Aamun aivojumppa "Osaatko kertotaulun oikeasti?"

Kaikki 12 oikein. 8 7 oli ainoa omituinen, en edes laskenut sitä mitenkään, jostain syystä vain muistin mitä se on.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki 12 oikein. 8 7 oli ainoa omituinen, en edes laskenut sitä mitenkään, jostain syystä vain muistin mitä se on.

Hieno suoritus.

Mulla meni kaikki muut oikein paitsi toi 8 * 7, mutta ilmeisesti aikaraja. Ennen olisi mennyt kuin vettä vaan. Alkaa vissiin ikä painamaan. ap.

10/12 oikein. Kyseli multa vain 10 kysymystä ja kaikki meni oikein. Onks nää nyt sitten niitä kuuluisia full stack developereita, koodareitten aatelia, joita iltapaskalla on töissä? 👍

10/12

Oon kassalla töissä ja rahan kanssa tekemisissä niin osaan päässälaskut todella hyvin. 3h yöunien jälkeen ei pää leikkaa kunnolla niin olen vähän pettynyt.

Vierailija kirjoitti:

10/12 oikein. Kyseli multa vain 10 kysymystä ja kaikki meni oikein. Onks nää nyt sitten niitä kuuluisia full stack developereita, koodareitten aatelia, joita iltapaskalla on töissä? 👍

Se on Me Naiset.

Oikeat vastaukset tulivat minulta heti. Osaan kertotaulut vaikka puoliunessa. Muistan, että kertotaulujen oppiminen oli minulle helppoa 1960-luvulla pienenä koululaisena. Mutta oli yksi vaikea muistaa ja sitä jouduin opettelemaan aika paljon. Nimittäin 78. En meinannut millään oppia sitä. Sitten keksin muistisäännön: 77=49 ja siihen yksi 7 lisää=56. Koska olin myös nopea päässälaskija niin tuohon ei mennyt kauan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeat vastaukset tulivat minulta heti. Osaan kertotaulut vaikka puoliunessa. Muistan, että kertotaulujen oppiminen oli minulle helppoa 1960-luvulla pienenä koululaisena. Mutta oli yksi vaikea muistaa ja sitä jouduin opettelemaan aika paljon. Nimittäin 78. En meinannut millään oppia sitä. Sitten keksin muistisäännön: 77=49 ja siihen yksi 7 lisää=56. Koska olin myös nopea päässälaskija niin tuohon ei mennyt kauan.

siis 78, eikä 78

Minä en oppinut kertotaulua ulkoa koskaan, vaikka kansakoulun laskentotunneilla sitä vatvottiin, ja pistokokeetkin olivat enemmän rutiinia kuin yllätyksiä.

Tuosta testistä sain täydet pisteet, koska olen vuosikymmenien mittaan harjaantunut supernopeaksi yhteen- ja vähennyslaskijaksi. Euroihin siirtyminen oli aikoinaan kamalaa, kun koko ajan piti olla laskemassa, ja laskeminen on uuvuttavaa, kun esimerkiksi 7 x 6 pitää laskea muodossa "5 x 6 (sormilla viiden ryhmissä tekee 30) ja 2 x 6 eli 12 siihen päälle". Luulisi, että jotain olisi tarttunut ulkomuistiksikin, mutta ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeat vastaukset tulivat minulta heti. Osaan kertotaulut vaikka puoliunessa. Muistan, että kertotaulujen oppiminen oli minulle helppoa 1960-luvulla pienenä koululaisena. Mutta oli yksi vaikea muistaa ja sitä jouduin opettelemaan aika paljon. Nimittäin 78. En meinannut millään oppia sitä. Sitten keksin muistisäännön: 77=49 ja siihen yksi 7 lisää=56. Koska olin myös nopea päässälaskija niin tuohon ei mennyt kauan.

siis 78, eikä 78

edelleen väärin. kertomerkit jääneet pois.

7*7, 7x7

mitä käytätte kertomerkkinä kun se putoo pois?

12/12. Joitain muistaa ulkoa ja osa on sitten helppo laskea (esi. 11 x 11).

Minulle on aina jäänyt numerot paremmin päähän kuin sanat. Kielten opiskelu oli tuskaa, mutta kertotaulun 10 saakka osasin jo ennen kuin menin kouluun. Älyttömänä esimerkkinä muistan piin arvon 3,1415926535, vaikken tarvitse noin tarkkaa arvoa mihinkään, enkä koko piitä juuri muutenkaan käytännönelämässäni.

