Jos nainen käyttää enemmän rahaa, mies ei ole sen arvoinen.

Minkä sen?

Näin tuntuu, kyllä.

"On häpeällistä, että miehet käyttävät vähemmän rahaa kuin naiset" 

Jotkut naiset haluavat edelleen miesten osallistuvan taloudellisesti enemmän.

Mun äiti eleli kotirouvana, ja heille se sopi mainiosti molemmille. Mutta en mä kyllä uskaltaisi näiden nykymiesten varaan jättäytyä, niissä on hyvin harvat sellaisia kuin mun isä, joka on (ihan perus kirkko-)uskovainen, vakavamielinen mies, joka on sitä mieltä että avioliitto on kuolemaan asti, myötä- ja vastoinkäymisissä. Äiti esim. keski-ikään mennessä tuplasi painonsa nuoruuden painosta, eikä varmasti ollut enää seksuaalisessa mielessä viehättävä. Isä ei koskaan harkinnutkaan eroa. Juhlivat 50-vuotishääpäiväänsä viime joulukuussa. Mutta nämä nykymiehet, jotka voivat vaan jossain vaiheessa päättää että on kasvettu erilleen tai akka on rupsahtanut eikä enää kiihota tms, niin en mä kyllä näiden varaan jättäisi toimeentuloani. Kivahan sitä olisi varmaan 20-30 veenä olla kotirouva, mutta mitä jos sitten kun olet 40-50, se mies jättää eikä sulla ole koulutusta, työkokemusta, omaa rahaa, eikä mitään. Ei, en uskaltaisi. Täytyy miehen maksaa mulle ns. palkkaa kotona olosta niin suostun. Ja luulen, että tämä onnistuu kun nykyinen DI.

Kotirouvailu edellyttää niin kovatuloista miestä ettei rouvan tarvitse köyhäillä ruokakaupassa ja paikkailla vaatteita.

https://www.vauva.fi/comment/84386120?page=12#84386120

Jotkut naiset uskovat, ettei miehen rahaa voi kuluttaa eikä antaa miehen kuluttaa vähemmän rahaa.

Feministit ajattelevat, että jos ansaitsen 4 000 yuania kuukaudessa ja maksan vähän perheelle, voin laillisesti asua merinäköalalla varustetussa kartanossa miehen kanssa, joka ansaitsee 8 000 yuania kuukaudessa, ja odottaa lahjoja ja vihkisormuksia.

Aiheesta vähän sivuun, mutta kai puolisossa muukin kiihottaa ja viehättää kuin tietty paino. Kuinka pinnallisia ihmiset oikeen on.

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvailu edellyttää niin kovatuloista miestä ettei rouvan tarvitse köyhäillä ruokakaupassa ja paikkailla vaatteita.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tarkoituksena on kotirouvan elämä ja neljän lapsen hankkiminen. Siinä on touhua riittoisasti. Ruuan tekeminen ja palvelut sängyssä.

Puhut kuin et olisi itse panostanut läheisyyteen ollenkaan. Johtuuko se ehkä siitä, että jos parisuhteen läheisyys ei tunnu tyydyttävältä, mies alkaa panostaa vähemmän perheeseen ja kokee, ettei saa vastineeksi samaa määrää huomiota tai arvostusta? Lopulta käytät enemmän rahaa sänkypalveluiden tarjoamiseen)🤭

Kuvittele, jos käyttäisin enemmän rahaa perhe-elämään, hyvän asuinympäristön ja kuljetuksen tarjoamiseen. Millaisen miehen sitten haluaisin sängyssä?

