Peliriippuvainen mies

Mutta jos menen vaikka täyspottiin, niin helposi menee 40 euroakin. En tietenkään käy joka päivä, kerran kaksi viikossa. Sekin on liikaa, sillä minulla on pienet tulot!

Yksikin mummo vaihtoi vähän väliä 20 e. Ja kun menimme pois mieheni kanssa tuli ovella vastaan, oli tosi kiire takaisin. Ehken oli käynyt nostamasa rahaa.

Tai jätät sinne parisataa tai mitä mies kohtuullisesti voi kuluttaa peleihin.

Muuten otat eron.

Ja mies hoitoon.

0800 100 101

itse ongelma poistuu vain hoidattamalla se.



jos asutte vantaalla, helsingissä tai kauniaisissa saatte maksutonta apua peliklinikalta.



muussa tapauksessa ota yhteyttä peluuriin, niin kertovat siellä palvelut teidän kunnassa.

Itse olen elänyt peliriippuvaisen miehen kanssa noin 4 vuotta. Eihän siitä ensin tiennyt mitään kun asuttiin erillään, yhteen kun muutettiin oli pitkään pelaamatta, mutta yhtäkkiä rysähti...

Luottokortit (2kpl) oli pelannut miinukselle, parit pikavipit ja tilillä olleet rahat siihen päälle. Silloin sai todella kosketuksen siitä, mitä peliriippuvuus voi olla. Ja nämä tuhannet eurot oli tunkenut ihan tavalliseen hedelmäpeliin!



Kuulostaa järjettömältä, mutta ei sitä voi käsittää ellei itse tässä tilanteessa elä:/ Silloin saatiin homma normalisoitua, lainattiin rahaa kavereilta ja sukulaisilta ja pitkään kitkuteltiin melkein 0-budjetilla. Nykyään kaikki miehen rahat siirretään laskujen maksun jälkeen mun tilille. Pyytää sen verran rahaa itsellen, kuin tarvitsee.



Apua ei suostu hakemaan, vaikka olen monta kertaa pyytänyt. Vaikka pitkään ei ole ollut ongelmia, niin välillä se kuitenkin pelottaa, että koska taas rysähtää:(

Koko ajan pieni pelko, miten tulee käymään.. ja kuinka kiva olla miehen, kun ei ole ns omaa rahaa yhtään, vaimo tarkistaa kaiken.

Minä en yhteen mennessämme tiennyt tulevan puolisoni ongelmasta mitään. Ehkei se silloin ollut mikään iso ongelma. Kasvoi vuosien myötä ja vaikutti lopulta kaikkeen. Nyt yksin ollessani olen huomannut miten vapaammin hengitän ja olen. Olin ollut koko ajan huomaamattani varpaillani ja varuillani. Enkä ollut tajunnut mitään.

Hienoa jos ongelma on pysynyt hallinnassa, toivon teille kaikkea hyvää.

Se ei silti tarkoita sitä, että ongelmaa ei olisi.

Luultavasti joka kerta, kun ryhdyt tarkistamaan tilejänne, takaraivossasi on pelko siitä, mitä saldo näyttää. Korttitalo voi luhistua niin pienestä.

Suhteenne ei myöskään vaikuta aikuisten ihmisten tasaveroiselta suhteelta mitä rahankäyttöön tulee. Ei ole ollenkaan normaalia, että vain toinen on vastuussa koko perheen taloudenhoidosta ja joutuu kontrolloimaan puolison rahankäyttöä.

On tietenkin jokaisen oma asia päättää siitä, millaiseen suhteeseen ryhtyy ja jää, mutta viittaan vain edellä sanomaani: peliongelmaisen kanssa eläessään ei pian itsekään tajua miten kummallisia asioita on valmis tekemään. Käsitys normaalista arjesta hämärtyy.

terv. nro 17

Miksi kaikki rahat ei voi tulla suoraan sun tilille? Maksat sitten kaikki laskut. Älä anna sen miehen leikkiä rahalla. Raha on vakava asia.



Nettiliittymä pois, kyllä, sillä eihän siihen ole varaakaan, kun rahatilanne on tuo.



Peliriippuvuuteen liittyy yleensä täysi vieraantuminen raha-asioiden hoidosta. Jos on velkaa, kuten nyt on, ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.



Et usko muiden tietävän... Tuo on niin kuin uskottomuus: vaimo saa tietää viimeiseksi. Kaveri, joka pelaa, pelaa aina ja kaikkialla. Ei se sen oman kotikoneen ääreen jää/ole jäänyt. Lukemattomat ihmiset tietävät, koska ovat hänen kanssaan pelanneet jne.



