Gallup: jos kuolisit huomenna, ajattelisitko, että sinulla oli hyvä elämä?
Mm. tällaisen asian parissa tuli viime yötä valvottua. Ilokseni kuitenkin totesin, että itse kyllä vastaisin tuohon kysymykseen "kyllä". Koen, että toistaiseksi minulla on ollut erittäin hyvä elämä ja olen saanut olla onnekas kovin monessa asiassa. Oikeastaan ainoa, mitä jäisin harmittelemaan olisi lasten (nyt 18 ja 16 v.) aikuistumisen ja mahdollisten lastenlasten missaaminen.
M 47 v.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki jotka tietävät kuolinpäivänsä, elävät paskaa elämää.
Ja millä tavalla koet tällä vastanneesi oikeinkin mielenkiintoiseen keskustelunavaukseen?
Olisin hyvin helpottunut, kun tämä rämpiminen loppuisi. En ole oikein osannut elää tätä elämää. Jatkuva ahdistus on tehnyt tästä sietämätöntä.
Näin 57-vuotiaana ajattelen, että kyllä, minulla on ollut harvinaisen hyvä elämä. Minua on rakastettu, minulla on ollut ihmisiä, joita olen saanut rakastaa. Olen saanut melkeimpä kaiken mitä olen halunnut: lapsia, koulutuksen, tietynlaisen työn, ulkomaan komennukset aikanaan. Olen myös pysynyt suhteellisen terveenä. Minua on kaksi miestä rakastanut, olkoonkin, että ensimmäinen avioliitto kaatui, mutta sitä edeltävät vuosikymmenet olivat hyviä.
Vuosia takaperin olisin vastannut tähän kysymykseen eri tavalla. Mutta kun menneisiin kokemuksiin saa etäisyyttä, niin tajuaa, että kaikki on aina kuitenkin lopulta kääntynyt parhaimman päin - tai ongelma on ollut lähinnä vain minun omassa mielessäni, eli minä itse olen aiheuttanut omat ongelmani omilla uskomuksillani, miten asioiden muka kuuluisi olla.
Kyllä. Minulla oli paljon iloa, mutta myös paljon surua.
Ja tein parhaani.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minulla oli paljon iloa, mutta myös paljon surua.
Ja tein parhaani.
Yksinkertaisesti, mutta erittäin kauniisti sanottu. Kiitos!
Kyllä minulla on ollut todella hyvä elämä kaikkine ylä-ja alamäkineen.
En ajattelisi. (Olen 53.) Ajattelisin, että mikä helpotus, kun kärsimys loppuu. Samalla kuitenkin ajattelisin myös niitä vähiä hyviä ja kauniita asioita elämässäni. Että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä!
Vierailija kirjoitti:
En voi kuolla vielä, pitää huolehtia yksinäni lapsesta vielä toistakymmentä vuotta kunnes lapsi on aikuinen. Toisen vanhemman varaan ei valitettavasti voi jättää.
Sitten voin kuolla kun lapsi on muuttanut kotoa pois. Vanha paska silloin jo olenkin, pitkälti yli kuudenkympin.
Toisaalta kuollessa jää aina asioita hoitamatta. Mutta ymmärrän pointtisi, ja tunnen samoin.
Minun elämäni ykköskausi on ihan hyvää tasoa. Kuoleman kautta jatkan kakkoskaudelle ja edessä on loistava tulevaisuus. Elämäni ei pääty kuolemaan. Synnyn ja kuolen - saapuminen ja lähteminen. Elämäni on ainutlaatuinen lahja, joka ei ole synonyymi syntymiselle tai kuolemalle.
En koskaan ehtisi eläissäni kokea ja tehdä kaikkea minkä koen tärkeäksi.
Jos voimme sinä lyhyenä aikana jonka täällä olemme loistaa valon majakoina toisille ihmisille ja saada aikaan jotain myönteistä muutosta - tavalla tai toisella - olemme mielestäni eläneet hyvin.
Ajattelisin. Mutta on vielä paljon mitä haluan nähdä, tehdä ja kokea.
No hyvä elämä kaikkine vaikeuksineen mutta olenpahan ainakin elänyt, nauttinut, kärsinyt elämässäni ja antanut kaikkeni. Ei haittaa vaikka kuolisin hetkenä minä hyvänsä. Paljon tietoa lähtisi samalla haudan rauhaan.
"Loppu huonosti, kaikki huonosti."
Ja yleensä kaikki loppuu huonosti.
On ollut osittain raskas elämä, mutta myös paljon hyvää.
Näistä olen kiitollinen: olen saanut nähdä auringon, kukkia, metsää ja luontoa. Kaunista, kimaltavaa vettä meressä. Tämä maailma on kaunis, ja olen iloinen, että olen nähnyt sen.
On ollut hyvä elämä, olen pystynyt rakentamaan elämästäni sellaisen kuin olen itse halunnut. Olen ollut varmaan onnekaskin, kun olen pystynyt toteuttamaan unelmiakin.
ollut hyvä elämä järjestelen vielä asioita ja sitten tapan itseni tää ei kiinnosta.