Näettekö muut vuosikausia yksin olleet rakastumisunia?

Kyllä näen.

Oon nykyään vissiin niin masentunut, etten näe enää mitään unia :( Ikävä noita rakastumisunia, saisi edes välillä tuntea rakkautta...

Tapaan animani välillä unissa ja uninäyissä.

Joo, kollegasta. Sit kiva mennä töihin kun on yön ollut "läheisissä tunnelmissa".. punastun, sanon varovasti hei,  painan katseeni alas ja kävelen ohitse. Ja huokailen mielessäni aaaa se on ihana!

Kyllä näen. Olen parikymmentä vuotta selibaatissa ollut kuusikymppinen. Viimeksi olen rakastunut kymmenen vuotta sitten, mutta en saanut siihen(kään) vastakaikua. Parisuhteessa en ole ollut koskaan, mutta pari epäonnistunutta seurusteluyritystä koin viime vuosituhannella.

Näen lähinnä kahdenlaisia unia: joko juoksen jotain pahaa karkuun tai rakastun johonkuhun ja herään, ennen kuin mitään mukavaa ehtii tapahtua. Harmittaa.

Näen. Toivon joka ilta, että olisi taas sellainen yö jolloin voi kokea olevansa rakastettu, edes unessa.😔

Ennen en nähnyt kasvoja, mutta pikku hiljaa tuli mukaan ensin hiusten väri, sitten koko kasvot. Ja kulloinenkin tyyppi ei muistuta ketään jonka tuntisin, eikä ole mikään unelmien komistuskaan. Ei siis koskaan ole sama tyyppi noissa unissa. Mistäköhän lie johtuu, että aivot luo ihan omat kasvot mielikuvitusrakkaalle..

Ex-vaimo jätti niin lähtemättömän vaikutuksen etten kykene enää rakastamaan.

En tosiaan näe. Pari painajaista aiheeseen liittyen (olin muka edelleen yhdessä exän kanssa eikä ymmärtänyt että on erottu) mut muuten en muista nähneeni moisia. Siis koskaan, en ennen enkä jälkeen kun päätin pysyä loppu elämäni mahdollisimman kaukana parisuhteista. Siis mulle tuo olis kyl painajainen, eikä todellakaan harmittais aamulla että olikin unta. 😂

Juu, näen. Aika harvoin kyllä.