen polku jota seuraat?

sithän sitä on parhaassa mahdollisessa seurassa

Mä olen itse tällainen introvertti henkinen etsijä, mutta en taida silti välttämättä uskoa tuohon. Itse uskon että on monia teitä, ja erilaisille ihmisille toimii eri keinot. Minä olen tarvinnut sitä "maailmasta" vetäytymistä ja rauhaa, mutta tunnen ekstrovertimpiä ihmisiä, jotka myös ovat löytäneet rauhansa ja varmuutensa olla oma itse, ilman että ovat koskaan kulkeneet yksinäistä polkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sisäinen rauha ja olen oma itseni, mutta en ole yksin enkä yksinäinen. Elän hiljaiselämää, mutta rinnallani on aviomies. Ympärillä muutama ystävä.

Onko sulla jokin ns henkinen/hengellinen polku jota seuraat?

Seuraan omaa sisäistä ääntäni. 

Totta puhut. Kaikki vaan laittaa ansoja sun eteen ja vittuilee mitä ehtii. Kun et ole enää se kiltti ihminen jota voi manipuloida nii vihamiesten määrä lisääntyy. 

Kaikkien asioiden eteen on taisteltava. On uskottava itseensä sillä muut ei usko. Kuinka moni uskoi Albert Einsteiniin ja kykyihin ku jätkä näytti sähköiskun saaneelta ja katuojasta heränneeltä. Aika harva. Niin se vaan on että ulkonäkö määrittelee usein älykkyyden muiden silmissä. 

Omasta puolesta voin sanoa että kykyjäni on myös aliarvioitu monesta suunnasta. Mut intohimolla, sinnikkyydellä ja periksi antamattomuudella oon päässy pitkälle opinnoissa joissa epäilin että pärjäänkö. 

Monessa muussakaan asiassa e oo luovuttanut. Toisin kuin nämä helpolla päässeet kultalusikka tyypit jotka hyppää heti katolta ku pieni ongelma tulee tai joutuu terapiaa.. 

Huumorilla ja mustalla on pärjätty pitkälle. 

Ei tarvitse seurata mitään polkua. Pitää vain olla läsnä tässä ja nyt. Siinä on kaikki mitä on. Elämä. Mielen hälyt on todella vaikea vaimentaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse tällainen introvertti henkinen etsijä, mutta en taida silti välttämättä uskoa tuohon. Itse uskon että on monia teitä, ja erilaisille ihmisille toimii eri keinot. Minä olen tarvinnut sitä "maailmasta" vetäytymistä ja rauhaa, mutta tunnen ekstrovertimpiä ihmisiä, jotka myös ovat löytäneet rauhansa ja varmuutensa olla oma itse, ilman että ovat koskaan kulkeneet yksinäistä polkua.

Olen samaa mieltä kanssasi. Kaikille ei toimi totaalinen yksinolo ja maailmasta vetäytyminen. Mielestäni on aina vähän vaarallista tarjota vain yhtä polkua yleispätevänä totuutena. Yksinolon ja maailman hylkäämisen absoluuttinen ihannointi on yhtä haitallista kuin sosiaalisuuden ja sosiaalisten suhteiden pakkotuputtaminen. Sekin on täysin mahdollista, että etsijällä on polullaan välillä ekstrovertimpia ja aktiivisempia vaiheita ja toisinaan taas tulee tarpeeseen kulkea matkaa pääasiassa yksin.  

Hengelliset polut on todellisuuspakoa. Jos mielenterveys kestää todellisuudessa elämistä, kannattaa pysytellä täällä. Keskittyä lähimmäisiin, luontoon ja terveellisiin harrastuksiin työn (tai työttömyyden) vastapainona.

Kukaan aiempi kommentoija ei tiedä, mistä puhuu. Ei ole mitään muuta mielekästä tekemistä elämässä kuin kulkea kohti Jumalaa. Oikea tie siihen on kapea ja harvat löytävät sen.