Perinnönjakoasiat ainoana lapsena, helpottavaa!

Totta, vaikka onhan siinä aikalailla hommaa kuitenkin. Mä olin myös toisten isovanhempien ainoa lapsenlapsi, ja jakamaton kuolinpesä siinä lojunut sitten vuosikymmenet, maa- ja metsätilaa, kiinteistöjä. Aika moneen instanssiin sai soitella papereita saadakseen. 

Varmasti totta , kauhulla odotan kun ollaan sisarruksen kanssa niin erilaisia .

Vierailija kirjoitti:

Totta, vaikka onhan siinä aikalailla hommaa kuitenkin. Mä olin myös toisten isovanhempien ainoa lapsenlapsi, ja jakamaton kuolinpesä siinä lojunut sitten vuosikymmenet, maa- ja metsätilaa, kiinteistöjä. Aika moneen instanssiin sai soitella papereita saadakseen. 

Varmaan aikamoiset perintöverot sait yksin maksaaksesi.

Vierailija kirjoitti:

Totta, vaikka onhan siinä aikalailla hommaa kuitenkin. Mä olin myös toisten isovanhempien ainoa lapsenlapsi, ja jakamaton kuolinpesä siinä lojunut sitten vuosikymmenet, maa- ja metsätilaa, kiinteistöjä. Aika moneen instanssiin sai soitella papereita saadakseen. 

Kyllä, asioita on todella paljon hoidettavana tässä byrokratia-Suomessa. Mutta se, että vaikka nämä kaikki yksin hoitaa, jää ehdottomasti ehdottomasti plussan puolelle. Kaikenlainen riitely sisarusten kanssa olisi minulle aivan liikaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta, vaikka onhan siinä aikalailla hommaa kuitenkin. Mä olin myös toisten isovanhempien ainoa lapsenlapsi, ja jakamaton kuolinpesä siinä lojunut sitten vuosikymmenet, maa- ja metsätilaa, kiinteistöjä. Aika moneen instanssiin sai soitella papereita saadakseen. 

Varmaan aikamoiset perintöverot sait yksin maksaaksesi.

Juu, ja silloin oli noi prosentit vielä vähän nykyisiä korkeammat. Onneks ei ollut missään hevonkuusessa niin sain helposti sentään realisoitua. 

Kauhulla odotan sitä kun jompikumpi vanhemmistani kuolee. On erottu, mutta virallisesti ei ole omaisuutta jaettu. On mätä rintamamiestalo, jota minulle on säästetty. On suota ja hakattua suometsää, josta minun pitäisi maksaa perintöverot jos saan riittävän suuren lainan pankista. Ja valtava määrä tavaraa hamstrattuna vuotavan katon alle. Voitte sitten lukea lehdestä, että ihan vahingossa maatilan päärakennus paloi vahingossa, kun näin käy. En ota sitä riesakseni.

Hienoa, ja kuulostaa hyvältä.

Otan silti osaa suruusi!

Jaa.. no mulla on sisar ja kaksi kuolinpesää on saatu jaettua ihan sovussa ilman mitään riitoja. Että ehkä toi on sit perhekohtaista?

Onneksi kaikki ei riitele, vaikka yllättävän moni kyllä.

Itse ajattelin, että ihana että on rakas sisko jakamassa vastuuta, ei ole vain omalla kontolla nämä hoidettavat. Pystyi pallottelemaan, että mitenhän tämä ja tämäkin asia nyt menee. Meillä meni riidoitta.

