Lue keskustelun säännöt.
Äidissä kiinni roikkuva neljävuotias
04.09.2011 |
Hoidan kotona lapsiani, joista vanhin on nejävuotias eikä ole vielä ollut lainkaan päiväkotihoidossa. Nyt olen huomannut että tämä 4v on mielestäni epätavallisen riippuvainen äidistä, eli minusta. Hän ei haluaisi jäädä hetkeksikään edes satunnaiseen lyhyeen hoitoon (esim. oman lääkärikäyntini ajaksi) vaan itkeskelee jopa parituntisen hoidon aikana äidin perään.
Iltaisin saattaa itkua tihrustaen jäädä omaan sänkyynsä ja sanoa haluavansa olla koko ajan minun kanssa (ja yleensä hiippaileekin meidän vahempien sänkyyn jossain välissä yötä).
Ongelmaa on myös tutuissa ympyröissä kodin ulkopuolella, mm perhekerhossa jossa käymme lapsi ei pysty eroamaan minusta edes vessassakäyntini ajaksi vaan tunkee joko mukaan tai jos vaadin jäämään niin hän itkeskelee vessakäyntini aikana.
Perheen pienemmissä lapsissa ei ole samaa havaittavissa, mutta isompi saa joskus "keskiveljen" mukaan omaan itkuunsa ihan siksi että hätäännys tarttuu. Mietinkin mistä on kyse ja onko muuta "hoitomuotoa" kuin että pakolla laitan neljäveen päiväkotiin? Alkaa meinaan itseä ahdistaa tuo toisen riippuvuus ja kyljessä kyhnääminen...
Kommentit (9)
siitä huolimatta, että on jo pari vuotta ollut päiväkodissa. Päiväkodin jotenkin hyväksyy, mutta sen lisäksi ei suostu olemaan yhtään irti vanhemmistaan. Ilta ja yöaikaan erityisesti äiti tärkeä. On poika, jos sillä merkitystä. Ennestään meillä oli kokemusta vaan tytöstä, jolla ei ollut samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä sama lapsi ollut aina tällainen vai onko piirre vahvistunut jossain tietyssä iässä? Itse aloin asiaan kiinnittää huomiota noin kolmen vuoden iässä, mutta alkuun jaksoin sitä melko hyvin kun ajattelin sen olevan ohi menevä kausi. Nyt tilanne on mielestäni mennyt vain hankalemmaksi tämän esikoisen (tyttö) kanssa. Ja keskimmäinen lapsi on nyt kolmevuotias, mutta hän ei ole ollenkaan samalla tavalla riippuvainen minusta kuin esikoinen. :/
mun mielestäni on kausittain helpottanut ja sitten taas pahentunut. En osaa sanoa kausien pituuksista. Hänellä on muutenkin tiettyjä vahvoja luonteenpiirteitä, joita ei ole aina helppo ymmärtää. Mutta riittävästi läheisyyttä saatuaan on aivan ihana ja herttainen. Kuopuksen asemassa on onneksi ollut mahdollisuus helliä pitkään.
Hänellä on muutenkin tiettyjä vahvoja luonteenpiirteitä, joita ei ole aina helppo ymmärtää.
Kuulostaapa tutulle. :)
Itseä vain surettaa että tähänkö loppuu meidän esikoisen kotivuodet, lapsi on parhaimmillaan aivan mahtava tapaus, mutta tuo liiallinen minussa roikkuminen on todella voimia kuluttavaa (kun näitä muitakin hoidettavia) ja en oikein keksi muuta ratkaisua lapsen reipastamiseksi ja omaksi jaksamiseksi kuin päiväkodin aloitua. (Joka todennäköisesti alkuun vaan pahentaa tuota riippuvuutta varsinkin öisin...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut nyt totutetaan edes vähän irtaantumaan viemällä kerhoon pari kertaa viikossa. Toiset lapset kiinnostaa jo, joten parin itkukerran jälkeen, on nyt kerhossa mielellään. Suosittelen siis tämmöistä. Päiväkoti voi olla ihan liikaa. Olen itse iloinen, kun voin olla tämän lapsen kanssa paljon. Meillä kyllä onnistuu lapsen jääminen isän kanssa,vaikka saattaa ainakin sanoa, että äiti älä mene tai itkeäkin hiukan, mutta se jää yleensä siihen. Toiset lapset ovat semmoisia. Mulla kaksi isompaa ei ollut.
Kyllä minusta meillä on ollut tällainen aika paljon. Koska on kolmas, ei ollut esim. 1vuotiaana paljon isän kanssa, kuten edellinen tyttö, ja niin on se isän kanssa jääminenkin ollut vaikeaa. Joskus on leikkinyt itsekseen jossain huoneessa, mutta nyt haluaa aina, että huoneeessa on joku muukin. Tosin nyt tulkitsen siihen senkin, että on aloittanut kerhon ja siksi tarvitsee äitiä tavallista enemmän.
Sulla on kuitenkin häntä pienempiä lapsia, joten ehkä et itse huomaa, kuinka hänkin on vielä pieni ja tarvitsisi sinulta huomiota. Silti meille tuli vauva vasta kun hän oli jo lähes neljä, joten ei pienemmät sisarukset kaikkea selitä. Jotkut vaan on enempi äidissä kiinni. Eikä raju irrottaminen ole minusta kuitenkaan oikea tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että minun on välillä vaikea muistaa miten pieni tuo neljävuotias kuitenkin on. Lapsi on monessa asiassa ikäisiään reippaasti edellä, kovin taitava ja isokin ikäisekseen - myönnään siis itsekin välillä havahtuvani siihen että "ainiin sehän on vasta niin pieni..."
Kovasti on kuitenkin koitettu häntä rohkaista niin keskustelemalla, vakuuttamalla että äiti tulee aina takaisin (jos on ollut hetken siis hoidossa tai ihan vain odottanut äitiä vessasta...), paljon myös vietän hänen kanssa ihan kahdestaankin aikaa että huomiota hän kyllä saa todella paljon sekä "äiti-tytär" aikaa eli sinänsä tuota riippumista ei pitäisi joutua tekemään huomiota saadakseen.
Minun on vain yllättävän vaikea sietää tuota riippumista / arkuutta kun lapsi on muuten niin kovin itsenäinen ja taitava ja itse emme ole millään tavalla ujoja ja eritäytyneitä ihmisiä. Lapsi ei siis kovin paljon nauti edes ikäistensä seurasta kun leikkiessäkin olisi parasta että äiti on vieressä tai ainakin sivusilmällä hän jatkuvasti seuraa ettei äiti vain katoa tai mene liian kauas.
Päiväkodin aloittamista ajateltiin tyylillä 2-3 päivää viikossa, kerhoja ei tässä meidän lähellä ole helposti saatavilla.
ollut näin ärsyttävää lasta. :/