Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten elää kivun kanssa?
09.08.2011 |
Niin, siis kaipaisin kokemuksia, ja vertaistukea..Olin puoli vuotta sitten onnettomuudessa, jossa loukkasin selkäni. Lääkärit ei löydä mitään yksittäistä syytä sille, miksi selkä on edelleen jatkuvasti tosi kipeä. Lääkkeitä syön vain pahimpina hetkinä, mutta mahdollisimman pitkälle koitan pärjätä ilman. Välillä on parempia päiviä, mutta jos erehtyy tekemään jotain "väärää", niin ei meinaa saada nukuttua, ja aamusta asti koskee. Liikuntaa olen aina harrastanut paljon, mutta nyt on vaikea tehdä mitään, kun seuraavana päivänä ei sitten meinaa päästä sängystä ylös, saati sitten saada hoidettua koti, lapset ja työt.
Niin, mutta siis, eniten äryttää itseäni se, että olen niin pahalla päällä kokoajan, en voi sille mitään, että hermot on kokoajan tiukilla, haluaisin liikkua, urheilla entiseen tapaan, pystyä siivoamaan, nostelemaan lapsia, tekemään asiat niinkuin ennen, mutta kokoajan kipu on läsnä, ja hermot meinaa mennä :( Miten te muut jaksatte, joilla on vuosia ollut jatkuvasti kipuja?
Kommentit (10)
Entäs kun on pakko tehdä paljon enemmän kuin mihin pystyisi?
Pakko on työt hoitaa, mutta päivän jälkeen olen niin kipeä ja stressaantunut, että en jaksa kiinnostua enää mistään, tunnen itseni niin surkeaksi ihmiseksi, kun hermostun lapsille, en jaksa huomioida lapsia, saati sitten miestä. En halua valittaa miehelle, joten olen ennemmin hiljaa ja koitan olla näyttämättä kuin kipeä taas olen..eniten ahdistaa se, että entä jos tämä on tällaista koko loppuiän??
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse kärsinyt kroonisista kivuista kohta kymmenisen vuotta. Selkä ja vatsakivut ovat niitä pahimpia. SDelkä heijastuu pakaroihin, jalkoihin, alapäähän.
Meillä on muksuille tehty selväksi,ettei esim. mua vasten ryntäillä ja pompita. Syliin pääsy kysytään ja tehdään vasta kun istun "tukevasti". Valitettavasti lasten ja perheen on vaan pakko myöntyä. Koska siivous väistämättä jää käy meillä JOSKUS siivoaja (4-6 krt vuodessa). Vituttaa kun rahat menee eri lääkekokeiluihin ja kotona on enemmän lääkkeitä kun pienen kirkonkylän terveysasemalla.
Mun oma äiti on sairastanuta ina paljon, hänellä myös kolari, ja muistan miten penskana otti päähän kun elämä meni sen kunnon mukaan. Lähdetäänkö kmökille vai ei, uskaltaako tuoda kavereita jne. Nyt itse samassa tilassa : (
Uskon siihen, että parempi vaan selittää (sinä hyvänä päivänä) lapselle ja sen kavereille miksei voi tulla ja tehdä.
Tuota samaa olen minäkin joutunut selittämään uudestaan ja uudestaan, että minua vasten ei voi hypätä, juosta, kaulaan ei voi tulla roikkumaan, siis jos vaikka olen kyykyssä, niin lapset saattaa "hypätä" selkään, sellaista en kestä ollenkaan.
Siivoaminen on meillä aina ollut pääasiassa minun vastuulla, mies tuntuu aivan avuttomalle edelleen, minun pitäisi jaksaa ja pystyä huolehtimaan kodista, vaikka tuntuu, että järki menee..
Miedommista lääkkeistä (esim. burana) ei ole oikeastaan mitään hyötyä, eikä mahakaan niitä enää kestä, joten sama jättää syömättä. Vahvemmat lääkkeet saa aikaan "pöhnän", ja olen ihan tööt, eli niitäkään ei oikein voi syödä.