Rahaa ei taida olla kovin paljon. Anna kun arvaan: sinä tienaat enemmän kuin miehesi? Niin se yleensä on.

"Kiva" kuulla samanlaisesta tilanteesta. Meilläkin jokunen pikavippi salaa otettu ja maksettu pois. Tietenkin jäänyt näistä kiinni minulle, tavalla tai toisella. On totta, että kikkailu ei auta. Siksipä en haluaisikaan antaa nyt tässäkään tilanteessa ottaa jotain joustoluottoa, josta sain esitelmää äsken. Kuulostaa hyvältä idealta tuo, rahojen siirto minun tilille laskujen maksun jälkeen. Tai lievempi versio voisi olla että laittaa minun tilille jonkun sata euroa, joita voin käyttää ruokaan ja muihin menoihin jos rahat tulee pelattua pois. Ei apua suostu hakemaan, eihän mitään ongelmaa ole! Ei ero ole vaihtoehto ihan vähässä tingassa. Perhe on yhteinen yritys, enkä aijo sitä hajoittaa tämän vuoksi.

Mies hoitoon nyt heti! Sinulla on lupakin olla vihainen. Joku toinen jo laittaisi miehen kävelemään. Tuo pelitouhu on sama kuin sytyttäisi rahat tulee. Kaikki rahat sinulle ja mies saa pyytää tarvittaessa sinulta.

muistanpa että telkusta tuli joskus viime vuonna (?) dokkari nuoresta peliriippuvaisesta perheen isästä. Parilla oli pieni lapsi, jonka äiti hoiti käytännössä aivan yksin. Isä istui tietsikalla, seurasi netistä kaikki mahdolliset ravit ym. ja pelasi eikä tehnyt yhtään mitään perheen eteen.



Naisella oli jääkaapin ovessa joku lista, johon kirjattiin kaikki rahat mitä mies oli lainannut ja varastanut häneltä, ja silloin tällöin kai vedettiin joku summa yli kun mies maksoi jotain takaisin.



Katsoin ja kauhistelin. Villi veikkaus: eivät ole enää yhdessä.

perheenäiti ja peliriippuvainen. Olen menettänyt talomme ja rikkonut avioliittomme. Pääsin "kuiville" kaksi vuotta sitten Pelipoikki-nimisen ohjelman avulla. Se löytyy netistä ja sinne on jono, mutta kannattaa ilmoittautua heti mukaan. Kestää 8 vk, siinä tehdään tehtäviä viikoittain ja puhutaan terapeutin kanssa joka viikko. Asensin koneelleni Gamblock-nimisen ohjelman, joka blokkaa kaikki pelisivut, niin Veikkauksen, Paffin kuin ulkomaiset kasinotkin. Vuoden lisenssi maksoi n. 70 e. En ole itse sellainen, että lähtisin markettien eteiseen tai casinolle pelaamaan, vain kotikoneella pelasin, ja tuo ohjelma auttoi ainakin minua hyvin.



Älä anna hetkeksikään rahoja miehesi ulottuville. Mekin otimme mieheni kanssa Joustolainaa 4000 e tarkoituksena maksaa velkoja ja pikavippeja pois. Kun pääsin niihin käsiksi, ne polttivat niin, että olin alle tunnissa pelannut ne. Vaikka kuinka tiesin, että vuokra pitää maksaa, ruokaa ja bensaa pitää ostaa, lapsi tarvitsee haalarin ja talvikengät...Ajattelin, että SITTEN KUN voitan, niin niillä rahoilla maksan sitten kaiken takaisin (niin ettei mies edes huomaa niitten rahojen kadonneen).



Piilottelin ja salasin ja valehtelin...



Nyt kun ajattelen aikaa taaksepäin, se oli todella painajaista...En pystynyt ajattelemaan muuta kuin pelaamista. En nukkunut kuin pari tuntia yössä ja päivät pelasin, yöt siis myös. Olin ihan loppu. Jos hävisin, vihasin itseäni ja olisin voinut tappaa itseni. Jos voitin, jatkoin pelaamista niin kauan että olin hävinnyt kaikki voittoni ja taas oli helvetti irti.



Jouduin nöyrtymään lääkärissä, pankissa, terapeutilla, oikeudessa, velkaneuvojalla...ja hirveintä oli, että rakas mieheni jätti minut tämän vuoksi.



