Peliriippuvainen mies

Paliriippuvuus on sama kuin alkoholismi. Eli ei voi juoda/peata ollenkaan. Ei pysty kohtuukäyttöön. Ongelma ei hoidu ennekuin mies myöntää olevansa peliriippuvainen ja haluaa lopettaa pelaamisen, mutta sitähän ei mielellään heti halua, koska nimenomaan on riippuvainen. Minä sanelisin tuossa tilanteessa, että joko lopettaa pelaamisen tai sitten loppuu avioliitto. Olisin aivan raivoissani että vaivoin tienatut rahat on heitetty taivaan tuuliin.

Sisarellani on paha peliriippuvuus.. Ulosotossa kymmeniä tuhansia. Pelasi minunkin luottotietoni.



Maksoin laskuja ja lainasin..niin tekivät vanhempanikin..Se oli väärin.



Upottava suo josta ei pääse ylös. Ennen kuin lopettaa pelaamisen.



Yritimme kaikkemme mutta mikään ei auttanut, ennenkuin vanhempani menivät sisareni luokse ja veivät hänen tietokoneensa.



Nyt hänellä ei ole konetta, tietääkseni hän ei ole enää pelannut.



Muuten hän olisi pelannut kaiken, viimeistä centtiä myöten, eikä olisi ostanut ruokaa tai maksanut vuokraansa.

Mitä mies teki ennen suhdettanne? Miten miehen vanhemmat? Ovatko kuvioissa? Tietävätkö? Miehen sisarukset?



Tai siis jos miehellä on vanhemmat (elossa) tai sisaruksia, niin tietävät varmasti. Näistä asioista ei vain yleensä puhuta. Minä uskon, että ehdoton edelletys paranemiselle - mikä on todella vaikeaa - on ongelman tunnustaminen ja siitä puhuminen. Sinulla on oikeus tukeen ja asian jakamiseen. Mies ei voi edes kuvitella paranevansa, ellei ensin tunnusta ongelmaa.



Lisäksi on väärin ja nöyryyttävää sinua kohtaan, että kaikki tietävät, mutta sinun pitää esittää kuin et tietäisi/kuin kaikki olisi hyvin. Vaadi rehellisyyttä.



Vaadi, että saat tietää jotakin myös menneistä. Ei millään pahalla, mutta tuollaisissa tapauksissa peliriippuvainen ei juuri koskaan ole rehellinen menneisyydestään. Päin vastoin.



Olen nähnyt tuollaista salattua peliriippuvuutta, eikä sen kanssa ole toivoa.



Salailemalla ja suojelemalla kaivat vain syvempää hautaa miehellesi.



Olen pahoillani, että tämä viesti on näin synkeä. Mutta kaikki empatiani sinulle. Jos vain voisin auttaa. Mutta lähipiirinnekään ei uskalla ottaa asiaa puheeksi. Peliriippuvaiset ovat yleensä sellaisia, jotka osaavat perheet ja muut mykistää. He syyllistävät vanhempiaan ja sisaruksiaan (jopa aivan uskomattomin insesti- ym. väittein) ja argumentoivat tyyliin "tämä uusi nainen/mies on ainoa hyvä asia elämässäni, jos puhutte näistä hänelle koskaan sanaakaan, tapan itseni". Ainoa tie avoimuuteen on riippuvaisen oma aloite.



Oletko miettinyt, että joka kerta, kun autat miestä mäessä, olet osa ongelmaa, et ratkaisua.



Hae apua! Soita sinne peluuriin! Ajattele niitä lapsiakin!

todellakin. Suhteesta on aikaa 10 vuotta ja se painaa edelleen mieltä. Kysehän ei ole vain rahasta (en halua edes laskea, monta tonnia meni), vaan mm. siitä, että miehen mieliala vaihteli sen mukaan, oliko voittanut vai hävinnyt. Ja mua alkoi rasittaa se kyttääminen, että onkohan se pelannut vai ei.



Mies ei hakeutunut hoitoon, en kyllä muista, että siitä olisi ollut edes puhetta. Meillä ei ollut lapsia, se helpotti osaltaan eroa.



Tsemppiä, onneksi näytät suhtautuvan asiaan enemmän myötätuntoisesti kuin syyttävästi.

