Voiko keittoon laittaa perunat kuorineen?

Tietenkin voi, olen aina laittanut, samoin muusiin laitan kuorineen.

Meillä on perunoita keitetty kuorineen, mutta ei aina. Miksi niitä ei voisi laittaa suoraan keiton mukana kiehumaan.

Mikäpä sinua estää?

Kyllä voi

Eihän siitä syömäkelvotonta tule, mutta ehkä ne perunan kuoret on vähän inhottavia keitossa. Seuraavalla kerralla osta pussi valmista peruna-keittokasvissekoitusta?

Voi tietenkin, samoin muut juurekset, kunhan peset ne hyvin. Niissä on parhaat ravintoaineet. 

Peset vain huolellisesti harjalla mullat pois ja soppaan.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi, olen aina laittanut, samoin muusiin laitan kuorineen.

Sama, en tykkää semmoisesta sileästä vauvanruoka muussista.

Hyi. En ymmärrä perunat kuorineen mutustavia. 

Siitä tulee ällö suutuntuma ja lievä mullan maku (Vaikka tietty pesty) ja joskus hyvin pieni kivi narskahtaa hampaiden välissä. 

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi, olen aina laittanut, samoin muusiin laitan kuorineen.

               Multakuorineen, tulee reilummin kivennäisaineita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi, olen aina laittanut, samoin muusiin laitan kuorineen.

               Multakuorineen, tulee reilummin kivennäisaineita.

Ei ole ikinä multaa kun pesen kunnolla tai ostan valmiiksi pestyjä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä syömäkelvotonta tule, mutta ehkä ne perunan kuoret on vähän inhottavia keitossa. Seuraavalla kerralla osta pussi valmista peruna-keittokasvissekoitusta?

Peruna kuori on se terveellinen osa. Ja siksi on ihan suositus syödä kuorineen. On hyvä, että se on tullut  "muotiin" uudestaan. Perunan kuori on superruokaa ja sisältää paljon c-vitamiiniä, rauta, kaliumia jne.

Lisäksi magnesiumia, joka tekee  ap. reumaatisille käsille hyvää ja auttaa nivelvaivioihin. 

Tottakai voi. Voit laittaa vaikka pesemättä jos siltä tuntuu. Maku ja miellyttävä syönti kokemus on sit asia erikseen. 

Itse en keittoihin/laatikoihin yms ruokiin laita perunaa lainkaan kun itse syön perunaa ainoastaan kuorineen ja muut perheenjäsenet sit taas eivät. 

Vierailija kirjoitti:

Hyi. En ymmärrä perunat kuorineen mutustavia. 

Siitä tulee ällö suutuntuma ja lievä mullan maku (Vaikka tietty pesty) ja joskus hyvin pieni kivi narskahtaa hampaiden välissä. 

Sä et selvästi osaa pestä perunoita. 😂 Ei todellakaan maistu multa eikä narskahtele yhtään mikään hampaissa kun opettelet hyvä ihminen pesemään ne perunat. 😂

Tiedän ainakin yhden tapauksen, jossa perunat pantiin keittoon kuorineen ja kaikki sujui mainiosti. Kyseessä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ainakin yhden tapauksen, jossa perunat pantiin keittoon kuorineen ja kaikki sujui mainiosti. Kyseessä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuude

Olisiko sinulla tuon keiton reseptiä?

Näin syksyllä perunat ja porkkanat ovat ohutkuorisia, niin että pelkkä pesu riittää kyllä vallan hyvin, jos on muuten hyvälaatuista pottua. 

Jos on rupia ja muita, niin silloin tietysti kuoritaan ja putsataan paremmin. 

Ainakin täälläpäin on ollut tänä syksynä tosi hyvää pottua ollut tarjolla, sama noissa pestyissä porkkanoissa. Kuoriminen ihan turhaa, jos ei tee jotain pyreetä.

Kananmunatkin voi syödä kuorineen.

Kyllähän minulta tuo keittoresepti löytyy. Sitä on mummon lapsuudenajoista asti säilytetty sukumme pyhäinjäännöslippaassa.

Tässä oleva resepti on kyllä muokattu nykyaikaisen pienen perheen tarpeisiin. Alkuperäinen keitto tehtiin muuripadassa ja siihen meni useampi kappa perunoita ja neljä-viisi kulkukissaa nahkoineen, karvoineen, päineen ja häntineen.

Kissanlihakeitto

400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)

1 l vettä

1 tl suolaa

1 tl kokonaisia maustepippureita

1 laakerinlehti

1 sipuli

3 porkkanaa

100 g lanttua

50 g palsternakkaa

50 g juuriselleriä

6 perunaa

10 cm purjoa

2 rkl tuoretta persiljaa