Ymmärrän sinua ap ja ymmärrän myös miestäsi. Tuon Pelipoikki-ohjelman, terapeutti Timon ja Gamblock-ohjelman avulla pystyin lopettamaan pelaamisen ja ollut nyt kaksi vuotta pelaamatta. Ei tee edes mieli pelata mutta päivä kerrallaan, niin kuin alkoholistilla.



Pelurin puolison rooli on raskas, mutta huolehdi jatkossa kaikista raha-asioista, pidät kaikki kortit ja tunnusluvut itselläsi, älä lähde siihen että mies antaa sinulle satasen ruokaan vaan päin vastoin.



Meilläkin oli yhteinen tili niin kauan kunnes mies sai tarpeekseen koska pelasin oman palkkani lisäksi myös hänen palkkansa. Ja hän menetti myös luottotiedot 4 vuodeksi takiani, joten on ymmärrettävästi katkera. Pelasin yhteensä n. 90t velat.



Peliriippuvuus on sairaus.

ja nimenomaan mielialojen vaihtelusta. Välillä mies oli kuin riivattu. Kaverit eivät tietäneet ongelmasta. Tiesivät, että hän pelasi ja usein, mutta luulivat, että pelaaminen oli hallussa ja että pelattiin vain ns ylimääräinen raha. Tavallaan totta, mutta olisihan sillä ylimääräisellä rahalla voinut esim matkustaa eikä tuhlata peleihin.

Kyseessä on riippuvuus, jossa ei ole kohtuupelaamisen vaihtoehtoa.

Ap, ota mieheltä pankkitunnukset pois, kaikki rahat sinulle. Ehkä voit 20 e silloin tällöin antaa. Miehelläsi ei saa myöskään olla lastenne mahdollisilla tileillä käyttöoikeutta. Meillä mies pelasi kerran lasten rahoja, maksoi kyllä ne takaisin.

Lisäksi mies hoitoon. Ja heti. Ei ensi kuussa tai ensi viikolla. Esim peluurin kautta. Tai avioliittonne loppuu. Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Et pysty elämään riippuvaisen ihmisen kanssa loppuelämääsi. Valitettavasti..

Voimia sinulle!

Kysehän ei ole vain rahasta (en halua edes laskea, monta tonnia meni), vaan mm. siitä, että miehen mieliala vaihteli sen mukaan, oliko voittanut vai hävinnyt. Ja mua alkoi rasittaa se kyttääminen, että onkohan se pelannut vai ei.

avioliittoni päätyi eroon isolta osaltaan siksi, että mieheni pelasi. Hän pelasi kaikki rahansa. Minun pienestä palkasta maksoimme vuokran, ruoan jne. Laihduin ruoanpuutteessa. Miehenikin laihtui. Välillä ehdin normaalipainoiseksikin, kun annoin mieheni laihtua enemmän, toivoen, että se lopettaisi pelaamisen. Ehkä lopettikin joksikin aikaa, mutta silloin rahat menivät muuhun kulutukseen ja edelleenkin minulle jäi niukkuus.. Lepoa peleiltä oli kovin vähän. Ja taas vietiin...



Puhuin miestäni terapiaan, mutta hän ei suostunut. Sain hänet sentään ymmärtämään, että hän on sairas, peliriipppuvainen. Kannustamalla häntä tuli joitakin pelaamattomiakin kausia.



Lopulta puolisona oleminen oli liian rankkaa. En suostunut antamaan hänelle koskaan lisää pelattavaa ja hän yritti pakottaa minua antamaan. Sanoin, että hän joutuu käsirysyyn, että puolustan kyllä itseäni, mutta en siltikään anna yhtään enempää rahaa. Ei hän sitten uskaltanut tosissaan koskeakaan. Olin kuulemma niin kovapäinen nainen, ettei kannattanut... Sairaana hän sai asua kanssani ja ruokaa kumpikin sai sen verran, kuin mihin rahani riittävät. Näimme siis nälkää yhdessä.



Oli turhauttavaa tehdä raskasta työtä pienellä palkalla, kun puoliso pelasi. Kuluttaa elämiseen alle köyhyysrajan ja sen yli menevät rahat aina peleihin. Turhauttavaa ja vaikeaa. Mistä rahaa tarpeelliseen vaatteeseen vai korjaanko vielä vanhaa? Eikö kirpputoriltakaan löydy? Mies alkoi varastamaan itselleen, niin uskoin, mutta minä paikkailin vanhoja, enkä huolinut "lahjavaatteita". Hän halusi pukeutua hyvin ja nolostui välillä minun tilanteestani.

