Lapsi ei kehity vaan liki jokeltaa 4v:nä
Jutellaan koko ajan yhdessä, luetaan satuja yhdessä, leikitään yhdessä jne., ei ole päiväkodissa. Ei osaa juuri muuta sanoa kuin pyytää jotain leipää tai sitten 'nukkuu'. Tai sitten ääntelee siansaksaa. Tutuilla on jotain 2v lapsia jotka keskustelevat ja kysyvät kysymyksiä kun käyn kylässä.
Väärä kasvatusmetodi? Yksilölliset erot?
Kommentit (19)
Mitä on sanottu neuvolassa ja vuositarkastuksissa? Lapsen kehitystä seurataan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on sanottu neuvolassa ja vuositarkastuksissa? Lapsen kehitystä seurataan kyllä.
Ilmeisesti ihan perus, seuraa katseella jne. ei kyllä hirveästi puhu. Isän puolelta on jotain neurologisia juttuja kuten adhd.
On täysin perinnöllistä ja geenilotosta riippuvaista. Minun siskoni luki ja kirjoitti 3 (!) vuoden ikäisenä. Minä en osannut lukea 7 vuoden iässä kun aloitin peruskoulun. Kumpaakaan ei mitenkään prepattu tai opetettu sen kummemmin.
Neuvolan kautta puheterapian arvioon ja tarvittaessa psykologin kehitystasoarvioon.
Jos yhtäkkiä kirii kehityksessä, arvioista ei ole mitään haittaa. Menemättä jättämisestä voi olla.
Onko miten paljon kontakteja ikätovereihin? Muita kodin ulkopuolisia virikkeitä?
Koko oppivelvollisuus aikaa oppia puhumaan ja kirjoittamaan ei kiirettä.
Vierailija kirjoitti:
Koko oppivelvollisuus aikaa oppia puhumaan ja kirjoittamaan ei kiirettä.
Sinulla ei selkeästi ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Onko miten paljon kontakteja ikätovereihin? Muita kodin ulkopuolisia virikkeitä?
Ei ole valitettavasti ikätovereita lähistöllä. Pelkään että vaikuttaa kielelliseen kehitykseen. Serkkuja näkee kerran vuodessa. Ei hirveästi ymmärrä puhetta muutoin kuin jos kysyy haluaako syödä tai haluaako nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Koko oppivelvollisuus aikaa oppia puhumaan ja kirjoittamaan ei kiirettä.
No ei se ihan noin mene. Tarkkailuluokka/erityisluokka on myös "juttu"
Eli olet saanut keskimääräistä tyhmemmän lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus taitaa olla provo.
Aivan. Tuossa tilanteessa olisi normaalisti jo aiemmin alkanut selvittää kaikki mahdolliset polut lapsen tilan selvittämiseksi. Neuvola, erityisneuvola, lastentautien erikoislääkäri jne. Kaikki tutkimukset.
Voi olla lievä kehitysvamma. Kyllä se ehtii oppia puhumaan myöhemminkin, mutta ei se ihan normaalia ole 4-vuotiaalla. Mun nuoremmat sisarukset myös puhui selvää suomea ja pitkiä lauseita 2-vuotiaina. Itsellä on ensimmäisen muistot 2,5-vuotiaana ja tuolloin osasin puhua ja kysyä asioista.
Älykkyys tai varhaiskypsyys ei ennusta välttämättä hyvää menestystä myöhemmin elämässä. Voi menestyä paremmin vähän tallukampi henkilö, joka ei turhia murehi. Pittää tukea lasta hänen vahvuuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Eli olet saanut keskimääräistä tyhmemmän lapsen.
Ei välttämättä. Mun pikkuveli oli tuollainen. Vielä 4-vuotiaana puhui harvoin mitään, ja silloinkin pelkillä sanan alkutavuilla. Jos halusi esim. maitoa, sanoi "ma", ei maitoa tai haluaa maitoa. Ei siitä kukaan ihmeemmin huolissaan ollut, vaikka itse olin 4-vuotiaana jo oppinut spontaanisti lukemaan. Nykyään olisi varmaan herättänyt enemmänkin huolta, kasarilla meinattiin vaan että lapset on yksilöitä. Lopulta alkoi puhumaan kunnolla kun meni kouluun. Kun häneltä kysyttiin, että miksi ei ennen puhunut, kun kerran osasi hyvin. Hän sanoi että miksi olisi pitänyt, kun kaikki ymmärsi ilmankin. Tämä veli on nykyisin fyysikko ja tohtori, eli ei tosiaan mikään keskimääräistä tyhmempi. Vain äärimmäisen introvertti ja optimoi pienestä asti aina, että jos "ma" ymmärretäään, miksi tuhlata energiaa sanomalla maitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on sanottu neuvolassa ja vuositarkastuksissa? Lapsen kehitystä seurataan kyllä.
Ilmeisesti ihan perus, seuraa katseella jne. ei kyllä hirveästi puhu. Isän puolelta on jotain neurologisia juttuja kuten adhd.
Onko lapsen kuulo normaali? Onko kuuloa tutkittu? Joskus se on puhumattomuuden taustalla.
Lasten kielellisessä ja älyllisessä kehityksessä ja kapasiteetissa on eroja. Toisekseen, päiväkodissa on etunsa kun lapsi pääsee ns. totaaliseen kielikylpyyn kun ympärillä on aivan jatkuvasti keskustelua, puhetta ja verbaalista ilmaisua.
Eniten kyllä määrittelee genetiikka. Minä puhuin vasta kun olin 3 tai 4. Ei meidän suvussa kukaan puhu ennen 3 ikävuotta vaikka miten hienoja pedagogisia kikkoja käyttäisi ja veisi ties mihin kerhoihin ja soittaisi klassista musiikkia.
Ja ihan normaali töissäkäyvä työlammas minusta silti tuli.