Kaikki oikein. Sen verran pää vielä toimii. Kahdentoista kertotauluun asti menee ulkomuistista, sen jälkeen täytyy alkaa laskemaan osissa yhteen laskemalla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki 12 oikein. 8 7 oli ainoa omituinen, en edes laskenut sitä mitenkään, jostain syystä vain muistin mitä se on.

Eihän yksinumeroisia kertolaskuja "lasketa", ne vain tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aina jäänyt numerot paremmin päähän kuin sanat. Kielten opiskelu oli tuskaa, mutta kertotaulun 10 saakka osasin jo ennen kuin menin kouluun. Älyttömänä esimerkkinä muistan piin arvon 3,1415926535, vaikken tarvitse noin tarkkaa arvoa mihinkään, enkä koko piitä juuri muutenkaan käytännönelämässäni.

Mulla oli pulma. Purkki, johon tarvitsi suojaksi pussin, oikean kokoisen pussin laskemiseen tarvitsi piin arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeat vastaukset tulivat minulta heti. Osaan kertotaulut vaikka puoliunessa. Muistan, että kertotaulujen oppiminen oli minulle helppoa 1960-luvulla pienenä koululaisena. Mutta oli yksi vaikea muistaa ja sitä jouduin opettelemaan aika paljon. Nimittäin 78. En meinannut millään oppia sitä. Sitten keksin muistisäännön: 77=49 ja siihen yksi 7 lisää=56. Koska olin myös nopea päässälaskija niin tuohon ei mennyt kauan.

Sama täällä. Kertotaulut opittiin tuohon aikaan niin että tosiaan muistaa vaikka unissaan. Ilmeisesti niin ei enää ole.

Jos kertotaulut ei ole muistissa niin miten sitä pystyy laskemaan useampinumeroisia laskutoimituksia? Laskimella tietysti mutta onhan se nyt aika kökköä jos ei muuten osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aina jäänyt numerot paremmin päähän kuin sanat. Kielten opiskelu oli tuskaa, mutta kertotaulun 10 saakka osasin jo ennen kuin menin kouluun. Älyttömänä esimerkkinä muistan piin arvon 3,1415926535, vaikken tarvitse noin tarkkaa arvoa mihinkään, enkä koko piitä juuri muutenkaan käytännönelämässäni.

Mulla oli pulma. Purkki, johon tarvitsi suojaksi pussin, oikean kokoisen pussin laskemiseen tarvitsi piin arvoa.

Ja saman kaltainen ongelma, kun yhden kerran olisin tarvinnut ruotsin kieltä. Tuli opiskeltua yli 10 vuotta jotta osasin neuvoa turistille miten bensapumppua käytetään ja siinäkin pystyi kielen vaihtamaan.

Osaan vielä ajaa polkupyörälläkin, sama tuossa kertotaulussa.  Alaluokilla oli tiukka ope tuon suhteen, piti kertotaulu pistokokeita välillä kesken ruokatunninkin ja minkä vaan tunnin alussa.  Niin pitkään kun kaikki oppilaat osasi sen ulkoa, ei ollut miettimisaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aina jäänyt numerot paremmin päähän kuin sanat. Kielten opiskelu oli tuskaa, mutta kertotaulun 10 saakka osasin jo ennen kuin menin kouluun. Älyttömänä esimerkkinä muistan piin arvon 3,1415926535, vaikken tarvitse noin tarkkaa arvoa mihinkään, enkä koko piitä juuri muutenkaan käytännönelämässäni.

Mulla oli pulma. Purkki, johon tarvitsi suojaksi pussin, oikean kokoisen pussin laskemiseen tarvitsi piin arvoa.

Piin arvo parilla desimaalilla kuuluu ihan yleissivistykseen.

Vierailija kirjoitti:

Osaan vielä ajaa polkupyörälläkin, sama tuossa kertotaulussa.  Alaluokilla oli tiukka ope tuon suhteen, piti kertotaulu pistokokeita välillä kesken ruokatunninkin ja minkä vaan tunnin alussa.  Niin pitkään kun kaikki oppilaat osasi sen ulkoa, ei ollut miettimisaikaa.

Meillä opettaja pani porukan riviin ja siinä piti kunkin vuorollaan luetella yhdellä kasvavia lukuja ykkösestä alkaen niin että kun treenattiin vaikka kolmen kertotaulua niin ne, joille tuli 3, 6, 9 jne, eivät sanoneetkaan sitä lukua vaan esim "hep". Sitä kun tehtiin ahkerasti ja hyvällä vauhdilla niin aika hyvin syöpyi muistiin.

Saman tasoista soisi harjoitettavan nykyisinkin mutta eipä taida niin olla.