Minulle oli kova paikka huomata, että hän oli valmis varastamaan.



Mies alkoi pelottamaan minua. Hän tuli yöllä myöhään kotiin ja pelkäsin, että jos hän on aivan hulluna, hän voi hyökätä kimppuuni, kun nukun. Eron paikka olikin, kun en enää kyennyt nukkumaankaan riittävästi ja aamulla minun täytyi jaksaa taas töihin. Mies sätti ja haukkui minua.



Silti tunsin syyllisyyttä erostani. Olin epäonnistunut ihminen. Olin onnellinen, kun vihdoinkin pystyin suunnittelemaan elämääni vapaammin, mutta samalla hyvin syyllinen ja surullinen, kun en saanut rakastamaani miestä normaaliksi. Tuntui niin turhalta, kun olin laittanut kaikkeni suhteeseen ja silti tuli ero. Rakastin niin paljon. Mieheni mielestä olin kait läheisriippuvainen, mutta omasta mielestäni en ollut.



Todisteeksi siitä, että oikeasti pärjään omillanikin, ero oli tarpeen. Mies havahtui siihen, että lähdin. Hän kiitteli vuosista jotka jaksoin. Hän yllättyi, kun erosta tuli totta. Hän nukkui yksin sikiöasennossa. Mitä sinulle kuuluu nyt? Toivottavasti parempaa. Tiedäthän, että rakastin sinua?

tosiaan, että peliriippuvuudesta on mahdoton toipua? Onneksi meille sattui a-klinikalla sen verran fiksu lääkäri, joka valoi meihin uskoa ja kertoi, että myös peliriippuvuudesta voi toipua. Samoin olen saanut paljon vertaistukea ja totta tosiaan meitä on muitakin onnellisia peliongelmasta toipuvia perheitä. Mies on neljä vuotta ollut pelaamatta ja elämme mielestämme normaalia elämää, mikä nyt sitten ikinä on edes normaalia. Ainakin olemme onnellisia ja rakastamme toisiamme. Minä hoidan perheen raha-asiat (eli laskujen maksut ym.), jonka vuoksi olen koko ajan perillä miehen raha-asioista, mutta miehellä on aina ollut oma kortti. Kolmeen vuoteen en ole saanut minkäänlaisia sydämentykytyksiä tilitietoja avatessani. Tietenkään kaikilla ei käy näin hyvin, uudet retkahdukset ovat mahdollisia ja voihan se olla että se oma peliongelmainen on muutenkin täysin kelvoton tapaus peliongelmasta riippumattakin. Mutta ei kai nyt kukaan omaa rakastaan jätä antamatta ensimmäistäkään mahdollisuutta muutokseen. Eli siinä missä osa alkoholisteistakin toipuu niin ihan samallalailla myös peliongelmaisuudesta voi toipua. Nytkin on muuten kuulunut paljon poitiivisia uutisia lääkehoidosta peliongelman hoidossa. Tsemppiä ap:lle ja kaikille muille samassa tilanteessa oleville.

mutta tulet eroamaan miehestäsi.



Pelaaminen säätelee miehesi koko elämää, ja vähä vähältä hänen persoonanasa tulee muuttumaan. Minulle kaikkein pahinta oli yrittää elää sellaisen ihmisen kanssa, johon en luottanut enää pätkääkään - missään asiassa.



Mielialan vaihtelut ovat järkyttäviä, ja jossain vaiheessa huomaat, että hän syyttää sinua nalkuttamisesta (vaikka vain yrität sopia ihan arkipäiväisistä asioista) ja kyttäämisestä, mitä tuletkin tekemään. Hänen mielestään sinä pilaat yhteiselämänne.



Lopeta heti rahan antaminen hänelle. Kun hän on pelannut rahansa, ei kannata uskoa mitään tarinoita tai vaikkapa puhelinkeskustelua pomon kanssa, joka lupaa maksaa hänelle ennakkoon seuraavaa tiliä, jolla perusteella saat kyllä lainaamasi rahat takaisin ihan kohta. Vaikka puhelinkeskustelu käytäisiin sinun kuullesi, luurin toisessa päässä ei ole ketään.



Arjen tavalliset rutiinit tulevat vääristymään, ja päädyt piilottelemaan miehesi pelaamista mitä kummallisimmilla tavoilla. Pelottavaa on, että et itsekään pian huomaa, kuinka kummallisia asioita teet.



