Lue keskustelun säännöt.
Tyttö lajileirillä - aina sama juttu, haluaa luovuttaa eka päivän jälkeen
08.08.2011 |
Tyttäreni on valmentajan mielestä tosi lahjakas lajissaan, mutta auttamattoman laiska ja mukavuudenhaluinen. Hän on viikon kestävällä lajileirillä ja jo tuli puhelu jossa valitti ja nyyhkytti että on niin rankkaa ja mä en kestä ja tää on tyhmää jne. Hänellä ei ole hitustakaan sitkeyttä eikä "sinniä". Kaikesta pitäisi mennä aina siitä, mistä aita on matalin. Nyt hän haluaa lähteä viikon puolivälissä leiriltä kotiin, vaikka olen maksanut koko viikosta.
Mitä tehdä, hakeako kotiin vai sanoa että siellä olet ja teet mitä sanotaan? Tää leiri on välttämätön jos aikaa jatkaa harrastusta syksyllä.
Kommentit (18)
Jaa-a, vaikea sanoa, kun ei itse tunne lasta. Minä sanoisin varmaan, että harrastus loppuu, jos leiri loppuu kesken eli lapsi voi valita. (Oletan siis kertomuksesi perusteella, että lapsi ei kärsi ikävästä.) Jos leiri on pakollinen osa harrastusta ja jos juuri tuohon harrastukseen kuuluu sinnikäs harjoittelu jo pienestä pitäen, ei varmaan ole muuta mahdollisuuttakaan kuin lopettaa, jos ei ole siihen valmis tai halukas. Siitä on varmaan hyvä puhua lapsen kanssa ja pohtia, olisiko lapsi tosiaan valmis lopettamaan/vaihtamaan toiseen harrastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun annettiin lapsena luovuttaa aina heti. Olin ihan kuin tyttäresi. Ja kaikenlisäksi mua sit vielä haukuttiin laiskaksi, ihan kuin ois ollut oma vika. Tukea en saanut.
ARVAA oliko rankkaa kun lukion jälkeen ei enää pärjännytkään tuurilla, ja piti oppia tekemään töitä asioiden eteen?? :(
Ole läsnä, kuuntele, selitä tulevaisuusperspektiiviä, vaikka tuntuisikin että lapsi ei halua kuulla. Kymmenen vuoden päästä lapsesi kiittää, varsinkin jos laji tosiaan on mieluisa!
Jos johonkin sitoudutaan, siihen sitoudutaan eikä anneta periksi.
sen takia lopetin. Mua ahdisti se kilpaileminen, okei olihan se välillä ihan jees, mut mä olisin halunnut vaan harrastaa, en tehdä urheilusta itselleni ammattia. Sit ku ei ehtinyt muuta tekee ku olee reeneissä tai itekseen lenkillä, niin sosiaaliset suhteet kärsi. Olihan reeneissä kavereitä, mutta ne ei olleet niitä parhaimpia.
Mulla siis yleisurheilu, lajina kolmiloikka sitten loppuvuosina, kun piti jo erikoistua. Onneks jalatkin oli jo sen verran rikki, että lopettamispäätös tuli helposti, koska olis joutunut akillesleikkaukseen jossain vaiheessa kuitenkin.
Mua nykyisin ärsyttää, että harrastamisesta ollaan luovuttu ja jo pienestä asti lapsista koulitaan ammattilaisia. Eihän siinä mitään, jos tavote on siinä, mutta moni haluis vaan harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mikä pakko on jatkaa harrastusta, jos se tuntuu vastenmieliseltä? Entä tiedätkö, mikä tyttöä oikeasti ahdistaa leirillä? Kiusataanko siellä? Saako hän tarpeeksi unta? Saako hän hetkenkään rauhaa, ikinä? Jotkut lapset stressaantuvat siitä, että pitää olla 24/7 kontaktissa muiden kanssa.
Leirielämä VOI olla rankkaa ihan objektiivisestikin katsottuna. Ei niillä leireillä kaikkien aikuistenkaan pää kestäisi, vaikka "sinniä" oiskin.
niin sittenhän kait lapsen on leirillä oltava kokoa aika? Minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Ehkä yrittäisin selvittää miksi ei viihdy leirillä, monesti voi olla kiinni ihan jostain pikku jutusta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tiedän, että leirillä ahdistaa se että jos joku on parempi tai että jos jää "kiinni" siitä että ei osaa tai jaksa. Hänellä ei ole siis sinniä kehittää jaksamistaan tai osaamistaan systemaattisesti, vaan luovuttaa aika nopeasti. Toisaalta on niin lahjakas, että on sillä pärjännyt pitkään, mutta kohta varmaan tarvii tehdäkin jotain asialle.