Kiitos hyvistä kommenteista, synkistäkin :)



Nuorempana pelaili hedelmäpelejä, eihän rahaa ollut kuin sen minkä vanhemmiltaan sai. Sitten jalkapalloveikkaukset (nämä edelleen ja panoksenhan saa niin korkeaksi kuin kantti kestää, useita satasia). Muuten en usko muiden tietävän. Ja en ole koskaan kenellekään kertonut, koska totta, minua hävettää. En halua omien sukulaisten paheksuvan miestäni koska haluan heidän arvostavan häntä..siis toisin sanoen en halua heidän pitävän miestä renttuna ja hulttiona koska itse rakastan. En taida osata selittää. Eilen kerroin sisarrelleni koska kertakaikkiaan päätin että en kyllä yksin jaksa asiaa miettiä. Sisareni sanoikin, että tyttäremme oli minun äidille kertnut jo "isi on pelannut kaikki rahat". Tämä siis edellisen vastaavan episodin jälkeen. Todella ikävää ja huonosti hoidettu meiltä että lapset kuulee nämä jutut. Mutta kuten joku jo sanoikin, että raivoaisi ja suuttuisi vastaavassa tilantessa niin siitä ei ole ollut puutetta. Uhkailut ei auta eikä mikään.



Olen nyt ilmoittanut ehdot: jos saa, ottaa joustoluoton, jolla maksaa 2* luottokortit, pikavipit ja osamaksuostokset, jonka jälkeen ylimääräiset rahat minun tilille. Tästä joustoluotosta sitten maksaa vain yhtä laskua niiden monien pienten osamaksujen sijaan. Ja tulevaisuudessa kaikki rahat, laskujen jälkeen minun tilille. Jos tämä ei toimi niin joudun kyllä lähtemään. En halua, että joudun rahasotkuihin ja tässähän ovat sitten lapsetkin. On vaan kyllä niin ahterista koko P*ska! Itseasiassa eilen sanoin, että suljetaan nettiliittymä, emme tarvitse sitä. Voin töissä maksaa laskut ja hoitaa muut netissä hoidettavat asiat, ei sitä kotona tarvitse kuin turhuuksiin ja joutavaan. Taidan ottaa asian uudelleen esille.



Mies muuten eilen yritti avata tilannettaan. Sanoo syyksi rahan polttavan taskussaan jos sitä on vähänkään ylimääräistä. Se on pakko tuhlata johonkin jos sitä on. Niin minäkin teen; maksan lainat ja laskut, ostan ruokaa, bensaa ja laitan lapsille tarpeen mukaan esim ulkovaatetta. Näihin menee mun rahat kun taas mies ostelee kalliita vempeleitä, veikkaa ja pelaa rahansa. Maksaa siis tietysti omat osat laskuista, eli en ole joutunut kaikkia maksamaan.



Ja vielä tuohon ongelmasta vaikenemiseen kommentti. Olen omasta tahdostani ollut puhumatta koska en ole halunnut "nolata" miestäni. Mutta tulee se mitta täyteen joskus ja nyt sitten olen jollekin kertonut. Mies tietenkin nolostui tästä mutta ei suuttunut tai mitään vastaavaa. Eikä hän minua kiristä millään on vain toivonut etten kertoisi. Olemme aina saaneet ainakin tähän asti korjattua tilanteen (rahallisen) siten että velkaa ei ole ollut. Joten minua vain lähinnä kyllästyttää törmätä tähän seinään kerta toisensa jälkeen. Nyt kun olen jollekin kertonut, tulee tästä helpompaa.

Vaikka ei toi minunkaan urooni nyt ihan levein karvarinta ole eikä aina käy karjuen rosvojen kimppuun... niin ei minun nyt sentään vielä tarvitse sen vaippojakaan vaihtaa.



Tietysti parisuhteessa on kausia, jolloin toisen pitää olla vahvempi ja tukea toista, mutta tuo peliriippuvuus on kyllä sellainen taakka, jota en hoitaakseni ottaisi. Sanon ihan suoraan, että olen niin itsekäs ihminen, että tuollaista en katselisi. Se on sellainen sairaus, joka ei herätä minussa sääliä eikä empatiaa, enkä usko siihen, että siitä voisi koskaan täysin parantua.



Haluan itsekin olla heikko joskus.



