Lue keskustelun säännöt.
Asiantuntijan mietteitä: AVARN Security
05.10.2025 |
ETÄJOHTAMISEN YHTIÖ Kun Avarn Securityn ongelmat eivät ole yksittäisiä sattumia
On mielenkiintoista ja ehkä vähän huolestuttavaakin huomata, kuinka kolme eri opinnäytetyötä Avarn Securityn toiminnasta, eri vuosilta ja eri yksiköistä, maalaa lähes identtisen kuvan yrityksestä, jossa samat ongelmat toistuvat vuodesta toiseen.
Karko (2023) kirjoittaa perehdytyksestä ja sen puutteista. Henkilöstö koki, että perehdyttäjien osaaminen ja vaihtuvuus vaikuttavat suoraan työn laatuun ja turvallisuuteen. Kun perehdytys ei ole yhtenäistä, työntekijät eivät saa samaa lähtötasoa ja se heijastuu sekä motivaatioon että virheiden määrään. Tämä kertoo rakenteellisesta ongelmasta: prosessit ovat epäselviä ja esihenkilöt kuormittuneita.
https://www.theseus.fi/handle/10024/798161
Kauppinen (2019) puolestaan paljastaa, että Oulun yksikössä työtyytyväisyys oli vain keskinkertainen. Esimiehiltä toivottiin enemmän tukea, viestintä oli puutteellista ja työolot epätasaiset. Kun työntekijöiden tärkeimpiä motivaatiotekijöitä ovat työn sisältö, maine ja työolosuhteet mutta juuri näissä on eniten parannettavaa ongelma ei ole yksilöissä vaan johtamiskulttuurissa. Avarnin keskijohto on yksinkertaisesti liian etäällä kentän arjesta.
https://www.theseus.fi/handle/10024/170125
Haakana ja Heinonen (2017) taas osoittivat, kun työntekijät eivät koe saavansa tukea, arvostusta tai uramahdollisuuksia, motivaatio laskee ja sairauspoissaolot kasvavat. Heidän ratkaisuehdotuksensa palautekyselyt, virkistystoiminta ja palkitseminen kuulostavat perusasioilta. Ja juuri se on ongelma: Avarnin henkilöstö kaipaa asioita, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä.
https://www.theseus.fi/handle/10024/134907
Näitä tutkimuksia yhdistää yksi punainen lanka: ESIMIESTYÖN JA HENKILÖSÖJOHTAMISEN RAKENTEELLINEN HEIKKOUS. Perehdytys ontuu, viestintä ei kulje ja motivaatio hiipuu. Kun nämä kolme peruspilaria ovat epätasapainossa, lopputulos on väistämätön: Keskinkertainen työtyytyväisyys, korkeat sairauspoissaolot ja henkilöstön jatkuva vaihtuvuus.
Kommentit (9)
Vartija, perus persun ammatti. Köyhälle persulle on kunnia-asia suojella rikkaan kokoomuslaisen omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden lokakuussa 2025 antama tuomio 15 entisen järjestyksenvalvojan pahoinpitelyvyyhdistä oli karu muistutus siitä, mitä tapahtuu, kun valvonta, eettinen ohjaus ja vastuunotto pettävät."
Jokaisen pitäisi tietää laittomien hormonien valitettavasta yleisyydestä kehonrakennuksessa.
Totta, mutta juuri siksi valvonnan ja johtamisen merkitys korostuu entisestään.
Jos alalla tiedetään riskit, niiden ehkäiseminen ei ole yksilön vaan organisaation vastuu.
Reilu 20v sitten itse alalla olleena opiskelujen ohella, voi todeta että mitään ei ole näköjään muuttunut. Konttorilla oli meno kun yläasteella, onneksi ei siellä kovin usein tarvinnut käydä. En tiedä onko muissakaan alan firmoissa asiat sen paremmin.
Keskinkertaisellakin ihmistuntemuksella ja jonkinlaisella elämänkokemuksella, voi heittää ihan villin veikkauksen, ketkä tai siis minkälainen ihmisluonne hakeutuu tällaiseen vartijan tehtävään? Sellainen, jolle väkivalta on huume. Sellainen joka psyykkisen vajavuuden takia on karsiutunut poliisikoulutuksessa, ja yleensä myös armeijasta. Vartijan "ammatti" on kutsumus sellaiselle, joka saa tyydytystä toisen pahoinpitelystä, ja silloin juuri heikomman yksilön kimppuun käymisestä. Jos käy tasavertaisen kimppuun, voi käydä pahasti. Ja kun tehtävässä on järjestyksenvalvonnan leima, niin voi aina selitellä itselleen ja muille omaa väkivaltaisuuttaan, että oli välttämätöntä järjestyksenpidon kannalta, käyttää liioiteltua voimaa ja väkivaltaa. "Ettei sattunut mitään vakavampaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reilu 20v sitten itse alalla olleena opiskelujen ohella, voi todeta että mitään ei ole näköjään muuttunut. Konttorilla oli meno kun yläasteella, onneksi ei siellä kovin usein tarvinnut käydä. En tiedä onko muissakaan alan firmoissa asiat sen paremmin.
Ymmärrettävä kommentti, eikä valitettavasti täysin poikkeuksellinen kokemus alalta. Monella on jäänyt mieleen juuri tuo yläaste meininki konttorilla eli huono johtaminen, epäasiallinen käytös ja heikko ilmapiiri.
Viime aikoina Avarnin ympärillä on ollut paljon keskustelua näistä samoista teemoista ja se on nostanut pintaan laajemman kysymyksen alan kulttuurista ylipäänsä. Hyvä kuitenkin, että ongelmat eivät enää jää pelkästään kahvipöytäkeskusteluihin, vaan niistä puhutaan nyt avoimesti mediassa ja yritystasolla.
