Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla outo tarve käydä hautausmailla liikaa? Voiko siinä olla jotain vialla?
13.10.2025 |
Tää on vähän kiusallista myöntää, mutta ehkä täällä uskaltaa. En oikein voi puhua tästä läheisille, koska pelkään että mua pidetään outona tai jopa sairaana.
Käyn hautausmailla usein. Siis oikeasti usein välillä monta kertaa viikossa. En aina käy kenenkään tutun haudalla, vaan saatan vain kiertää käytäviä, lukea nimiä kivistä, sytyttää kynttilän tuntemattomille tai istua penkillä ja miettiä elämää ja kuolemaa. Siellä tulee outo olo samaan aikaan rauha ja suru, mutta jotenkin se rauhoittaa enemmän kuin mikään muu paikka.
En ole masentunut enkä mikään gootti tai synkistelijä. En jaksa kuunnella mitään hörhöilyä hengistä tai yliluonnollisesta. En tiedä mikä mua vetää sinne, mutta en voi mitään sille. Välillä mietin, onko tämä jotenkin väärin kuulunko mä hautausmaalle näin usein? Mitä jos joku ajattelee että olen häiriintynyt tai että käyn kuolleiden luona liikaa.
Onko täällä ketään, joka tunnistaa tämän? Että hautausmaat eivät ole vain surun paikkoja, vaan niissä on jotain selittämättömän lohdullista? Vai olenko oikeasti ainoa, joka viihtyy siellä liiankin hyvin?
Rehellisiä vastauksia kiitos. Saa sanoa jos teistä tää kuulostaa oudolta.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo nyt niin ihmeellistä ole. Nautit ehkä vain hatausmaan tunelmasta ja rauhasta.
Kaverillani, nelikymppisellä menestyvällä miehellä, on tapana kävellä öisin hautausmaalla mietiskelemässä, eikä tyyppi todellakaan ole mikään hörhö, gootti tai saatananpalvoja. Kyseiselle hautausmaalle ei ole edes haudattu ketään hänen läheistään.
Ainakin Hietaniemen hautasmaan portit suljetaan iltaisin klo 22.
Ja Hietsu on Suomen ainoa hautausmaa?
Se on Suomen kulttuurihistoriallisesti merkittävin hautausmaa ja sijaitsee keskellä Helsinkiä, joten siellä ei voi luuhata öisin. Tosin pyhäinpäivän aikaan ja jouluna portit ovat auku 24/7.
Miten tämä nyt liittyy enää mihinkään? Edellinen sanoi että joku kävelee jollain hautausmaalla yöllä ja siihen vastattiin että Hietsu menee illalla säppiin. Meikäläisen lähimmällä hautausmaalla ei edes ole mitään aitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään outua tai pahaa. Ihan OK on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"lukea nimiä kivistä, sytyttää kynttilän tuntemattomille"
Tämä vaatii jo suunnitelmallisuutta. Onko sinulla isokin varasto hautakynttilöitä kotona, vai ostatko silloin tällöin kaupasta? Millä perusteella valitset mille haudalle sytytät kynttilän?
Mitä helvettiä se sinulle kuuluu?
Vaikuttaa se hieman siihen miten tavanomaista käytös on. Monet kävelevät hautausmailla niiden omanlaisensa tunnelman takia, mutta harvalla kuitenkaan on mukanaan kynttilöitä mitä sytyttelee tuntemattomien haudoille.
Hautausmaalla kävely antaa perspektiiviä tähän elämään. Elämä on hauras, ja lopulta me kaikki, niin maailman mahtavimmat henkilöt kuin huomaamattomimmat ihmiset, päädymme maan tomuksi.
Tämä hetki meillä on, huomisesta emme tiedä.
Ei tuo nyt minusta kovin oudolta kuulosta. Mekin käymme aika usein kukat kastelemassa ja joskus ihan vain muuten vaan kynttilät laittamassa isovanhemmille, noin pari kertaa kuussa. Kesäisin melkein viikottain, jos ei sada kukille vettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäpä löytää parempaa rauhoittumispaikkaa kuin hautausmaalta täältä kaupungista. Hoidettuja puistoalueita, paljon erilaisia kukkia ja eläimiä. Historian havina on läsnä ja aina näkee jotain uutta ja mieli rauhoittuu.
Meillä hautausmaa on ainut puisto, missä ihania ikivanhoja puita ja kauniita kukkia. Lisäksi rauhallista, pidän linnuistakin. Nuorten haudat on kauniisti valkoisin kivin ja enkelipatsain koristeltu, vanhoilla haudoilla perennoja, eräällä haudalla ihailen keväistä keltaista kukkapetiä joka valtaa koko pienen hautakummun paksuna peittona.
Mietin että tällaisen kukkapedin haluan itsekin, en halua synkkää mustaa kiveä enkä kultakirjaimia. Ennenvanhaan laitettiin haudan päälle kivi siksi ettei se kuollut nousisi sieltä enää ja nimi että hän ymmärtäisi olevansa kuollut eikä enää palaisi kotiväen kanssa kotiin. En halua moista synkkyyttä, haluan olla vapaa.
Kesällä pitkän helteen aikana käveleskelin siellä käytäviä, kuunnellen puhelimesta filosofista luentoa. Lueskelin muualle haudattujen nimikylttejä ja näin siihen jätetyn auringonkukan kaupan ahtaassa ja pahoin kuivuneessa muoviruukussa. Kukka nuokutti päätään ja säälin sitä niin että hain vettä sille erikseen, en edes ajatellut asiaa vaan toimin automaattisesti. Myöhemmin kävelin siitä taas ja kukka oli selvinnyt hellejakson yli, tuli niin hyvä mieli.
