Kotona asuvan muistisairaan asioiden hoitaminen, ja siihen välillä kyllästyminen kun syyllistetään ja epäillään
Juu, tiedän kyllä että sairaus siinä puhuu, mutta se on niin lannistavaa kun parhaasi teet että omaisella olisi hyvä ja turvallinen asua kotonaan ja että ylipäätään PYSTYY asumaan kotonaan, niin epäillään että jotenkin häntä tässä huijataan. Tai ollaan vihaisia kun kauppapalvelu ei tuonut sitä mitä halusi (mutta ei kysyttäessä mitä tilataan kertonut) tai että hänelle valmiiksi tilattu taksi oli mielestään taas liian kallis jnejne. Ko. ihminen on aina ollut tietyllä tavalla aika kärkevä mutta muistisairaus on entisestään korostanut piirteitä jotka tekevät yhteistyön hänen kanssaan toisinaan aika raskaaksi. Vielä kun sairaudentuntoa hänellä ei ole.
Kiitos kun luit, ei tässä sen enempää pointtia ole kunhan halusin purkaa tuntojani.
Kommentit (13)
Ja näitä tulee vaan yhä enemmän ja enemmän...
Olettehan tehneet ajoissa edunvalvontavaltuutukset ja muut vastaavat asioiden hoitamseksi tarkoitetut paperit kuntoon silloin kun henkilö oli vielä oikeustoimikelpoinen?
Vierailija kirjoitti:
Olettehan tehneet ajoissa edunvalvontavaltuutukset ja muut vastaavat asioiden hoitamseksi tarkoitetut paperit kuntoon silloin kun henkilö oli vielä oikeustoimikelpoinen?
Ne on kunnossa.
Voimia ja etähalaus, Ap.
Näitä tuntemuksia
on tulevaisuudessa
yhä vain lisää
ihmisten eläessä pidempään
ja muistisairauksien alkamisiän
pudottua huomattavasti.
Itsekin olen kaikki tulevaisuuden
vistat jo huolella miettinyt, vaikka
'vanhuuteeni' on vielä 25 vuotta.
se on raskasta ja vaatii paljon kärsivällisyyttä. tiedän kokemuksesta. tulee vaihe kun hän luulee että häneltä varastetaan ja kaikki on sinun syytäsi. haukutaan sukulaisille ja naapureille kenties soittaa poliisillekkin. ja ihmisethän uskoo kaiken. voimia sinulle.
Turhan epäillä. Sen näkee tililtä, että mitkä rahat sovittu ja mitkä ei. Ja palkkio.
Suuret ikäluokat on kasvatettu narsistisiksi ja siihen elämänasenteeseen kuuluu parhainakin päivinä itsekkyys, epäilevä asenne kaikkia kohtaan, ylemmyys, lasten alentaminen. Entäs sitten, kun parhaat päivät on ohi?
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat on kasvatettu narsistisiksi ja siihen elämänasenteeseen kuuluu parhainakin päivinä itsekkyys, epäilevä asenne kaikkia kohtaan, ylemmyys, lasten alentaminen. Entäs sitten, kun parhaat päivät on ohi?
Et sinäkään hyvinvoiva ole. Jos olet sama ihminen joka kirjoitat aina tuota samaa vanhuusko alkaa jo toistamaan samaa ajatuskuviota?
Muistisairauksistakin on nykyisin muotia syytellä sairastunutta. Ja samaanaikaan nuoremmat syyttävät äitejään mt-vaivoistaan, he eivät halua ottaa vastuuta " ruokailustaan, liikkumisestaan, mielensä harjoittamisesta."
Ainakin sairaan olotiloja pitää ymmärtää ja helpottaa. Sekavuus olisi kauheaa.
Vierailija kirjoitti:
Voimia ja etähalaus, Ap.
Näitä tuntemuksia
on tulevaisuudessa
yhä vain lisää
ihmisten eläessä pidempään
ja muistisairauksien alkamisiän
pudottua huomattavasti.
Itsekin olen kaikki tulevaisuuden
vistat jo huolella miettinyt, vaikka
'vanhuuteeni' on vielä 25 vuotta.
On tainnut vanhuus iskeä jo kun ei osaa kirjoittaa viestiä normaalisti, ilman turhia entereitä
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat on kasvatettu narsistisiksi ja siihen elämänasenteeseen kuuluu parhainakin päivinä itsekkyys, epäilevä asenne kaikkia kohtaan, ylemmyys, lasten alentaminen. Entäs sitten, kun parhaat päivät on ohi?
Suvussa ollut kaksi -36 syntynyttä muistisairasta. Se ikäluokka on hyviä ihmisiä verrattuna suuriin ikäluokkiin. Kuolleet n. 83 vuotiaina.
Niin vain oli samat jutut, vainoharhaisuus, varkaita kävi, piilottelivat tavaroitaan,näkivät harhoja, pelkäsivät kotisairaanhoitajia varkaiksi, luulivat peilikuvansa olevan asuntoon tulleen vieraan, jutut sekavaa houretta entiset asiat ja nykyisyys sekaisin. Semmosia narsisteja
Joks keskusteluun vedetään nuo suuret ikäluokat. Tosin he ovat nyt muistisairausiässä.
Vierailija kirjoitti:
Turhan epäillä. Sen näkee tililtä, että mitkä rahat sovittu ja mitkä ei. Ja palkkio.
Olin omaishoitajana useita vuosia muistisairaalle vanhemmalleni. Kaikki sisarukset eivät sitä hyväksyneet ja epäilivät, että saan siitä taloudellista hyötyä. Turvasin niin sanotusti selustani arkistoimalla joka ainoan pankin tiliotteen. Mappi on vieläkin tallessa ja kaikkien sisarusteni tutkittavissa, vaikka hautajaisista on kulunut lähemmäs kymmenen vuotta.
Minä olen vaan dumpannut väkivaltaiset sukulaiset. Jos se johtuu rappeumasta niin ei voi mitään. Kerroin äidilleni n. 60v:nä miten vältttää aivojen rappeumat ja että tule syödä säännöllisesti, ei totellut. Oma valinta. Itse en nyrkkeilypussiksi suostu.