Oma tyhmyys vituttaa. Tiedättekö?
En jaksa perehtyä kovinkaan syvästi oikein mihinkään. En etenkään politiikkaan, talouteen, tieteeseen etc.
Katselin peruskoulun aikaisin opintoja kun selasin työhaastatteluun tarvittavia papereita. Jep, sielläkin on jo nähtävissä millaista on odotettavissa. Käytös on ihan hyvä, keskittymistä painotettiin usein, että siihen pitäisi panostaa. Matematiikka, fysiikka, yhteiskuntaoppi, historia. Numerot keskimäärin kutosessa. Kielitaito kohtalainen tai huono.
No mitä minusta sitten tuli? Alkoholisti, riippuvuusongelmainen muissakin asioissa. Ammattikoulu käytynä, siellä pärjäsin ja töissä olen ollut ahkera, pärjännyt ihan hyvin. Mt-ongelmat seuranneet perässä ja työt kärsineet.
Vittumaista on, että tiedostan tämän kaiken miten olen jotenkin ryssinyt elämäni. Kaikki on ollut haasteellista ihmissuhteista talouden ylläpitoon ja itsestä huolehtimiseen. Onneksi ei sentään ole lapsia ja onneksi olen saanut apua ja lopettanut päihteiden käytön.
Menneisyyttään ei pitäisi murehtia, niin he sanovat. Ymmärrän sen mutta kyllä tämä joskus raskaalta tuntuu kun pelottaa osaanko toimia vieläkään oikein.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko sulla olla esimerkiksi ADHD? Minullakin on diagnosoitu aikuisiällä. Keskittyminen vaikeaa, samoin itsestä huolehtiminen ja ihmissuhteet olleet myrskyisiä.
Ei se ainakaan mahdoton ajatus ole. Olin jo lapsena todella hajamielinen ja vilkaskin. Oletko saanut lääkitystä? Auttoiko se? Nykyään minä elän todella rauhallista elämää mutta toiminnanohjauksessa on haasteena kuten aina ennenkin on ollut. Voin olla todella ahkera tai sitten lamaantunut. Paine on hyvä koska silloin teen ainakin ja kovasti. Riski uupumiselle on sitten olemassa. Rajoja olen opetellut kaikilla osa-alueilla elämässäni. - ap
Ainakin kirjoittamisen taitosi on todella hyvä. Olen toiminut äidinkielen opettajan yläasteella ja tällaista virheetöntä ja jäsennettyä tekstiä kirjoittaa 8-10 numeroita saava oppilas.
En panisi paljoakaan painoa koulumenestykselle peruskoulussa, moni poika elää tuohon aikaan myllerrystä eikä koulunkäynti kiinnosta. Ei se kiinnostanut minuakaan vielä lukiossakaan, vaikka koulu meni ihan mukavasti. Vasta yliopistossa kiinnostuin opinnoista. Ehkäpä olet samaa tyyppiä.
Tarkkaavaisuusongelmien selvittäminen kyllä kannattaisi, lääkitys voi tuoda apua, jos sellaisesta on kyse. Mutta ihan lukemalla tekstisi voi sanoa, että et ole saanut tarpeeksi tukea perheeltäsi ja lähiympäristöstäsi, kun sinulla on niin huono käsitys itsestäsi. Ja voi olla, että olet myös masentunut. Mitä jos menisit lääkärille ja pyytäisit lähetettä tutkimuksiin?
Moni päihdeongelmainen hoitaa ongelmiaan päihteillä, koska ei ole saanut parempaa hoitoa ja apua. Monilta lapsilta ja nuorilta puuttuu kannustava ja myönteistä asennoitumista opettava kasvatus, vaikka ehkä onkin ollut ruokaa ja sääntöjä. Se ei riitä onnelliseen ja tasapainoiseen elämään edes sellaisen kohdalla, jolla ei ole mitään erityisiä vaikeuksia.
Minusta vaikutat fiksulta ja itseäsi realistisesti tarkastelevalta ihmiseltä. Mutta realisti on usein hieman alavireinen, onnelliset ihmiset tarkastelevat itseään hieman epärealistisen positiivisesti. Tämä siis on ihan tutkimustulos. Itseluottamus ja positiivinen asenne kannattelevat mielialaa silloinkin, kun vaikeuksia.
Lidää nyt alkuun niitä päivittäisiä annoksia, niin murheet unohtuvat...
Ei minusta kuulosta siltä, että olisit ryssinyt elämäsi. Jos kaikki on ollut haasteellista, niin sitten kaikki on ollut haasteellista.
Hyvä kirjoitus!
Olet hyvä kirjoittaja tyhmäksi vanhaksi juopoksi, jolla on kutosen todistus. Mulla oli rivi kymppejä ja kuulostan huomattavasti tyhmemmältä.
Hienoa että sinulla on kyky itsereflektioon. Voit ajatella elinikäistä oppimista, kasvua ja kehitystä. Oikeasti vialliset narsistit ym ei näe itsessään mitään vikaa.
Voisiko sulla olla esimerkiksi ADHD? Minullakin on diagnosoitu aikuisiällä. Keskittyminen vaikeaa, samoin itsestä huolehtiminen ja ihmissuhteet olleet myrskyisiä.