Ja todella haluaisin hänen oppivan, että asioiden eteen pitää tehdä työtä, mutta en teidä onko tämä oikea paikka ja aika.
mutta mikä pakko on jatkaa harrastusta, jos se tuntuu vastenmieliseltä? Entä tiedätkö, mikä tyttöä oikeasti ahdistaa leirillä? Kiusataanko siellä? Saako hän tarpeeksi unta? Saako hän hetkenkään rauhaa, ikinä? Jotkut lapset stressaantuvat siitä, että pitää olla 24/7 kontaktissa muiden kanssa.
Leirielämä VOI olla rankkaa ihan objektiivisestikin katsottuna. Ei niillä leireillä kaikkien aikuistenkaan pää kestäisi, vaikka "sinniä" oiskin.
Moni ihminen kokee raskaana ja väsyttävänä sen jos joutuu olemaan sosiaalisessa kontaktissa noin pitkiä aikoja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan sama vaikka tyttö harrastaisi pitsinnypläystä niin eka päivän jälkeen haluaisi leiriltä pois kun joku osaa nyplätä nopeammin tai kauniimmin.
Tyttö on muuten tosi sosiaalinen, ei ihimisten paljous häntä häiritse. Normi "huvi"leirillä tykkäsi olla kovastikin, kun ei tarvinnut "kilpailla" ketään vastaan.
Koulussakin on tosi pettynyt, jos joku saa parempia arvosanoja, mutta ei ole senkään suhteen valmis näkemään vaivaa. Onneksi on todella hyvä myös koulussa lukemattakin.
Pelkään, että jos haen tytön nyt kesken viikon, hän oppii että hommaa ei tarvitse koskaan tehdä loppuun asti vaan äiti tulee ja pelastaa jos on kurjaa.
Minkä ikäisestä lapsesta kyse? Tyttären leirillä puhelimet kerättiin pois (ainakin alkuinfon mukaan) iltapalan jälkeen. Silloin on omaa aikaa ja lapsi alkaa ikävöidä. En hakisi pois, koska on itse sinne halunnut. Kavereiden kanssa on kuitenkin kivaa. Haitko edelliseltä leiriltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eka ilta on pahin, sitten menee leirit loistavasti. Eikä siis liity treeneihin vaan siihen iltaan ja ikävään. Tässä tapauksessa siis kyse 8-vuotiaasta ja 4 päivän leiristä.
Kyllä mä ensin taivuttelisin sinnittelemään siellä leirillä jos ei nyt ihan tyyliin 7-vuotias ole. Ihan sillä, että oppii, että hommat täytyy pyrkiä viemään loppuun ja jos haluaa lajia jatkaa niin sehän on melko välttämätöntä.
Tietenkin jos menee ihan hysteeriseksi niin eihän siitä sitten ole mitään iloa kenellekään ja tuo vaan huonoa mieltä muuhun porukkaan.
Kyllä meillä jo 8-vuotias tajuaa, että jos lajissa haluaa jatkaa täytyy harjoitella vaikka se ei ihan aina niin maittaisi, 99% kyllä maittaa.
Lahjakkuus on yksi osa, mutta ilman harjoittelua ei kyllä pidemmän päälle kehity ja ainakin monissa lajeissa välttämätön pohjakunto jää saamatta ja vaikka lahjakkuudella oppii mm. taitolajeissa temput, niin loukkaantumiset alkavat kiusata kun kuntopohja ei ole niiden tekemiseen riittävä. Esim. Mikael Granlundille ja Laura Lepistölle on lukemani mukaan ollut tyypillistä palava intohimo just harjoitteluun ja lajiin. Jos se puuttuu, ei ehkä ole järkeä kauheasti käyttää aikaa siihen harastukseen. Oma valmentajani sanoi aikanaan fiksusti motivaationi ollessa aallon pohjassa murrosiän kynnyksellä että hän ainakaan ei viitsisi raahautua tänne joka ilta kolmeksi tunniksi lorvimaan vaan käyttäisi sen ajan mieluummin joko tehokkaasti kehittymiseen tai ihan jonkin muun asian tekemiseen. Eli kannattaa ihan aidosti tutkiskella lapsen motivaatiota lajin harrastamiseen.
