Miksi en voi tyytyä pelkkään flirttiin vaan aina flirtin jatkuessa pitkään

alan etsimään ihastumisen merkkejä miehessä? Taidan ajatella liian vakavasti.

Nyttenkin tuon kaltainen tilanne menossa. Mies, joka on ollut vaan ihan kiva ja ok työkaveri, on jostain syystä keskittänyt muhun entistä enemmän flirttiään. Ja mä oikeasti tiedän, että se on täysin viatonta. Niin jumaliste silti.. mä en edes halua ajatella asiaa, argh.

Ja toinen, joka ei ole aiemmin kiinnittänyt muhun mitään huomiota, on alkanut vitsailemaan ja tuijottamaan mua. Niin nyt mä idiootti mietin jo siitäkin että onkohan siinä takana jotain muutakin. Tää ei ole kivaa, mä en halua tätä enkä varsinkaan halua alkaa kuvittelemaan yhtään mitään. Mä en tajua miks mun pitää olla tämmöinen. Miksei vaan voi ohittaa olankohautuksella ja jatkaa sitä flirttiä ilman mitään tunteita? Lyhyet flirtit ei aiheuta tätä ongelmaa, mutta heti jos tilanteessa tapahtuu muutos (eli muutun näkymättömästä flirtin kohteeksi) tai flirtti jatkuu pitempään niin jo mennään.. ei kivaa.