Meitä lapsia on kymmenen. Vaikka jokainen ollaan tietysti erilaisia ja täysin erilaisissa elämäntilanteissa, niin vanhempien sairastelu ja lopulta kuolema, toi meitä lähemmäs toisiaan. Saimme voimavarat jaettua oikein, jokaiselle löytyi asioiden hoitamisessa oma roolinsa. Kun kaiken hoitaa lakien ja pykälien mukaan, niin ei jää kenellekään mitään hampaankoloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta, vaikka onhan siinä aikalailla hommaa kuitenkin. Mä olin myös toisten isovanhempien ainoa lapsenlapsi, ja jakamaton kuolinpesä siinä lojunut sitten vuosikymmenet, maa- ja metsätilaa, kiinteistöjä. Aika moneen instanssiin sai soitella papereita saadakseen. 

 

Kyllä, asioita on todella paljon hoidettavana tässä byrokratia-Suomessa. Mutta se, että vaikka nämä kaikki yksin hoitaa, jää ehdottomasti ehdottomasti plussan puolelle. Kaikenlainen riitely sisarusten kanssa olisi minulle aivan liikaa.

Ap

         Vaikka olisi toinenkin perijä voi joutua hoitamaan yksin , näin kävi minulle , toinen ei osallistunut muuhun kuin pankkireissuun saadakseen perinnön tililleen .

Puolisolla just tuo tilanne päällä - kolme sisarusta, puoliso ja vanhin sisarus hoitaneet kaiken, paperityöt, talon tyhjennykset ym ym, kolmas sisarus ei eväänsä liikauta mitä nyt välillä lähettelee jotain vittuilutekstareita. 

Ap on oikeassa. Veljen kanssa oli väittelyä, kun kumpikin tyrkytti tavaroita toiselle.

Joo, itse olen ollut osallisena kahdessa kuolinpesässä, jossa on jakajia monessa sukupolvessa kun välistä on kuollut perijöitä... Oma soppansa nämä kyllä.

1. oli isoisovanhempieni jakamaton kuolinpesä, joka jaettiin vasta n. 45 vuotta myöhemmin. Rintaperillisistäkin osa oli jo ehtinyt kuolla tai oli edunvalvonnassa. Toissijaisistakin perijöistä oli ehtinyt kuolla osa, mm. siksi minäkin siihen soppaan liityin.

2. mitä on tässä yli vuosi jo tahkottu on lapsettoman isotätini kuolinpesä, osin samat osakkaat kuin edellisessä jaossa.

Omalla lapsellani tulee myös olemaan helppoa, kun on ainokainen. Ja pitääkin muistaa itse tehdä testamentti, joka poissulkee avio-oikeuden minulta perittyyn omaisuuteen (vaikka sitä ei nyt paljoa tulee jäämään).

Ei olllut mitään riitoja. Oli helpompaa, kun yhdessä hoidettiin asiat. 

Mieti sitä kun sisarus on alkoholisti ja mielenterveydestä eläkkeellä. Ei laita nimeänsä papereihin kun ei halua että saan perintöä vaikka on köyhä itse. Lopulta sain homman hoitoon kun uhkasin pesänjakajalla. Vielä vei kaikki asunnosta. 

Minun äiti kuoli 10 v sitten ja minä ja veljeni perimme äidin. Ei ollut mitään riitaa vaan kaikki meni puoliksi. Isä antanut ennakkoperintöö meille ja antoi kesämökkinsä meille koska on yli 80 vuotias eikä jaksanut sitä hoitaa. Veljeni ei sitä halunnut joten mökki tuli minulle. Tein siihen remontin joka maksoi 80000 euroa. Tein remontin itse koska olen raksa-alalla ollut 25 vuotta ja osaan rakentaa. Olen mökillä ollut koko kesän tänäkin vuonna. Käyn siellä usein ja hoidan sitä talvellakin.

Ei meillä ole riitaa ollut koskaan joten kun isä kuolee niin oletan että veljen kanssa kaikki menee puoliksi. Siinä on semmoinen homma että isällä on kumppani, eivät ole naimisissa mutta asuu isän kanssa. Isä tehnyt testamentin meille lapsille ja isän nais kumppani sitten ostaa sen asunnon meiltä on niin puhuttu koska ei halua siitä muuttaa.