Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla outo tarve käydä hautausmailla liikaa? Voiko siinä olla jotain vialla?
13.10.2025 |
Tää on vähän kiusallista myöntää, mutta ehkä täällä uskaltaa. En oikein voi puhua tästä läheisille, koska pelkään että mua pidetään outona tai jopa sairaana.
Käyn hautausmailla usein. Siis oikeasti usein välillä monta kertaa viikossa. En aina käy kenenkään tutun haudalla, vaan saatan vain kiertää käytäviä, lukea nimiä kivistä, sytyttää kynttilän tuntemattomille tai istua penkillä ja miettiä elämää ja kuolemaa. Siellä tulee outo olo samaan aikaan rauha ja suru, mutta jotenkin se rauhoittaa enemmän kuin mikään muu paikka.
En ole masentunut enkä mikään gootti tai synkistelijä. En jaksa kuunnella mitään hörhöilyä hengistä tai yliluonnollisesta. En tiedä mikä mua vetää sinne, mutta en voi mitään sille. Välillä mietin, onko tämä jotenkin väärin kuulunko mä hautausmaalle näin usein? Mitä jos joku ajattelee että olen häiriintynyt tai että käyn kuolleiden luona liikaa.
Onko täällä ketään, joka tunnistaa tämän? Että hautausmaat eivät ole vain surun paikkoja, vaan niissä on jotain selittämättömän lohdullista? Vai olenko oikeasti ainoa, joka viihtyy siellä liiankin hyvin?
Rehellisiä vastauksia kiitos. Saa sanoa jos teistä tää kuulostaa oudolta.
Kommentit (49)
Kuulostaa oudolta. Sama efekti ei tule normaalista puistosta?
Onko kyse siitä, että koet lohtua, että kukaan ei kritisoi sinua tai että joillakin menee vielä huonommin, kun ovat kuolleet?
Jos sinulla on oma piha, niin voithan hommata hotain halloween-hautakiviä ja fiilistellä, että olet haitausmaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama! Traumataustaa ym. Varmaan se rauhallinen tunnelma, kukaan ei kritisoi tai kiusaa! Ehkä myös hengellisyys ym :)
Kuulostaa siltä, että ymmärsit mun pointin vähän väärin. Hautausmaat ei ole mulle mikään "efekti" tai halloween-rekvisiitta, vaan rauhallisia ja arvokkaita paikkoja, joissa ihminen pystyy oikeasti pysähtymään ja ajattelemaan elämää sellaista on aika vaikea löytää normipuistosta, missä on koiria, lenkkeilijöitä ja melua.
En koe mitään vahingoniloa kuolleita kohtaan, eikä kyse ole siitä että joillakin menee huonommin. Päinvastoin siellä tuntee kunnioitusta menneiden sukupolvien elämää ja tarinoita kohtaan. Monella haudalla on sodissa kaatuneita, isovanhempia, lapsia se herättää tunteita ja ajatuksia, joita ei oikein muualla tule.
Hautausmailla on oma arvokkuutensa ja historia, enkä ihan ymmärrä miksi niitä pitäisi verrata johonkin halloween-koristeisiin. Se on jo vähän mauton vertaus.
Minäkin käyn. Olen lapsesta saakka käynyt, mummolani vieressä oli hautausmaa. Olen myös puutarhaharrastaja ja tykkään luonnosta ja historiasta. Moni on aika kaunis puisto, varsinkin keväällä ja alkukesällä. Nimenomaan hyvin rauhoittava paikka. Ihmiset ei mölyä eikä moottoripyörät ulvo, linnut visertää ja oraviakin voi seurailla. Lemppareita on Malmi ja Honkanummi. Hietaniemessä voi bongata kuuluisuuksia, mutta jotenkin se on ahdas ja liikenteen melua....
Myös mun ulkomaanreissuihin kuuluu käynti paikallisella hautausmaalla. Aika erilaisia ovat muistomerkit ja kasvillisuus. Yhdellä 1800-luvun münchenilaisella hautausmaalla kasvillisuus oli villiintynyt ja karhunlaukka oli vallannut koko hautausmaan. (Ja itse en saa sitä edes itämään...)
Et ole häiriintynyt.
Et ole outo. Minä ajattelen, että ehkä sinulla on kaipuu rauhaan ja pysähtymiseen tämän maailman keskellä joka todella on aika levoton ja epävarmuutta huokuva. On maadoittavaa miettiä menneitä sukupolvia, heitä jotka eivät täällä enää ole mutta itse on, linkkinä sukupolvien ketjussa. Se antaa perspektiiviä elämään.
Hautausmaat ovat yleensä vanhempia kuin kaupungin puistot, ja paremmin hoidettuja, niissä on enemmän tunnelmaa. Itse olen kristitty ja minulle hautausmaa on pyhää maata. Se on kunnianosoitus elämälle joka on joskus saanut olla, paikka muistaa edesmenneitä. Pyhäinpäivänä ja talviaikaan sytytetyistä kynttilöistä voi nähdä sen kaipauksen ja rakkauden edesmenneitä kohtaan. Kaunista.