Aika näyttää, miten syvälle muutokset menevät vai muuttuuko asiat lopulta mihinkään suuntaan. On helppo luvata kehitystä silloin, kun paine kasvaa julkisuuden kautta, mutta todellinen muutos mitataan vasta siinä, miten arki muuttuu työntekijöiden tasolla. Jos kulttuuri on vuosikymmeniä saanut kehittyä väärään suuntaan, ei pelkkä kriisiviestintä riitä sen korjaamiseen. Nähtäväksi jää, onko kyse aidosta halusta uudistua vai vain maineen paikkaamisesta.
Vartijat on usein niitä, jotka ei ole päässeet poliisikouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskinkertaisellakin ihmistuntemuksella ja jonkinlaisella elämänkokemuksella, voi heittää ihan villin veikkauksen, ketkä tai siis minkälainen ihmisluonne hakeutuu tällaiseen vartijan tehtävään? Sellainen, jolle väkivalta on huume. Sellainen joka psyykkisen vajavuuden takia on karsiutunut poliisikoulutuksessa, ja yleensä myös armeijasta. Vartijan "ammatti" on kutsumus sellaiselle, joka saa tyydytystä toisen pahoinpitelystä, ja silloin juuri heikomman yksilön kimppuun käymisestä. Jos käy tasavertaisen kimppuun, voi käydä pahasti. Ja kun tehtävässä on järjestyksenvalvonnan leima, niin voi aina selitellä itselleen ja muille omaa väkivaltaisuuttaan, että oli välttämätöntä järjestyksenpidon kannalta, käyttää liioiteltua voimaa ja väkivaltaa. "Ettei sattunut mitään vakavampaa".
Joo, ei toi oo ihan tuulesta temmattu. Kyllähän vartijan hommiin on aina valunut tyyppejä, joilla ei oo ihan hommat omassa päässä balanssissa. Mutta eikö silloin pitäis miettiä, miten ne ylipäätään pääsee niihin hommiin? Ei kai se voi olla niin, että kuka vaan vähän väärällä asenteella varustettu tyyppi vedetään liiveihin ja laitetaan hommiin?
Tässä kohtaa pitäis kattoa Avarnin suuntaan. Millä perusteilla ne palkkaa porukkaa, testataanko siellä mitään muuta ku fyysistä kuntoa? Onko mitään seulontaa, psykologista arviointia tai koulutusta, joka oikeesti karsis sellaset, joille se väkivalta on se "kutsumus"?
Ja sit ku jotain tapahtuu, niin miten ne reagoi? Onko vaan "no ikävä juttu, mutta ei kommentoitavaa", vai puretaanko oikeesti rakenteita ja toimintatapoja? Se on helppo viestiä compliance tyyppisesti, mutta näkyykö se kentällä? Vai jatkuuko sama linja, kuhan kohu laantuu?
Eli joo, yksilöt tekee virheitä, mut kyllä vastuu on ennen kaikkea firmalla esim. just Avarnilla. Jos siellä ei oo kiinnostusta pitää huolta siitä millasta porukkaa töissä on ja miten ne toimii, niin ei se mee enää yksittäisten tapausten piikkiin. Sit se on koko firman kulttuurissa vika.
JATKOA KOMMENTTIOSIOSSA
KUN JOHTO ON ETÄÄLLÄ Myös kirjaimellisesti
Avarnin ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu sisäiseen johtamiseen. Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden lokakuussa 2025 antama tuomio 15 entisen järjestyksenvalvojan pahoinpitelyvyyhdistä oli karu muistutus siitä, mitä tapahtuu, kun valvonta, eettinen ohjaus ja vastuunotto pettävät.
Väkivalta kohdistui pääosin heikommassa asemassa oleviin, päihtyneisiin, puolustuskyvyttömiin ja jopa alaikäisiin. Teot tapahtuivat Vantaan ja Helsingin juna-asemien liepeillä vuosina 20212022. Vaikka tuomitut eivät enää olleet Avarnin palveluksessa, tapaus nostaa väistämättä esiin kysymyksen: mitä yrityksessä tapahtui, kun tällainen toimintakulttuuri pääsi syntymään?
Kun työntekijät toimivat julkista valtaa muistuttavassa asemassa, yrityksen vastuu ei pääty työvuorolistaan. Silloin johdon on tiedettävä, ketä se päästää kaduilleen, ja ennen kaikkea, miten sen oma arvomaailma ohjaa toimintaa.
https://yle.fi/a/74-20072350
SYMBOLINEN ETÄISYYS
Ja jos joku vielä epäili, että Avarnin ongelmat ovat rakenteellisia eikä yksittäisiä, vastaus nähtiin televisiossa. Kun Ylen A-studio käsitteli turva-alan kriisiä, Avarn Securityn toimitusjohtaja osallistui lähetykseen etäyhteydellä. Samaan aikaan Securitaksen toimitusjohtaja istui studiossa, kasvokkain toimittajien kanssa.
Se, mikä paperilla on pieni tekninen yksityiskohta, muuttui suorassa lähetyksessä symboliksi. Etäosallistuminen kriisin keskellä kertoo enemmän kuin yksikään lausunto: johto on etäällä, ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti ja vastuullisesti.
Securitaksen toimitusjohtaja otti tilanteessa läsnä olevan ja vastuullisen roolin, osoittaen, että johtajuus tarkoittaa myös epämukavuuden sietämistä ja avoimuutta. Avarnin toimitusjohtajan valinta pysyä ruudun takana taas vahvisti juuri sen kuvan, joka toistuu opinnäytetöissä ja oikeussaleissa: YRITYS, jossa johtajuus on etäällä todellisuudesta ja jossa vastuu vältetään ennemmin kuin kannetaan.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009316361.html