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti eleli kotirouvana, ja heille se sopi mainiosti molemmille. Mutta en mä kyllä uskaltaisi näiden nykymiesten varaan jättäytyä, niissä on hyvin harvat sellaisia kuin mun isä, joka on (ihan perus kirkko-)uskovainen, vakavamielinen mies, joka on sitä mieltä että avioliitto on kuolemaan asti, myötä- ja vastoinkäymisissä. Äiti esim. keski-ikään mennessä tuplasi painonsa nuoruuden painosta, eikä varmasti ollut enää seksuaalisessa mielessä viehättävä. Isä ei koskaan harkinnutkaan eroa. Juhlivat 50-vuotishääpäiväänsä viime joulukuussa. Mutta nämä nykymiehet, jotka voivat vaan jossain vaiheessa päättää että on kasvettu erilleen tai akka on rupsahtanut eikä enää kiihota tms, niin en mä kyllä näiden varaan jättäisi toimeentuloani. Kivahan sitä olisi varmaan 20-30 veenä olla kotirouva, mutta mitä jos sitten kun olet 40-50, se mies jättää eikä sulla ole koulutusta, työkokemusta, omaa rahaa, eikä mitään. Ei, en uskaltaisi. Täytyy

Jos sinusta tuntuu, että painosi aiheuttaa parisuhteen muutoksen epäonnistuneista painonpudotusyrityksistäsi huolimatta, et ehkä ole oikea henkilö miehen kotiäidiksi.

Mies joka ei huolehdi perheestään ei ole kovin maskuliininen mies. Mies ulkoistaa ensin itsensä perheestään ja sen vastuista, joihin rahakin liittyy, mutta joka ei ole vain rahaa, ja sitten ihmettelee kun nainen haluaa erota... 

Jos olet mies, pysy kartalla vaimosi ja lastesi hyvinvoinnista ja edistä niitä! Älä ota perhettä itsestäänselvyytenä, että kun on kerran hankittu, niin tuossa pysyy eikä mitään tarvii tehdä. 

No jos mies käyttää vähemmän rahaa, niin tarjoaa sitten enemmän muuta hoivaa ja huolenpitoa lapsilleen. Harva mies vaan sellaiseen pystyy tai haluaa opetella. 

Vierailija kirjoitti:

Mies joka ei huolehdi perheestään ei ole kovin maskuliininen mies. Mies ulkoistaa ensin itsensä perheestään ja sen vastuista, joihin rahakin liittyy, mutta joka ei ole vain rahaa, ja sitten ihmettelee kun nainen haluaa erota... 

Jos olet mies, pysy kartalla vaimosi ja lastesi hyvinvoinnista ja edistä niitä! Älä ota perhettä itsestäänselvyytenä, että kun on kerran hankittu, niin tuossa pysyy eikä mitään tarvii tehdä. 

Onko perhe ja lapset todella miehen oma tahto? Eikö ole jo tarpeeksi, että yrität väkisin työntää miehelle sellaisen elämän, jota hän ei halua? Jos mies ei halua perhe-elämää kanssasi, miksi takerrut niin nöyrästi etkä päästä irti? Mitä hyötyä on raivota täällä?

Vierailija kirjoitti:

No jos mies käyttää vähemmän rahaa, niin tarjoaa sitten enemmän muuta hoivaa ja huolenpitoa lapsilleen. Harva mies vaan sellaiseen pystyy tai haluaa opetella. 

Jotkut miehet ovat, jotkut eivät. Mies voi olla taloudellisesti vähemmän varakas, mutta hänen muut antinsa riippuvat siitä, rakastaako hän äitiä ja lasta.

Koko viittaamasi keskusteluketju lähti liikkeelle siitä, että aloittajan mies valitti maksavansa enemmän, vaikkei oikeasti maksanut. Oliko siis miehellä ero mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Koko viittaamasi keskusteluketju lähti liikkeelle siitä, että aloittajan mies valitti maksavansa enemmän, vaikkei oikeasti maksanut. Oliko siis miehellä ero mielessä?

Olen todella utelias siitä, miten tuollainen nainen käyttäytyy sängyssä.🤔🤔🤔

Kyllä minäkin liitän perheestä huolehtimisen maskuliinisuuteen. Se ei käsitä vain taloutta, vaan kaiken muunkin mitä perheeseen liittyy. Vastuun kantaminen on maskuliinisuutta ja sitä kautta myös ns. statusammatit vetoavat naiseen. Mies on vastuun kantaja ja perheen pää, mutta nainen johtaa myös omalla tavallaan.

