Keski-ikäinen, kuvaile parikymppistä itseäsi!
Itse olin kauhean fiksu ja itsevarma, mutta myös ylitunnollinen. Ulkonäkömokat oli tehty 14-vuotiaana, joten se puoli oli kunnossa. Minulla ei ollut vapaa-aikaa melkein ollenkaan.
Entä te?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Kova panemaan kaksikymppisenä, ja nytkin edelleen kova panemaan viisikymppisenä. Huvittavaa ehkä se, että vaikka itse olen ikääntynyt, naiseni ovat pysyneet saman ikäisinä, osin jopa nuorentuneet. M52
"Naiseni ovat"? Etkö ole miesparka pystynyt tuohon ikään mennessä vakiintumaan? Kukaan nainen ei halua sinua toista kertaa?
Täysin holtiton, kypsymätön ja vastuuntunnoton. Olen kasvanut aikuiseksi vasta 40-vuotiaana ja siihen saakka olen ollut täysi idiootti. Ja en ollenkaan allekirjoita sitä, että kuolinvuoteella katuisi vain tekemättä jääneitä asioita, koska itse olen koko elämäni katunut montaa asiaa, jotka olisi todellakin kannattanut jättää tekemättä.
Hyväuskoinen, kokematon, luottavainen, mahdollisuuksia antava, tunnollinen.
En tiennyt, mitä haluan elämältä, mitä pitäisi opiskella. Etsin koko ajan ihmistä, joka kertoisi minulle, miten pitää elää.
Kunnianhimoton, mutta töissä koska kotona opetettiin huolehtimaan asiansa, raskaan metallin ystävä, pössypää, itsekseen viihtyvä ja lintuja rakastava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kova panemaan kaksikymppisenä, ja nytkin edelleen kova panemaan viisikymppisenä. Huvittavaa ehkä se, että vaikka itse olen ikääntynyt, naiseni ovat pysyneet saman ikäisinä, osin jopa nuorentuneet. M52
"Naiseni ovat"? Etkö ole miesparka pystynyt tuohon ikään mennessä vakiintumaan? Kukaan nainen ei halua sinua toista kertaa?
Höpsö, ei tuo mitään pane. Luultavasti ei ole koskaan pannut. Palstan vakiotrolli.
Ei uskaltanut lähtä tekemään mitä halusi. Kuvitteli maailman olevan iso, jopa Suomen.. Oi voi, olisipa ymmärtänyt tuppukylän einari paremmin
Vakavasti masentunut, päihdeaddikti ja rikki. Nuori aikuisuus oli vaikeinta aikaa elämässäni. Onneksi se on kaukana takanapäin. Olisi ihanaa muistella kultaista nuoruutta, mutta itseäni vain ahdistaa ja hävettää, vaikka ei pitäisi.
Täysin hukassa olin minäkin ja olen kyllä yhä.
Tuhlasin aikaani olemalla sellaisten "ystävien" seurassa, joilla ei ollut mitään muuta tekemistä, kuin haukkua toisia. Yritin aina puolustaa haukkumisen kohteita, tuloksetta. Lopulta kolmikymppisenä mitta tuli täyteen ja jätin ne "ystävät" saaden heidät sitten kimppuuni. Irtiotto oli kuitenkin parasta ikinä! Parikymppisenä, kun etsii elämälleen tarkoitusta, vääränlainen seura tekee todella pahaa. Sen sijaan, että olisin saanut opiskella rauhassa, jouduin kuuntelemaan jatkuvaa paskan jauhantaa. Olisi pitänyt uskaltaa laittaa peli poikki silloin heti ja vain keskittyä opintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa ulkonäkömoka?
No ihan se, että laittoi typerät hiukset tai esitteli rintavakoaan ja napaansa jne. Ap
Parikymppisenä seurustelin ensimmäistä kertaa pitkässä suhteessa. Muistan, että minulla oli huono omatunto kun päiväunelmoin muista tyypeistä. Opiskelin ja seurustelin, opiskeluaikana olin paljon vanhojen ja uusien kaverien kanssa tekemisissä. Asuimme poikaystävän kanssa omissa asunnoissamme, muutaman sadan meyrin päästä toisistamme. Elin kivaa nuoruutta, rahaa oli käytettävissä sopivasti, vanhemmat avustivat. Biletystä arkena ja viikonloppuna. Tein myös viikonloppuisin töitä. Opiskelu oli haastavaa, mutta takasi hyvän työpaikan.
Kova panemaan kaksikymppisenä, ja nytkin edelleen kova panemaan viisikymppisenä. Huvittavaa ehkä se, että vaikka itse olen ikääntynyt, naiseni ovat pysyneet saman ikäisinä, osin jopa nuorentuneet. M52