Lue keskustelun säännöt.
Miksi kummassa pitää lapsia tehdä, vaikka ikää on jo "liikaa"?
26.08.2011 |
Jos mies on 60v. ja vaimo 40v. Molemmilla lapsia edellisistä liitoista, teinejä ja aikuisia, ja miehellä jo lapsenlapsia, niin ei muutakuin uutta tenavaa tekemään!
Ai ku ihanaa!
Kommentit (27)
Jos mies on 60v. ja vaimo 40v. Molemmilla lapsia edellisistä liitoista, teinejä ja aikuisia, ja miehellä jo lapsenlapsia, niin ei muutakuin uutta tenavaa tekemään!
Ai ku ihanaa!
Jos ne haluaa lapsen ja onnistuvat siinä, niin ei pitäis sun napaa kaivella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhainkodissa katsomassa.
No, eipä tule eläkkeellä ollessa ongelmia työn ja päivähoidon kanssa.
Vanhainkodissa katsomassa.
No, eipä tule eläkkeellä ollessa ongelmia työn ja päivähoidon kanssa.
Eikä kaikki vanhainkotiin mene, moni asuu kotonansa viimeiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulihan se dokumentti jossa oli yli 50 v yhäitejä. Ja vielä suunnittelivat lisää tenavia hoidoilla.
Luultavasti lapset ovat hyvin rakastettuja :)
eikä jättää yhteiskunnan hoidettaviksi!
Ja toisekseen, nyt on aikaa lapselle, on rahaa, ura, velattomat talot ja mökit ja autot, miksi en teksi lasta?
Onko lapsi teidän etuoikeus, jotka nurisette minimi äitiyskorvauksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... kun mutsi kupsahtaa kun ite on 30-40-vuotias. Voi olla jopa hyvä juttu :)
toivottavasti heidän ei tarvitse kituuttaa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on molemmat nelikymppisten äitien ja vielä vanhempien isien lapsia. Yksi isovanhemmistani on ollut vanhaikodissa, enkä ole ainakaan koskaan kuullut äitini traumatisoituneen siitä, että on pitänyt käydä isää katsomassa vanhainkodissa. Äitini oli yli 30-vuotias, kun isänsä meni vanhainkotiin.
Mä en suoraan sanottuna oikein ymmärrä, mitä te jaksatte marista siitä, että lapsia saadaan vielä nelikymppisenä. Niin on ennenkin saatui, hui!
... ja me jotka vauvoja "vanhoina" saadaan niin ollaan aika hyvässä vedossa vielä, etten sanoisi erinomaisessa! Ja rahaa piisaa joten arki on helpompaa. Joten turha nuorempien nurista.
on molemmat nelikymppisten äitien ja vielä vanhempien isien lapsia. Yksi isovanhemmistani on ollut vanhaikodissa, enkä ole ainakaan koskaan kuullut äitini traumatisoituneen siitä, että on pitänyt käydä isää katsomassa vanhainkodissa. Äitini oli yli 30-vuotias, kun isänsä meni vanhainkotiin.
Mä en suoraan sanottuna oikein ymmärrä, mitä te jaksatte marista siitä, että lapsia saadaan vielä nelikymppisenä. Niin on ennenkin saatui, hui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en suoraan sanottuna oikein ymmärrä, mitä te jaksatte marista siitä, että lapsia saadaan vielä nelikymppisenä. Niin on ennenkin saatui, hui!
Hyvin sanottu! Nykyään ihmiset ovat vaan niin pikkusieluisia ja kanssaihmisten mielestä elämä "ohi" lastensaantia ajatellen jo 35-vuotiaana, kun pelotellaan esim. sairailla lapsilla... Onneksi kaikki eivät halua pilata elämäänsä sellaisella pessimismillä.
+30 v
Onko toisten elämänratkaisut sulta jotenkin pois? Mitä kadehdit?
Yli kolmikymppisillä, jotka saavat lapsen, on usein koulut käyty, kunnon perheasunto alla, ovat jo kypsiä ihmisinä, niin äitinä kuin vaimona, ja vakituiset työt alla. On niin paljon seesteisempää saada se lapsi "valmiisen" pöytään.
Ystäväni on tavannut miehensä vasta kolmikymppisenä, heti saivat sitten ensimmäisen lapsen (äiti 30-v kun lapsi syntyi) ja nyt saavat vasta kymmenen vuoden kuluttua seuraavan lapsen, koska kärsivät sekundaarisesta lapsettomuudesta. Katsos AP onko sinulle tullut koksaan (pieneen mieleesi) että ei niitä lapsia niin vain tulekaan, vaikka kuinka toivotaan ja yritetään????
Sydämetön, epä-empaattinen ihminen olet.