Erosin miehestäni, tietenkin. Minulle se oli valtava helpotus, mutta ex-miehelläni elämänhallinta katosi täysin. Sitä oli vaikea seurata sivusta, mutta toistin itselleni, että minä en ole vastuussa hänen tekemisistään. Suuren kriisin kautta exäni on saanut asiansa aika hyvään jamaan, menetettyään sitä ennen mm. asuntonsa.



Voimia sinulle.

Pelaaminen säätelee miehesi koko elämää, ja vähä vähältä hänen persoonanasa tulee muuttumaan. Minulle kaikkein pahinta oli yrittää elää sellaisen ihmisen kanssa, johon en luottanut enää pätkääkään - missään asiassa.

Mielialan vaihtelut ovat järkyttäviä, ja jossain vaiheessa huomaat, että hän syyttää sinua nalkuttamisesta (vaikka vain yrität sopia ihan arkipäiväisistä asioista) ja kyttäämisestä, mitä tuletkin tekemään. Hänen mielestään sinä pilaat yhteiselämänne.

Lopeta heti rahan antaminen hänelle. Kun hän on pelannut rahansa, ei kannata uskoa mitään tarinoita tai vaikkapa puhelinkeskustelua pomon kanssa, joka lupaa maksaa hänelle ennakkoon seuraavaa tiliä, jolla perusteella saat kyllä lainaamasi rahat takaisin ihan kohta. Vaikka puhelinkeskustelu käytäisiin sinun kuullesi, luurin toisessa päässä ei ole ketään.

Arjen tavalliset rutiinit tulevat vääristymään, ja päädyt piilottelemaan miehesi pelaamista mitä kummallisimmilla tavoilla. Pelottavaa on, että et itsekään pian huomaa, kuinka kummallisia asioita teet.

Erosin miehestäni, tietenkin. Minulle se oli valtava helpotus, mutta ex-miehelläni elämänhallinta katosi täysin. Sitä oli vaikea seurata sivusta, mutta toistin itselleni, että minä en ole vastuussa hänen tekemisistään. Suuren kriisin kautta exäni on saanut asiansa aika hyvään jamaan, menetettyään sitä ennen mm. asuntonsa.

Voimia sinulle.

Olen seurannut samantyyppistä persoona sivustakatsojana. Päältäpäin kaikki näyttää melko normaalilta, mutta pinnan alla on aivan uskomattomia tapahtumia.

Totuus on tarua ihmeellisempää. Nämä peliriippuvaiset ovat valmiita rikoksiin voidakseen pelata. Peli on heille kuin ravintoa, ja he taistelevat mahdollisuudestaan pelata kuin nälkiintynyt leipäpalasta, janoinen vesitilkasta. Heistä se ei ole väärin: heillä on mielestään oikeus elää.

Tietysti heillä onkin, mutta peliriippuvuus tuottaa hirvittävää tuskaa läheisille. Läheisille paitsi valehdellaan, myös näytellään, rakennetaan kulisseja, väärennetään asiakirjoja, ostetaan todistajia. Kun totuus selviää esim. pelaajan äidille, hän usein kieltää sen, koska sellainen totuus omasta lapsesta on liian raskas.

Yritä murtautua tästä kulissista irti. Sano miehelle, että jos saat kaikki rahat omiin käsiisi, joka pennin, voit yrittää jatkaa hänen kanssaan. Voit ehkä suostua olemaan hiljaa menneistä, mutta tee selväksi, että tulevia et aio salata: tulevat pelivelat ym. kerrot kaikille läheisille ja miehen on viimeistään silloin mentävä hoitoon, ellei hän heti suostu: jos hän väittää, että lopettaa nyt.

En ole 17 enkä ole naimisissa peliriippuvaisen kanssa. Olenpa vain muuten tällaisen lähipiirissä ollut.



Olen sellainen ihminen, etten ikinä varmaan tuntisi mitään vetoa peliriippuvaiseen ihmiseen. Jos riippuvuudesta vähänkin jotain tietää, niin sitten se on ihan oma naistyyppinsä, joka on sellaista valmis mieheltä sietämään.



Peliriippuvaiset miehet - ainakin ne, jotka tiedän - ovat sellaisia (ainakin ajoittain) ressukoita, joita naiset sitten hoivaavat. Naiset pitävät heitä turvallisina. Joskus nainen myös haluaa hoitaa ja parantaa.

Mistä haen itselleni apua peliriippuvaisen puolisona. Asumme Porissa.

Up