Gallup: jos kuolisit huomenna, ajattelisitko, että sinulla oli hyvä elämä?

Pääosin hyvä elämä. 

Muuten kyllä, mutta tämö vakava sairaus pilasi loppuelämän.

Sama

En voi kuolla vielä, pitää huolehtia  yksinäni lapsesta vielä toistakymmentä vuotta kunnes lapsi on aikuinen. Toisen  vanhemman varaan ei valitettavasti voi jättää.

Sitten voin kuolla kun lapsi on muuttanut kotoa pois. Vanha paska silloin jo olenkin, pitkälti yli kuudenkympin.

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä, mutta tämö vakava sairaus pilasi loppuelämän.

Sama täällä.

Elämäni voisi olla oikein hyvää, mutta vaikuttaa siltä, että seksielämä on pilattu lääkkeen sivuvaikutuksen myötä.

Odotan juuri korvauksien saapuvan pankkitilille vaikka ei ne mitään lämmitä.

En. Olkoonkin, että hyvää on ollut, että on saanut elää terveenä ja on 2 ihanaa lasta, mutta ensin lasten isä hylkäsi heidät kun erosimme ja olen yksin kasvattanut heidät aikuisiksi ja lisäksi valitsin rinnalle eron jälkeen miehen, joka olikin sarjapettäjä ja tuhosi mielenterveyteni. Mietin lähtöä oman käden kautta harva se päivä.

En ajattelisi, olenko onnellinen vaan sainko jotain positiivista aikaan muille ihmisille ja eläimille. 

Surkea elämä mulla ollut, ja kaikkihan menee vaan pahemmaksi vuosi vuodelta.

Joo. Paljon on tapahtunut kaikkea schaissea, mm. oma mielenterveys on mennyt, puoliso sairastui ja asuu hoitokodissa, mut en jaksa olla katkera. Meillä on mahtavat lapset ja heillä elämä mallillaan, muusta en oikeastaan edes välitä. Köyhäkin oon kuin kirkonrotta, mutta toisaalta mulla on katto pään päällä, lämpöä ja ruokaa, sekä merkittäviä ihmissuhteita. Ihan hiton hyvin siis asiat kaikesta huolimatta. 

Kieltämättä tuo on asia, jota varmasti jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään. Oma vastakseni: kyllä on ollut hyvä ja elämä ja olen saanut elämässäni jo kokea valtaosan itselleni tärkeistä asioista. Lapsenlapset toki haluaisin vielä nähdä (ja ymmärrän ettei tätä välttämättä tapahdu vaikka eläisin vanhaksi). Täytän ensi vuonna 50.

Olen saanut elää vaihteikkaan elämän. Olen asunut kotimaassa, sekä ulkomailla. Nähnyt ja kokenut monenlaista. Koskaan ei ole sattunut mitään järkyttävää, eikä pahaa. Olen kasvattanut lapseni järkeviksi, harkitseviksi ja kauaskatseisiksi aikuisiksi. Elämää ei saa pelätä, mutta kokemuksia haetaan järki päässä ja turvallisuus edellä. Olen tyytyväinen omiin elämänvalintoihini. Muutamia virheitä kadun, suurta osaa elämästäni en. Kokonaisuudessaan elämäni on ollut hyvin opettavaista. Oen tasapainossa itseni kanssa.

En ajattelisi ja toivon, että kuolen huomenna.

Jos kuolisin huomenna, olisin eritoten katkera siitä, että en tappanut itseäni kymmenen vuotta sitten, kun ajatus oli ns akuutisti mielessä. Eli ei, en ajattelisi niin huomenna, kun en ajattele niin tänäänkään. 

En. Joka päivä ihmettelen, mikä tarkoitus minun yksinäisellä kurjalla elämällä oikein on. Vaikka kaiketi kuolema tulee olemaan helpotus. Jo nuorena ajattelin, että päivän paras hetki on se, kun nukahdan - vaikka joskus ahdistava todellisuus tunkee uniinkin.

Ei ole ollut hyvä elämä. Materiaalisesti olen elänyt yltäkylläisyydessä, mutta henkisesti köyhänä ja totaalisesti poissaolevana alkoholiongelman takia viimeiset 20 vuotta. Tämä on asia, jossa on paljon käsittelemistä ja hyväksymistä, olkoonkin että on täysin itseaiheutettua.

M52

Puolet elämästä ollut kärsimystä. Loppuis seki vihdoinkin.

En. Ajattelin lähinnä, että onneksi tämäkin paßka loppuu nyt.

Onneksi olen uskossa Jeesukseen, joten parempaa on tulossa.

Joo. Olen saanut ison osan niistä asioita joita aina halusin ja olen saanut rakastaa.

Ei kai tässä enää oo kun alamäkeä edessä kuitenkaan 😅

Lisään edelliseen, että en ole sen sortin alkoholisti, että kukaan ulkopuolinen siitä edes tietäisi. Mutta itse tiedän, että alkoholi on kuulunut elämääni joka ikisenä päivänä viimeiset 20 vuotta ja pilannut valtaosan niistä. Ei dramaattisesti, mutta juuri tuon poissaolevuuden kautta.

M52

Kaikki jotka tietävät kuolinpäivänsä, elävät paskaa elämää.