Lue keskustelun säännöt.
Onko moraalisesti oikein erota kumppanin sairauden takia?
27.10.2025 |
Kuulin eräästä etäisesti tutusta pariskunnasta, että heille oli tullut ero kun nainen oli sairastunut. Naisen käytös oli kuulemma muuttunut ja miehen sanojen mukaan hän ei yksiselitteisesti jaksanut, koska normaalista elämästä ei ollut enää tietoakaan. Olivat noin viisikymppinen pariskunta.
Minua kiinnostaakin kuulla, että onko ero teidän mielestänne moraalisesti ok tuollaisessa tilanteessa?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään pakko eikä velvoite uhrata omaa elämäänsä ja voida itse huonosti.
Riippuu suhteen tasosta. Avioliitosta eroaminen on vakava synti Jumalan edessä kristinuskon mukaan. Toki sekin voi olla synti, jos ero sattuu toista osapuolta liian pahasti. Jos vaikka 50-vuotias mies jää tyhjän päälle kaikkensa antaneena, on kyseessä suuri inhimillinem tragedia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Kunnes kuolema erottaa, myötä- ja vastamäessä. Tilastollisesti eron todennäköisyys kasvaa joku 900% jos nainen sairastuu, sillä yleensä mies-nais-suhde perustuu sille, että nainen antaa. Jos miehen pitää antaa, niin mies karkaa.
Kuolema saattaa erottaa vähän liiankin pian ja brutaalilla tavalla.
Minä en ainakaan pystyisi omaa miestäni hoitamaan, kun siitä tulee jo pelkässä flunssassa niin äärettömän vihainen ja uhriutuva. En pystyisi sitä muutamaa kuukautta kauemmin kuuntelemaan ilman, että menisi oma mielenterveys. Ehkä moraalitonta, mutta en odottaisi enkä edes haluaisi myöskään, että puolisoni hoitaisi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu, millaisia muutokset ovat ja onko lapsia mukana kuviossa. Itse olisin lapsena toivonut, että äiti olisi eronnut ja pelastanut meidät pois skitsofreniaan sairastuneen isän läheisyydestä.
Rakkautta ei mitata sillä, kuinka pitkään pysymme yhdessä, vaan sillä, miten aidosti näemme toisemme ihmisinä. Myös silloin, kun toinen on heikko.
Sairaan kumppanin jättäminen ei aina merkitse rakkauden loppua. Joskus se on rakkauden viimeinen, vaikein muoto: rehellisyys omille rajoilleen ja toisen vapaudelle.
Jumala tai elämä itse, ei vaadi meitä tuhoutumaan toisen rinnalla.
Tärkeintä on, että ero ei synny välinpitämättömyydestä, vaan myötätunnosta: ymmärryksestä, että joskus yhdessä pysyminen satuttaa enemmän kuin eroaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erota voi, mutta siitä maksat tuonpuoleisessa 👹
Jokaisen oma asia jääkö suhteeseen vai eroaako. Jokaisella ihmisellä on loppujen lopuksi vain tämä yksi elämä ja jos tuohon väkisin jää omaishoitajaksi tms vaikkei haluaisi, niin enpä tiedä mikä järki. Kyllä aikuisten välisessä suhteessa, olipa minkälainen suhde sitten tahansa, on molempien haluttava olla. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen oma asia jääkö suhteeseen vai eroaako. Jokaisella ihmisellä on loppujen lopuksi vain tämä yksi elämä ja jos tuohon väkisin jää omaishoitajaksi tms vaikkei haluaisi, niin enpä tiedä mikä järki. Kyllä aikuisten välisessä suhteessa, olipa minkälainen suhde sitten tahansa, on molempien haluttava olla. Piste.
Miksi luulet, että on vain yksi elämä? Sinäkin olet elänyt sielusi kautta jo kuule lukuisia kertoja.
Ei ole. Kunnes kuolema erottaa, myötä- ja vastamäessä. Tilastollisesti eron todennäköisyys kasvaa joku 900% jos nainen sairastuu, sillä yleensä mies-nais-suhde perustuu sille, että nainen antaa. Jos miehen pitää antaa, niin mies karkaa.