Mutta tietysti nämä asiat pitäisi miettiä jo yhteen mennessä ja lapsia hankittaessa. Jos ne on tiennyt.

mutta tulet eroamaan miehestäsi. Pelaaminen säätelee miehesi koko elämää, ja vähä vähältä hänen persoonanasa tulee muuttumaan. Minulle kaikkein pahinta oli yrittää elää sellaisen ihmisen kanssa, johon en luottanut enää pätkääkään - missään asiassa. Mielialan vaihtelut ovat järkyttäviä, ja jossain vaiheessa huomaat, että hän syyttää sinua nalkuttamisesta (vaikka vain yrität sopia ihan arkipäiväisistä asioista) ja kyttäämisestä, mitä tuletkin tekemään. Hänen mielestään sinä pilaat yhteiselämänne. Lopeta heti rahan antaminen hänelle. Kun hän on pelannut rahansa, ei kannata uskoa mitään tarinoita tai vaikkapa puhelinkeskustelua pomon kanssa, joka lupaa maksaa hänelle ennakkoon seuraavaa tiliä, jolla perusteella saat kyllä lainaamasi rahat takaisin ihan kohta. Vaikka puhelinkeskustelu käytäisiin sinun kuullesi, luurin toisessa päässä ei ole ketään. Arjen tavalliset rutiinit tulevat vääristymään, ja päädyt piilottelemaan miehesi pelaamista mitä kummallisimmilla tavoilla. Pelottavaa on, että et itsekään pian huomaa, kuinka kummallisia asioita teet. Erosin miehestäni, tietenkin. Minulle se oli valtava helpotus, mutta ex-miehelläni elämänhallinta katosi täysin. Sitä oli vaikea seurata sivusta, mutta toistin itselleni, että minä en ole vastuussa hänen tekemisistään. Suuren kriisin kautta exäni on saanut asiansa aika hyvään jamaan, menetettyään sitä ennen mm. asuntonsa. Voimia sinulle.

Toisenlaisiakin kohtaloita on tietenkin. Esim. meidän tapauksessa mieheni jäi kiinni 4 vuotta sitten, on pelanut alaikäisestä saakka enemmän ja vähemmän. Tämän neljän vuoden aikana, jona aikana minä olen tiennyt miehen pelaamisesta on peliongelma pysynyt hallinnassa ja talousongelmista ei ole enää tietoakaan. 4 vuotta sitten mies oli kerännyt velkaa yli 13 000 euroa ulosottoihin ym. luottotiedot menivät jne. eli tilanne oli aika katastrofaalinen. Nykyään minä hoidan kaikki raha-asiat, miehellä on oma kortti, mutta tarkastan tilin viikottain pari kertaa, eikä ongelmia ole ollut. Mitään mielialanvaihteluita tms sellaisia ei ole ilmennyt ja meillä on muutenkin ihan hyvä suhde. A-klinikan lääkäri totesi aikoinaan että jos ja kun tästä selviämme avioliittomme voi olla entistä vahvempi ja näin tosiaan on mielestäni käynyt.

Hienoa jos ongelma on pysynyt hallinnassa, toivon teille kaikkea hyvää.



Se ei silti tarkoita sitä, että ongelmaa ei olisi.



Luultavasti joka kerta, kun ryhdyt tarkistamaan tilejänne, takaraivossasi on pelko siitä, mitä saldo näyttää. Korttitalo voi luhistua niin pienestä.



Suhteenne ei myöskään vaikuta aikuisten ihmisten tasaveroiselta suhteelta mitä rahankäyttöön tulee. Ei ole ollenkaan normaalia, että vain toinen on vastuussa koko perheen taloudenhoidosta ja joutuu kontrolloimaan puolison rahankäyttöä.



On tietenkin jokaisen oma asia päättää siitä, millaiseen suhteeseen ryhtyy ja jää, mutta viittaan vain edellä sanomaani: peliongelmaisen kanssa eläessään ei pian itsekään tajua miten kummallisia asioita on valmis tekemään. Käsitys normaalista arjesta hämärtyy.



terv. nro 17

mIKSI PUUTUT miehesi pelaamiseen? jos hän voittaa, hän välillä häviääkin, älä akka nillitä pikku jutuista.

http://takaisinvoittajaksi.munblogi.com

Mä ajattelin ottaa itseäni niskasta ja suljin kaikki pelitilini. Perustin myös blogin, jossa jaan ajatuksia ja pohdintoja matkalla kohti selviytymistä. Toki syyt ja seuraukset on myös ajatus purkaa, koska en halua samaa kärsimystä kellekkään. Miten tässä käy niin se selvii ajan myötä...