Puhutko keskenmeno(i)stasi avoimesti vai salaatko?

oltiin pitkään yritetty, 1.5 v ja tulin raskaaksi, en kertonut vielä kenellekään (no miehelle tietysti) ja sain km:n viikolla 6+. lähimmälle ystävälle kerroin parin vko päästä. sitten tuli uudelleen raskaaksi (ja sain siitä esikoiseni, ainokaiseni). vasta puolivälissä raskautta edes julkistimme koko raskauden sukulaisille ja ystäville ja siinä yhteydessä tuli aika monelle tuo km sanottua, kun se oli suurin syy kokoraskauden salaamiseen.

Se ei minulla niiiin arka aihe ole, yritän ajatella positiivisesti. Olen kuitenkin saanut lapsia vaikka keskenkin on alkuviikoilla raskauksia mennyt.

Periaatteessa en hehkuttele tai kerro raskaudestani ihmisille, mutta jos kerron, muistan myös mainita, että keskenmeno tulee mahdollisesti myös. Ja ne joille kerron, ovat läheiset ja työkaverit, koska heille kertoisin myöskin keskenmenosta.



Eikä mua oikeastaan haittaa, vaikka "kaikki" tietäisivätkin. Mitäpä siinä on salailemista, jos meillä on niin paska mäihä, ettei lapsenteko onnistu :( Minulla raskaudet vielä usein jatkuvat niin pitkälle, että ehtivät näkyä myöskin ulospäin.

Olen avoin ihminen ja koen että suru helpottaa puhumalla.

Ehkä tilanne olisi vaikeampi jos raskaus ehtisi kovinkin pitkälle. Tähän saakka myöhäisin keskenmeno on tullut 11vk.

En ymmärrä salailua oikein missään asioissa.

että raskauden salaaminen ei onnistu paria viikkoa pidempää. Eli sitten kun se maha ei kasvakaan, niin eipä voi salata, että raskaus on päättynyt...

Mutta en ehkä salaisi muutenkaan

koska minulla on myös kaksi lasta. Haluan kertoa, koska siten keskenmenon kokeneet huomaavat, että lapsiakin voi keskenmenoista huolimatta saada. En muutenkaan ole mitenkään sulkeutunut, eikä keskenmeno ole mielestäni salailun asia. Keskenmenot ovat hyvinkin yleisiä, ja minunkin ystävistäni suurella osalla on sellainen ollut.

Olen kertonut keskenmenoistani, koska ne olivat aika myöhään. Ensimmäinen n. rv. 14 ja toinen rv. 18+. Lisäksi minulla on ihana 4-vuotias lapsi. En ajattele keskenmenoja niinkään "keskenmenoina", vaan koen menettäneeni kaksi lasta. Viimeisen jopa näin, otin syliin ja hyvästelin.