Oletko koskaan kohdannut ihmistä kuka tuntuu heti tutulle ja pelkkä hänen ajattelu saa aikaan kyyneleet rakkaudesta?

Onko tällainen sitä kun tapaa nk.sukulaissielun?

Olen ihan järkevä, aikuinen ihminen enkä ole vuosiin edes ajatellut parisuhdetta tmv enkä nytkään ajattele. Olen tutustunut tuohon henkilöön arkisten asioiden yhteydessä jo muutama vuosi sitten ja tunne oli välittömästi tuo mitä kuvailin. Jotenkin vaan menimme erilleen, emmekä ole milloinkaan seurustelleet, ei mitään. Vannon, että hän tunsi samoin kun minä ja päinvastoin, mutta epäilin silti varmaan itseäni ja annoin asian olla. Tunnen vahvasti tunteita liittyen asioihin, joista hän puhuu eli aivan kun tuntisin sen mitä hän tuntee, vaikka kyseiset asiat eivät kosketa minua henkilökohtaisesti samoin. Hänen puolesta ilokin on voimakas. Jälleen kun tapasimme niin tunne oli sama ja kumpikin on sen sanonut tuntevansa.

Nyt en siis puhu vain fyysisestä vetovoimasta vaan jostain käsittämättömästä sielunkaipuusta, jota voisin verrata, vaikkapa janoon.

Tietääkö kukaan miksi tälläistä voi kutsua? 

Rakkaudeksikin, mutta tämä on muuta. Tämä tunne ei tarvitse seurustelua ja pysyy, vaikka elämä menisi kummallakin omia polkujaan.

Erityisesti olisi kiva kuulla muilta vastaavan kokeneilta, että miksi itse kutsutte yhteyttä?

Tai onko paikalla ketään vastaaviin asioihin tutustunutta?