Eli et ole mielestäni outo, ehkä prosessoit elämässäsi tällä hetkellä jotakin asiaa ja tällä tavoin alitajuisesti olet (hienosti) hoksannut sitä käsitellä, sielu kaipaa rauhaa, ehkä Korkeimman läsnäoloa. Kaunista syksyä sinulle ja nauti vaan täysin hautausmaan rauhasta, se tekee hyvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös tykkään käydä hautausmaalla. Katselen hienoja vanhoja muistomerkkejä, kauniita kukkaistutuksia ja unohduksiin jääneitä heinittyneitä hautoja. Mietin ihmisten elämän kohtaloita.
Historia tulee näkyviin hautausmaalla, ja myös nykypäivä nimettömine uurnalehtoineen.
Tällä ei ole mitään tekemistä halloween-touhun kanssa.
Reissatessa käyn lähes joka kylällä katsomassa kirkon ja hautausmaan, en kiertelemässä mutta päällisin puolin. En kuulu mihinkään kirkkoon, mutta en mikään ateistikaan. Ortodoksiset kiinnostaa vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä joskus vuosia sitten kävin ihan vaan kävelemässä siellä ilman mitään varsinaista syytä enkä pidä sitä outona.
Luonto ja hiljaisuus? Saa olla rauhassa. Vai paikan muu merkitys, vapautuminen kuolemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan hautausmaa se rauhallisin paikka ainakin kaupungissa, tykkään myös käydä välillä hiljentymässä.
Hautausmaat on monin seuduin ainoita paikkoja joissa on historiaa nähtävillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tykkään käydä kävelemässä hautausmaalla. Nyt asun pienellä paikkakunnalla missä kaikki tuntee toisensa niin en kehtaa käydä kävelemässä hautausmaalla kun omia sukulaisiani ei ole sinne haudattu eli ei ole paikkaa mihin viedä kynttilä tai kukkia. Muuten kyläläiset alkaisi puhumaan että siellä se kävelee yhtenään hautausmaalla. Sen sijaan kun käyn kotipaikkakkunnallani mihin mummoni ja isäni on haudattu niin siellä tykkään kierrellä hautausmaalla. Joskus istuin hautausmaan penkillä ja joku vanhempi ihminen tuli kysymään että onko minulla kaikki hyvin tai huolia kun näytän niin masentuneelta.
Olen aina viihtynyt hautausmailla, varsinkin suurkaupungeissa. Matkustan aina samoihin paikkoihin ja palaan samoille hautausmaille yhä uudestaan ja uudestaan.
Ja sitten minulla on oma hautausmaa, se jonne lapseni on haudattu. Käyn siellä vuodesta toiseen joka päivä. Hautausmaakävelyistä on näiden vuosien aikana tullut normaali osa arkeani. Niiden aikana tyhjennyn ja täytyn.
Kummallista että omaa ajankäyttöä pitäisi kenellekään selittää tai puolustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Sama efekti ei tule normaalista puistosta?
Onko kyse siitä, että koet lohtua, että kukaan ei kritisoi sinua tai että joillakin menee vielä huonommin, kun ovat kuolleet?
Jos sinulla on oma piha, niin voithan hommata hotain halloween-hautakiviä ja fiilistellä, että olet haitausmaalla.
Sinä et ymmärrä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Hautausmaat on monin seuduin ainoita paikkoja joissa on historiaa nähtävillä.
Järkyttävää että rauhallisia paikkoja on niin vähän kaupungeissa. Pelkkä hautausmaa.
Minulla oli tapana kierrellä niitä nuorempana. Olin kiinnostunut historiasta, ja pidän edelleen hiljaisuudesta.
Se teki minusta kuulemma omituisen, mikä on minusta outo väite. Ymmärsin kuolevaisuuden jo lapsena, joten ei hautausmaissa ollut minusta mitään pelottavaa, tai välteltävää.
Mutta sehän kertoi enemmän niistä, jotka asiaa ihmettelivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautausmaat on monin seuduin ainoita paikkoja joissa on historiaa nähtävillä.
Järkyttävää että rauhallisia paikkoja on niin vähän kaupungeissa. Pelkkä hautausmaa.
Pelkkä hautausmaa? Hautausmaa ei koskaan ole pelkkä. Se on kuolleiden koti.
Ei tuo nyt niin ihmeellistä ole. Nautit ehkä vain hatausmaan tunelmasta ja rauhasta.
Kaverillani, nelikymppisellä menestyvällä miehellä, on tapana kävellä öisin hautausmaalla mietiskelemässä, eikä tyyppi todellakaan ole mikään hörhö, gootti tai saatananpalvoja. Kyseiselle hautausmaalle ei ole edes haudattu ketään hänen läheistään.
Nään aina katseen silmiesi edessä ja takana todella hiljaa niin välillä tuli letkaa