Kaikki sympatiat sinulle, elämä kyllä muuttuu niin paljon vaikeammaksi, kun elää kivun kanssa, ettei sitä voi tietääkään ennenkuin sen kokee..
Joillain paikkakunnilla on koulutettujen vetäjien pitämiä kipuryhmiä, joka on vertaistukea parhaimmillaan! Oletko kipupoliklinikan asiakas? Tai ehkä ehkä asioit vielä terveyskeskuksessa? Kysäise hoitopaikastasi, onko paikkakunnalla kipuryhmää. Siellä on mahdollisuus vertaistukeen ja mm.kivun kanssa elämisen opetteluun vinkkejä, kivunhallintakeinoja jne.
En tarkkaan tiedä onko pahoja sivuvaikutuksia, mutta kivut hävii, kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkkaan tiedä onko pahoja sivuvaikutuksia, mutta kivut hävii, kokonaan.
mutta Lyrica ei tosiaan ole ihmelääke, joka veisi kivut pois kaikilta. Se auttaa vain tietyntyyppisiin hermosärkyihin.
Itsellä auttaa kipukynnystä nostava lääkitys, Klotriptyl Mite on nyt kokeilussa.
Sekä sen jotenkin hyväksyminen että minulla nyt on tämä kipu, jollakulla on epilepsia, toisella diabetes, minulla tämä. Terveisiin vertailu kannattaa jättää minimiin ja luoda itselleen se oma kaikkein helpoin olotila, vaikka se vaikuttaisikin kornilta. Esimerkiksi itsellä tietty ergonominen tyyny aina mukana kylässä, autossa yms. istuessa, joka auttaa. En edes yritä istua tavallisissa sohvissa.
Ei niin että koko ajan toivoo sen menevän pois ja taistelee sitä vastaan - ja sitten suree ja on vihaninen ja aggressiivinen kun sen taistelun kuitenki nhäviää eikä se vaan mene pois.
Tosiasia on nyt, etttä sä et enää pysty siihen, mihin aikaisemmin pystyit. Sun on siis pakko järjestää elämäsi sellaiseksi, ettei sun tarvitse tehdä sitä. Sanoit että kaikki rahat menee lääkkeisiin, mutta sitten sanot, myös ettet kuitenkaan halua syödä lääkkeitä. Käytä siis rahasi siihen, että palkkaat useammin sen siivoojan. Voit jopa päästä siihen, ettei sun tarvitse syödä niitä lääkkeitäkään, kun et kipeydy siivouksesta.
Haluat harrastaa liikuntaa, mutta sanot ettet pysty kun kipeydet. Ok, harrastamasi lajit eivät selvästi sovi enää. Perinteinen kysymys on, että oletko koittanut uintia ja onko uintitekniikka hallussa? Tai jokin muu laji, joka ei rasita selkää? Pyöräily, kunhan ajoasento saadaan tarpeeksi pystyksi?
Lapsille tosiaan selitetään, että sua ei saa töniä ja syliin saa tulla vain kun ollaan tukevasti istumassa.
ja pidä huolta siitä, että saat nukutuksi. Jos ylöllä sattuu, älä jää kärvistelemään, vaan ota HETI lääke. Unen puute pahentaa kaikkea muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko jäädä sairaslomalle? Tai siirtyä osa-aikaiseksi? Käyhän teillä siivooja?
Krooninen kipu on varmasti kamalaa. Elämä alkaa pyöriä sen kivun ympärillä, se määrittelee mitä saa/jaksaa/pystyy tekemään ja vie varmaan osittain elämänhallinnan tunteen. Silloin on ihan ymmärrettävää, että on kipeä. On tuskastustuttavaa tietää joutuvansa tekemään jotain, kun tietää seurauksena olevan taas se kamala kipu.
Keskustelkaa miehen kanssa miten kovin hankalaksi tunnet elämän. Palkatkaa siivooja. Sopikaa lopuista kotitöistä niin, että mies tekisi suurimman osan ja sinä sitten niitä kevyempiä.