Tiedoksi sinulle, että Suomessa tällähetkellä ENSIsynnyttäjien keski-ikä on nyt tasan 30-v, eli tuomitset siis suurimman osan synnyttäjistä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä mahtaa lapsesta tuntua tieto siitä, että mahdollisesti menettää toisen vanhempansa vanhuuden takia ennen aikuisikää? Onko se ketjussa monesti kirjoitettu perintö autuaaksi tekevä? Pidän mielummin vanhempani, kuin heidän kuoleman jälkeen jättämät rahat.
Mutta tehkää te vain lapsia lisää vaarien kanssa...
Miltä mahtaa lapsesta tuntua tieto siitä, että mahdollisesti menettää toisen vanhempansa vanhuuden takia ennen aikuisikää? Onko se ketjussa monesti kirjoitettu perintö autuaaksi tekevä? Pidän mielummin vanhempani, kuin heidän kuoleman jälkeen jättämät rahat.
Mutta tehkää te vain lapsia lisää vaarien kanssa...
Toiset vaan ajattelee ja jättää elämättä.
Eri asia on ne 67-vuotiaat italiaismummot, jotka keinohedelmöitetty.
40-kymppisellä voi olla vielä hyvässä lykyssä 10v biologista aikaa tehdä lapsi ja miehellä vielä enemmän. Joten luonto on kyllä hoitanut sen, milloin on liikaa ikää.
Miltä mahtaa lapsesta tuntua tieto siitä, että mahdollisesti menettää toisen vanhempansa vanhuuden takia ennen aikuisikää? Onko se ketjussa monesti kirjoitettu perintö autuaaksi tekevä? Pidän mielummin vanhempani, kuin heidän kuoleman jälkeen jättämät rahat. Mutta tehkää te vain lapsia lisää vaarien kanssa...
Mutta kas, kuolla voi monella tapaa ja milloin vain...
Ja elinikä kuitenkin nousee koko ajan.
Äitini yli 70v käy joka päivä katsomassa dementoitumutta äitiään,minä yli 40v hoitelen isäni lääkkeet ym. ja jo se on raskasta, saati sitten tuo äitini tilanne?
Oma lapseni joutuu hoitamaan mahdollisesti minua vielä 10 vuotta nuorempana, kuin minä nyt isääni, mutta uskon, että se on nuorempana helpompaa. AInakin fyysisesti ja mahdollisesti psyykkisestikkin.
Puolensa kaikella?
Minun vanhempani tapasivat 60-luvulla _silloin jo vähän vanhemmalla iällä. Äiti oli 35 kun veljeni syntyi, ja 39, kun minä synnyin. Isä oli 6 v vanhempi. Eivät vain sattuneet tapaamaan aiemmin! Tuntui, että kaikkien kavereiden vanhemmat olivat ainakin 10 v nuorempia. Sattui vielä niin, että 9-vuotiaasta alkaen osallistuin hyvin paljon sairastuneen äitini hoitamiseen ja olin avustamassa esim. polikäynneillä. Äiti kuoli kun olin 16, isä reilut 10 v myöhemmin. Ei kukaan voi tietää, milloin sairastuu ja milloin menettää liikuntakyvyn tms, tai milloin kuolee. Voit tulla äidiksi 20-vuotiaana ja kuolla ennen kuin lapsesi täyttää 10. Ei mistään voi olla varma!
Itse olin 26, kun sain ekan lapseni. Jälkikäteen ajatellen olin tosi nuori ja ongelmainen, vaikka olin vanhempani osannut hoitaa. Nyt olen 40 ja 5 vuoden uusperhe-elon jälkeen toivon vielä, ehkä, yhtä yhteistä lasta..ymmärrän, ettei se ehkä käy enää niin helposti, ja jos käykin, vauva voi olla sairas/vammainen (kuten kenen tahansa muunkin vauva iästä riippumatta). Koen, että vuosi - pari voisi olla aikaa. Jos ei, niin ei. Fyysisesti raskausaikani ovat olleet parasta aikaa elämässäni, tuskin nytkään olisi vaikeampaa. Henkisesti olen taatusti valmiimpi ja vakaampi, kävi miten kävi.
Ennen tosiaan lapsia saatiin just siihen saakka, kun se oli mahdollista. Isäni perheessä esikoinen syntyi v. 1907. Kuopus v. 1934.
Msuta on ihanaa jos on mahdollista saada lapsia noin 20-28vuotiaana tai sillon se olisi täydellistä. :)
Mulla oli 20v äiti kun minut sai ja oli kyllä läheisimmät välit ystäväpiiristä ja KAIKKI ihaili mun äitiä.
Miehelläni taas oli yli 35v äiti ja isä oli 45v ja häntä harmittaa ja on aina harmittanut salaa vanhat vanhemmat. Kohta niitä ei edes enää ole. :(
Hän on jokseenkin katkera asiasta ja siksi halusi alle 30vuotiaana lapset tehdä, sanoi että se on oikein lapsille. :/
jos sinä keskittyisit huolehtimaan omista asioistasi