Miten jaksatte pakolliset lapsen hoitosuunnitelmat psykiatrian puolella?

Kerron oman tapaukseni nuorisopsykiatrialta. Koolle oli kutsuttu vanhemmat, nuori, pkl:n sos.tt, psykiatri (virolainen mies), psykologi etänä, lastensuojelun stt ja ohjaaja. Palaverin ajaksi oli sovittu 1 h. Lääkäri oli tavannut nuorta useita vuosia sitten edellisten oireiden vuoksi. Nyt ennen hoitosuunnitelmapalaveria ei ollut yhtäkään nuoren kahdenkeskistä aikaa lääkärille. Tilanne nuorella on ollut erittäin vakava ja hän tarvitsi useamman kuukauden osastohoitoa.

Palaveri meni näin: istuimme ringissä ja lääkäri haastatteli nuorta. Kysyi outoja, yksityiskohtaisia kysymyksiä harrasteista, koulunkäymisestä ym. Kun aikaa oli jäljellä noin 20 min, eikä asiaan oltu päästy, kun lääkäri jumitti epäolennaisuuksissa, varmistin, että oliko palaveriin varattu aikaa 1h. Kyllä oli. Kukaan muu ei ollut päässyt ääneen siihen mennessä. Johonkin väliin tiivistin parissa lauseessa asiat, joita hoitotaholta toivon. Mutta esim. nuorta tavannut psykologi ei päässyt lainkaan ääneen. En tiedä, kuinka pitkäksi palaveri venyi, kun mun oli pakko lähteä omiin töihini. Mitään tietoa en saanut, mitä sovittiin palaverissa.

Toiselta vanhemmalta sain jotain tietoa. Aloin täytellä Kelan-kaavakkeita ja varmistella, että lääkäri tekee sovitut lausunnot kelaan. STT aina vakuutteli, että kyllä tehdään. Kunnes sitten Kelalta tuli kirje, että muut paperit on kelassa, mutta ei lääkärinlausunto. Oli kulunut kuukausi hoitosuunnitelmapalaverista. Kun otin yhteyttä nuorisopsykiatrian pkl:lle, ilmeni, että lääkäri on koko viikon poissa, samoin STT. Lopulta kovalla uhkailulla sain sihteerin viemään asian ylilääkärille, joka laatikin lausunnon nopeasti.

Mutta en ymmärrä, miksi meillä on tällainen taho, jonka pitäisi tukea nuorta ja nuoren perhettä, mutta käytännössä olen kärsinyt nyt viikon verran kovista stressi- ja kuormitusoireista, enkä sellaisesta kokemuksesta, että nuori saa tukea ja apua ja myös minä vanhempana saisin apua. Mitä ihmeen merkitystä on kasata kokoon iso määrä ammattilaisia, kun lääkäri jumittaa koko tapaamisen epäolennaisuuksissa, eikä tuntunut olevan lainkaan perillä nuoren viime aikaisista vaikeista haasteista? Ja kaikki me muut oltiin vain hiljaa, kun kukaan ei tohdi keskeyttää arvoisaa miespsykiatria, joka on Virosta saakka tullut tänne tarjoamaan (varmasti saatanan kallista) erityisasiantuntemusta. Ja tästä me maksamme veroja.

Ja sitten kun ilmoitan (jatkossa siis), että en tule enää näihin palavereihin, niin lääkäri tulkitsee, että mua ei nuoren asiat kiinnosta. Ehkä etänä voinkin osallistua, jotta voin sen ekat 45 jaaritteluminuuttia käyttää omiin töihini.

Ja eikö lääkärin pitäisi tavata nuorta kahdenkesken ennen moniammatillista tiimiä? On kyllä ollut valtava pettymys, miten paskasti asioita hoidetaan. Pakko avautua johonkin. Ja potilasasiamies toki pyysikin tekemään virallisen muistutuksen siitä, että lausunto ei ole kuukauden päästä palaverista valmis.

Saa jakaa omia hölmistyneitä kokemuksia tai miksei, jos jollain on asiat edenneet sujuvasti. Mainittakoon, että saman haist.vit.alueen Nuorisopsykiatrian osaston tarjoama hoito, tuki ja apu oli aivan toista luokkaa. Antaa jotain toivoa sille, minkälaisissa käsissä nuorten hyvinvointi on.