Tämä ei liity välttämättä siihen käykö nainen töissä, vaan ihan kaikenlaisissa perheissä arvostetaan vastuun kantavaa, maskuliinista miestä. Melkein kaikki täällä olevat valitukset miehistä kohdistuvat tosiallisesti siihen, että mies ei ole maskuliininen. Maskuliininen mies tukee naista kaikessa mitä tämä itse haluaa, oli se sitten työura tai kotiäitiys.

Maskuliininen mies haluaa feminiinisen naisen, koska roolit tukevat toinen toisiaan. Se millainen on feminiininen nainen on taas sitten toisenlainen keskustelu. Suomalaisnainen on usein työjuhta, joka alusta asti ruokkii miehessä ei-maskuliinisuutta. Silloinhan ei voi saada maskuliinista miestä. Mieheltä pitää odottaa maskuliinista käytöstä. Ja jos sitä ei ole, ei pidä suhdettakaan aloittaa.

Valitettavasti monilla ei ole maskuliinisen miehen mallia kotoa eikä feminiinisen naisenkaan mallia. Silloin näitä asioita joutuu miettimään eivätkä ne tule ns. selkärangasta, enempiä miettimättä. Esimerkiksi ei ole ikinä tarvinnut miettiä ja muilta kysellä onko joku miehen tekemä asia ok (sellaisia kysymyksiä on täällä paljon). Olen jo nuoresta asti jättänyt väliin jokaisen miehen, joka ei osoita maskuliinisuutta. Siksi minua ei ole yksikään mies kohdellut huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti eleli kotirouvana, ja heille se sopi mainiosti molemmille. Mutta en mä kyllä uskaltaisi näiden nykymiesten varaan jättäytyä, niissä on hyvin harvat sellaisia kuin mun isä, joka on (ihan perus kirkko-)uskovainen, vakavamielinen mies, joka on sitä mieltä että avioliitto on kuolemaan asti, myötä- ja vastoinkäymisissä. Äiti esim. keski-ikään mennessä tuplasi painonsa nuoruuden painosta, eikä varmasti ollut enää seksuaalisessa mielessä viehättävä. Isä ei koskaan harkinnutkaan eroa. Juhlivat 50-vuotishääpäiväänsä viime joulukuussa. Mutta nämä nykymiehet, jotka voivat vaan jossain vaiheessa päättää että on kasvettu erilleen tai akka on rupsahtanut eikä enää kiihota tms, niin en mä kyllä näiden varaan jättäisi toimeentuloani. Kivahan sitä olisi varmaan 20-30 veenä olla kotirouva, mutta mitä jos sitten kun olet 40-50, se mies jättää eikä sulla ole koulutusta, työkokemusta, omaa rahaa, eikä mitään. Ei, en uskaltaisi. Täytyy

Oletko tosissasi? Avioliiton onnellisuus ei ole kiinni painosta, vaan ihan muista asioista. Joskus käy niinkin omituisesti, että mies vaihtaa lihavampaan naiseen eli oletko kenties joku palstan pojista (diplomi-inssipäähänpinttymineen), kun samaistat onnellisen avioliiton naisen painoon. Kuulostaa vähä-älyiseltä tai trollilta. Yksi onnellisimpia liittoja, jonka tiedän, on sellainen, missä vaimo on ollut aina afrikkalaisen naisen tapaan hyvin pyöreämuotoinen ja omakin mieheni on usein sanonut, ettei panisi ollenkaan pahakseen, vaikka vähän lihoisin. Mutta en itse halua olla painavampi. Meillä on liittoa takana kohta 37 vuotta.

Ehkäpä ongelma nykyaikana on naisissa siinä missä miehissäkin. Onnelliseen avioliittoon tarvitaan kaksi tasapainoista ja psyykkisesti tervettä, sukupuolessaan viihtyvää ihmistä. Tasapainon puuttuminen johtaa vääristymiin jo parinvalintavaiheessa.

Jos haluat perhe-elämän, älä valitse miestä, joka ei halua perhe-elämää alusta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele, jos käyttäisin enemmän rahaa perhe-elämään, hyvän asuinympäristön ja kuljetuksen tarjoamiseen. Millaisen miehen sitten haluaisin sängyssä?

Rakastan sohvamaata.

-eri