Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

erosin vähän aikaa sitten

Vierailija
28.08.2011 |

ja nyt on orpo olo. Muuta oikeaa ratkaisua ei olisi ollut, mies oli narsistinen ja sai hillittömiä raivopuuskia syyttäen niistä aina ulkopuolisia.



Nyt asun lasten kanssa keskenään, olen yhä nuorimmaisesta kotona. Päivät menevät ihan kivasti, mutta jotenkin on orpo olo. Elämä meni niin pitkään sen toisen mielialoja ennakoiden ja niiden mukaan eläen että aivan unohdin itseni.



Yllättäen miestä ei ole ikävä, mutta itkua riittää. Olen ilmeisesti aktiivisesti unohtanut tapahtumia, koska muistoja on nyt alkanut puskemaan pintaan ja olen itkenyt paljon sitä, kuinka rumasti olen antanut kohdella itseäni.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
28.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna kaiken itkun vaan tulla, on hyvä asia että et pakkaa asioita sisällesi vaan suret ja käsittelet kaiken nyt.



Ja samoin on hyvä asia että tiedostat että olet unohtanut itsesi; nyt sinulla on tilaisuus löytää itsesi uudestaan; sen kuka oikeastaan olet ja mistä pidät ja millaisia asioita tulevaisuudessa haluat elämääsi.



Jos alkaa oikein kovasti ahdistaa, voi olla hyvä asia myös käydä jonkun asiantuntijan luona juttelemassa asioista. Lastesi hyvinvoinnin takia sinun pitää muistaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi. Eka askel on jo otettu kun erosit miehestäsi.



Kyllä se aurinko paistaa sinne risukasaankin vielä oikein komeasti. Voimia!

Vierailija
2/5 |
28.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menee aikaa ennenkuin opit nauttimaan "uudesta" elämästä. Itke itkut pois ja anna tilaa uusille tunteille sekä kokemuksille!



Kyllä se siitä lähtee kunhan annat aikaa!



Tsemppiä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
28.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitä orpoutta riittää vielä pitkään. Itkulla on parantava voima. Mitä enemmän itket, sitä syvemmin paranet. Sitten joku päivä huomaat, että itku ei enää tule niin syvältä sisimmästä, suru ei ole niin pohjatonta. Minulla tämä ratkaiseva käänne tuli 10 kk:n jälkeen.



Enkeleitä ja jaksamista täältäkin! Puolen vuoden päästä elämäsi on jo parempaa!

Vierailija
4/5 |
28.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pakko jatkaa vielä vähäsen, kun sanot, että olet itkenyt sitä kuinka huonosti olet antanut itseäsi kohdeltavan. On tärkeää itkeä se itku ulos itsestäsi. Muuten kannat sitä lopunelämäsi sisälläsi. Mutta kun olet itkenyt riittävästi niin muista, että et ole antanut itseäsi huonosti kohdeltavan sen vuoksi että olisit huono ihminen. Sinua on kohdeltu huonosti sen vuoksi, koska et ole osannut asettaa rajoja ja tämä juontuu sinun lapsuudestasi.



Oletko lukenut Sata tapaa tappaa sielu? Yms muita kirjoja.

Vierailija
5/5 |
28.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies koettaa yhä vakuutella jotta palaisin takaisin. Koskaan ei ole fyysisesti ollut väkivaltainen, mutta henkinen väkivalta oli rajua. Irtiottoon tarvitsin mtt:n ja sossun apua, muuten en olisi kyennyt järjestelemään asioita niinkuin ne nyt on. Terapiassa käyn varmasti vielä hetken.



Ap, josta tuntuu kuin olisi herännyt pahasta unesta