Suosittelen myös syömään kipulääkkeitä aina kun yhtään tuntuu siltä. Elämästä tulee todella raskasta muuten. Parempi pöhnässä ja iloisempi, kuin kärttyinen ja kipeä perheenäiti.
Liikunnasta vielä. Oletko kokeillut uimista? Sen pitäisi olla aika kevyt kropalle.
Ei niin että koko ajan toivoo sen menevän pois ja taistelee sitä vastaan - ja sitten suree ja on vihaninen ja aggressiivinen kun sen taistelun kuitenki nhäviää eikä se vaan mene pois.
Tosiasia on nyt, etttä sä et enää pysty siihen, mihin aikaisemmin pystyit. Sun on siis pakko järjestää elämäsi sellaiseksi, ettei sun tarvitse tehdä sitä. Sanoit että kaikki rahat menee lääkkeisiin, mutta sitten sanot, myös ettet kuitenkaan halua syödä lääkkeitä. Käytä siis rahasi siihen, että palkkaat useammin sen siivoojan. Voit jopa päästä siihen, ettei sun tarvitse syödä niitä lääkkeitäkään, kun et kipeydy siivouksesta.
Haluat harrastaa liikuntaa, mutta sanot ettet pysty kun kipeydet. Ok, harrastamasi lajit eivät selvästi sovi enää. Perinteinen kysymys on, että oletko koittanut uintia ja onko uintitekniikka hallussa? Tai jokin muu laji, joka ei rasita selkää? Pyöräily, kunhan ajoasento saadaan tarpeeksi pystyksi?
Lapsille tosiaan selitetään, että sua ei saa töniä ja syliin saa tulla vain kun ollaan tukevasti istumassa.
ja pidä huolta siitä, että saat nukutuksi. Jos ylöllä sattuu, älä jää kärvistelemään, vaan ota HETI lääke. Unen puute pahentaa kaikkea muuta.
En sanonut, että kaikki rahat menee lääkkeisiin, se oli jonkun toisen vastaus, olen siis ap. Minä en tosiaan syön lääkkeitä siksi mahdollisimman vähän, että maha ei kestä, vaan menee sekaisin. Syön vatsansuojalääkettä, mutta ei sekään loputtomiin auta. Lääkkeisiin minulla ei mene rahaa toistaiseksi yhtään, koska vakuutus korvaa (loukkasin selkäni tapaturmassa). Mutta siitä huolimatta meillä ei rahaa liikoja ole, ja siivoojaan ei olisi varaa.
Työni on sellainen, että en voi olla osa-aikainen (yrittäjä), sairaslomia on hankala pitää, koska se vaikuttaa heti tuloihin jotka ei muutenkaan ole huimat :(
Liikuntaa olen kokeillut monessa muodossa, tiedän, että olisi tärkeää pitää kuntoa yllä, mutta oikean lajin löytyminen on hankalaa. Uinti on muuten ok, mutta minulla on ihon kanssa ongelmia, joten ei paras laji, varsinkaan talvisin.
Öisin otan kyllä herkemmin lääkettä, mutta kuten sanoin, vahvempia lääkkeitä, jotka aiheuttaa "pöhnän" päiväksi, en oikein voi syödä. Olen työssäni vastuussa muista ihmisistä, ja pakko olla skarppina..
Kiitos kaikille vastauksista, mukava, että joku jaksaa vastata ja miettiä asioita. En halua rasittaa kohtuuttomasti lähipiiriäni, enkä olla valittaja, tuntuu, että en ole ollenkaan oma itseni, kun kokoajan koskee, ja toisaalta, lääkärit, fysioterapeutit jne, ei osaa sanoa suoraan mikä on vikana, että vamma ei parane, eikä ole edelleenkään parempaan päin :(
Alue: Aihe vapaa
se pitää vaan hyväksyä ja oppia elämään sen kanssa. Pitää sovittaa muu elämä sen mukaan mitä kivuiltaan pystyy. Kauan siihen menee mutta lopulta voit olla onnellinen ja vahva ihminen.