Lue keskustelun säännöt.
Kadonneen jäljillä itketti - 23 v. tytär löysi isänsä Italiasta
09.08.2011 |
tarkemmin ottaen Sisiliasta.
Huippuhyvä ohjelma.
Harmitti tuon nuoren naisen puolesta se kun äitinsä ei ollut kertonut hänen isästään aiemmin kuin tytär tuli täysi-ikäiseksi.
Tuo isä olisi halunnut tietää tyttärestään aiemmin. Miehellä oli myös useita muita tyttäriä olikohan kolme vai neljä joista nuorin ihan vauvaikäinen.
Toivotaan että löytävät yhteisen kielen isä ja tytär ja voivat jatkossa olla yhteydessä. Isä vaikutti vastuulliselta.
Kommentit (8)
Tuo isän puhe oli kyllä sellaista tyypillistä sisilialaista sananhelinää. Puhuvat kuin Ruuneperit kauniista ja hyveellisesti ja kääntävät selän heti kun kamerat sammuvat.
Kokemusta sisilialaisesta kulttuurista ja tavoista löytyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jäisi ainoaksi tapaamiseksi. Hän halusi nähdä edes kerran oman isänsä.
Tästä taas näki miten suuri asia on tietää biologiset juurensa.
Harmillista kun monet syntyy nykyään koeputkessa tietämätttä oikeaa vanhempaa/vanhempiansa. Lisäksi surettaa adoptoidut, osa heistä haluaisi varmasti tavata oikeat vanhempansa.
En ollut nähnyt tätä jaksoa aiemmin.
ap
Lähteä nyt yhden yön hoitoa etsimään. Mieskin ihan nolona.
Ihme se äitikin kun ei ole käyttänyt kondomia ulkomailla. Tuohon aikaan oli kaikki hivit ja kaikki tosi paljon otiskoissa.
Kyllä adoptoidulla lapsella on ihan oikeat vanhemmat, joille se lapsi on äärimmäisen toivottu ja rakastettu lapsi.
Se tytärhän rupesi selittämään vaikka mitä alttarille saattamisesta ja isoisän roolista ja muutenkin kehittämään vaikka mitä!
"kun saisin vain nähdä kerran", mutta jututhan muuttuivat äkkiä siihen suuntaan, että voi kun isä saattelisi alttarille ja olisi isoisäkin tuleville lapsille. Tsaijai.
Kukaan ei synny koeputkessa, pönttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos se vain on mahdollista ja jos biovanhemmat ovat tiedossa (ulkomailta adoptoiduilla ei aina ole vaan lapsi voi olla ns. löytölapsi).
Koeputkilapset syntyvät useimmiten biologisille vanhemmilleen. Lahjasoluhoidoissa heillä on oikeus aikuisena tietää luovuttajan henkilöllisyys.
vaikka olen 8-vuotiaasta asti tiennyt, kuka hän oli. Asui naapurikaupungissa. Ei ottanut yhteyttä minuun, eikä minulla todellakaan koskaan ollut tunnetta, että olisi pitänyt ottaa yhteyttä häneen. Biologiset juuret eivät merkinneet minulle mitään. Isäni kuoli muutama vuosi sitten, en mennyt hautajaisiin. Enkä tunne todellakaan jääni ilman mitään vaikken tavannut isääni. Elämässäni ei ollut mitään "tyhjää paikkaa".
Veri on vettä sakeampaa ei ainakaan minun kohdallani pidä ollenkaan paikkaansa.
Jäi sellainen olo, että isä ei aio yhteyttä pitää.
Enkä edelleenkään voi sietää sitä Pääskysaarta, kun se itkee ja huokailee enemmäin kuin itse päähenkilöt. Jonkun pitäisi silittää sen päätä.