Joskus tekisi mieli kastella muidenkin kuivuneita kukkia, mutta se tuntuisi vähän tungettelulta. Ainahan valittamisen aihetta sitten voi olla liikakastelustakin.
Meidän eräällä vanhalla haudalla oli usein mysteerikynttilä, mietittiin aina kuka sen toi. Nyt sitä ei enää ole näkynyt. Ehkä se oli salatun lapsen jälkipolvia, niinä aikoina ei niin laskettu kuka oli kenenkin tekosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"lukea nimiä kivistä, sytyttää kynttilän tuntemattomille"
Tämä vaatii jo suunnitelmallisuutta. Onko sinulla isokin varasto hautakynttilöitä kotona, vai ostatko silloin tällöin kaupasta? Millä perusteella valitset mille haudalle sytytät kynttilän?
En ole a.p., mutta ymmärrän hänen ajatuksensa. Se, että kynttilä palaa haudalla, on merkki siitä, että edes joku on ajatellut tätä unohdettua tuntematonta ihmistä.
Onko tässä kuitenkin mukana pieni alitajuinen ajatus siitä, että muistaakohan kukaan minua enää sitten, kun kun olen kuollut?
Kiitos tämän keskustelun avaajalle! Tämä ketju on oikea helmi kaiken muun seassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI ole kummalista. Kunhan siihen ei liity nekrofiliaa.
En ole käynyt hautasmaalla yli 10 vuoteen. Ei harmainta aavistusta käykö kukaan vanhempien haudalla .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt hautasmaalla yli 10 vuoteen. Ei harmainta aavistusta käykö kukaan vanhempien haudalla .
Sehän on sinun asiasi. Tässä ketjussa keskustellaan siitä voiko hautausmaalla käydä liian usein.
Jos asut lähellä ja siinä on luontevaa käydä, ei tuo ole minusta outoa. Se on kuin kaunis puisto. Jos siellä liikkuu hiljakseen ja kunnioittavasti, niin eikös siellä saa olla.
Jos alkaa masentaa, niin sitten kannattanee keksiä jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri lähdössä jokapäiväiselle hautausmaakävelylleni. Jos joku pitää minua outona, siinäpähän pitää.
Monet luulevat että hautausmaalla käymisen tarve korreloi siihen ettei kävijä ole päässyt eroon surustaan, mutta ei surusta tarvitse päästä eroon. Suremisen oikeus kuuluu hyvään elämään.
Jotkut etsivät ja löytävät hautausmaalta vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo nyt niin ihmeellistä ole. Nautit ehkä vain hatausmaan tunelmasta ja rauhasta.
Kaverillani, nelikymppisellä menestyvällä miehellä, on tapana kävellä öisin hautausmaalla mietiskelemässä, eikä tyyppi todellakaan ole mikään hörhö, gootti tai saatananpalvoja. Kyseiselle hautausmaalle ei ole edes haudattu ketään hänen läheistään.
Ainakin Hietaniemen hautasmaan portit suljetaan iltaisin klo 22.
Ja Hietsu on Suomen ainoa hautausmaa?
Se on Suomen kulttuurihistoriallisesti merkittävin hautausmaa ja sijaitsee keskellä Helsinkiä, joten siellä ei voi luuhata öisin. Tosin pyhäinpäivän aikaan ja jouluna portit ovat auku 24/7.
Miten tämä nyt
Liittyy siten ettei kaikille hautausmaille pääse öiseen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt hautasmaalla yli 10 vuoteen. Ei harmainta aavistusta käykö kukaan vanhempien haudalla .
Sehän on sinun asiasi. Tässä ketjussa keskustellaan siitä voiko hautausmaalla käydä liian usein.
Jokainen käyköön niin monta kertaa kuin haluaa, minä en käy koskaan. Tyydyttikö vastaukseni nyt sinua vai vieläkö haluat valittaa ja kommentoida?
Näin introverttinä ja melko sosiaalisessa työssä olevana usein kun huomaan kuormittuvani liikaa töissä alan jo siellä ollessani suunnitella meneväni töitten jälkeen hautuumaalle.Turussa paras paikka itselle Sankarihautojen penkit.
M53
Hautakivissä on historiaa, nimiä, ammattinimikkeitä. Perheitä. Synnyin- ja kuolinvuosia, pitkiä ja lyhyitä elämänkaaria. Hautakivimuotoilun ja tekstityyppien historiaa. Vaihtelua eri puolilla Suomea, ulkomaista puhumattakaan.
Kerran kuussa suunnilleen käyn jossain lähempänä tai kauempana. Ei varsinaisesti mikään harrastus minulle vaan mukava rauhallinen ajanviettotapa jossa tulee myös ulkoilua.
Et ole ollenkaan outo. Minä myös tykkään kävellä hautausmaalla, piipahtaa tuttujen haudoilla ( asun pikkukylässä niin että monta tuttua siellä jo on ) ja kesäisin ihastella kauniita istutuksia. Siellä tuntee rauhan jota ei muualla koe. Tykkään lueskella nimiä vanhoista hautakivistä. Siellä saa perspektiiviä elämään: ihmiset on eläneet omine iloineen ja suruineen, kuka pidempään, kuka vähemmän aikaa. Niinkuin minä nyt. Ja joskus olen siellä itsekin. Miksi välittää mitä muut ajattelee hautausmaakäynneistä, jos itse tykkää käydä?