Saako tapaajavanhempi asua kommuunissa vaihtuvien asuinkavereiden kanssa?
Kun isoissa kaupungeissa elatusvelvollisen on lähes mahdotonta löytää sossun normien rajoissa pysyvää vuokrayksiötä.
Voiko vuokrata huoneen opiskelija-hippi-juoppo-kommuunista ja tavata lapsiaan joka toinen viikonloppu riippumatta siitä mikä meno kommuunin asuinkumppaneilla kulloinkin on?
Kommentit (14)
kunhan tapaajavanhempi ei ota alkoholia muiden mukana silloin kun lapset ovat hänellä.
mutta ei sinne ole pakko lasta päästää. Olisko mahdollista että voisi tavata teillä lastaan?
epäsosiaalista väkeä? Muunlaisiakin kommuuneja on.
mikä sattuu löytymään, sama kai se missä sitä yönsä nukkuu, kun päivät on baarissa.
Asunnottomien asuntolassa, tuleeko lapset sinnekin tapaamisviikonloppuina?
Etkö keksi mitään muuta tapaa päästä lapsistasi eroon, kuin muuttamalla johonkin läävään? Mitäs jos nostaisit kissan pöydälle ja sanoisit sossuille ja sinua hoitaville tahoille, että et ole enää kykenevä olemaan lastesi elämässä mukana?
Tai vaihtoehtoisesti: mitäs jos menisit sinne päivystykseen ja vaatisit itsellesi kunnon apua. Osastojakson ja psykoterapian.
Sanoo sille mitä tahansa, vastauksena on aina sitä samaa, "länkyti länk, kaikki on muiden syytä, länkyti länkyti, en pyytänyt syntyä tähän maailmaan, länkyti länkyti, mun ei tarvitse tehdä mitään oman hyvinvointini eteen vaan se on yhteiskunnan velvollisuus, länkyti länkyti, vittu".
Enkä mä näillä tuloilla osastolle mene, sossun normit paukkuu eläkkeen takia niin lahjakkaasti yli, että joutuisin joka ikisen sairaalapäivän itse maksamaan.
Ei ole enää varaa lojua osastolla, kun se pitää itse maksaa, viimeksi maksoi sossu, silloin ei haitannut vaikka olis menny osastokeikalla kuukausia.
Kannattaako tuolle nyt vastailla? Sanoo sille mitä tahansa, vastauksena on aina sitä samaa, "länkyti länk, kaikki on muiden syytä, länkyti länkyti, en pyytänyt syntyä tähän maailmaan, länkyti länkyti, mun ei tarvitse tehdä mitään oman hyvinvointini eteen vaan se on yhteiskunnan velvollisuus, länkyti länkyti, vittu".
Kai mä sit oon niin maailmanparantaja-kukkahattutäti, että ajattelen että kukaan ei ole toivoton tapaus, edes psykis...
mitään vastinetta rahoilleni. Kotona voin maata ilmaiseksi ja ajaa vaikka taksilla 150 metriä kauppaan jos ei kävellä jaksa tai tilata pitsataksin joka päivä.
Mitään vastinetta en osastolla rahoilleni saa, en siis ole menossa sairaalaan ilman että väkisin vievät.
Mitäs jos alkaisit taistella sen eteen, että kunta järjestää sinulle psykoterapian? Olet nähnyt vaivaa päästäksesi eläkkeelle, mitäs jos näkisit vaivaa päästäksesi terapiaan?
ja aloitin just opinnot verkkoyliopistossa.
Mutta vanhemmalla se vastuu on, että lapset voivat elää turvallisesti.