Pelkään, että jos haen tytön nyt kesken viikon, hän oppii että hommaa ei tarvitse koskaan tehdä loppuun asti vaan äiti tulee ja pelastaa jos on kurjaa.
Itse olin juuri tuollainen lapsi kuin tyttäresi, inhosin kesäleirejä ja siirtoloita yli kaiken. Se, että äiti olisi hakenut minut pois, kun aivan oikeasti inhosin olla siellä, olisi ollut rakkauden ja välittämisen osoitus äidiltä. On kyllä tarpeeksi tilaisuuksia oppia, että asiat on tehtävä loppuun.
Kuuntele nyt hyvä ihminen OIKEASTI sitä lastasi: Jos hänellä on oikeasti paha olla siellä leirillä, ei siellä olo edesauta mitenkään sitä, että hän jatkaisi harrastustaan motivoituneena. Päin vastoin, lopettaa viimeistään ensi talvena ettei joudu sinne kamalalle leirille uudestaan :(
Hei ja HARRASTUS on sellaista toimintaa, josta ITSE HARRASTAJA saa tyydytystä. Oletko nyt aivan varma ettei tyydytyksen saaja ole teidän tapauksessa kunnianhimoinen äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja valmentaja soitti, että lapsi on huonovointinen. Myöhemmin tyttö tunnusti, että ei ollutkaan kipeä, halusi vain kotiin.
Ja tyttö on siis 10-vuotias.
kun tähän lajiin nyt vain kuuluu se, että joutuu treenaamaan lujaa. Ei halua lopettaa. Mutta jos aikoo harrastaa, täytyy käydä leireillä. Tyttö haluaisi vain rusinat pullasta, eli kaikki kivat ja helpot asiat.
Itse maksan tästäkin syksystä satoja euroja, joten en nyt millään viitsisi maksaa siitä, että hän haluaa mennä leirille ja haluaa sitten eka päivän jälkeen pois.
olleet koskaan näillä leireillä itse ohjaajina? Suosittelen, niin näette onko leiri hyvin järjestetty ja valvottu, vai onko illat yhtä hulinaa ja nokkimisjärjestyksen hakemista, mikä tosiaan voi aiheuttaa varsinkin herkemmille lapsille todella pahan ahdistuksen. Olen itse ollut ohjaajana tilanteessa, jossa kahdeksanvuotias lapsi sai voimakkaita ahdistuskohtauksia. Ei vaan kestänyt sitä jatkuvaa menoa. Lapsen äiti ei periaattesta hakenut lasta kotiin, vaikka tämä selvästi ei leirillä enää pärjännyt. Tällainen lapsi sitoo yhden ohjaajan koko ajan, koska voi selvästi niin huonosti ettei häntä voi jättää yksin varsinkaan iltaisin, ja samalla pitää pitää huoli etteivät muut lapset ala kiusata häntä. Leirin loppuessa lapsi itki vielä bussissakin ja sanoi että tämä oli hänelle hirveä kokemus. Jäi tosi paha mieli hänen puolestaan.
En siis tässä ota suoraa kantaa siihen, miksi ap:n lapsi leiriltä pois haluaa, muistutan vain, että kun kymmeniä toisilleen tuntemattomia lapsia laitetaan ryhmäytymään pahimmillaan ilman aikuisten ohjausta, niin jotkut ei vaan ole sen tyyppisiä että nauttivat siitä - tai edes kestävät sitä.
Aika erikoinen laji, jos tyssää siihen ettei käy leirillä. Anna lapsen vaihtaa vaikka yleisurheiluun tai maastohiihtoon, niitä voi harrastaa kotonakin.
Mistä johtuu, että ei ole niin tavoitteellinen?
Meilläkin on lahjakas urheilija, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta, ja 'harrastaa' vain silloin, kun on numerolappu rinnassa ja on erikseen kutsuttu mukaan. Kai se sitten todella lahjakas on, kun silti usein palkintopallille pääsee.
Kuten sanoin, mulle on ihan sama, harrastaako vai ei. Helpommalla itse pääsen, jos e harrasta, ei tarvitse kuskata lähes joka ilta viikolla ja lompakkokin tykkää. Mutta en voi sietää sitä, taas lähti ilomielin leirille ja mä maksoin liki 500 euroa tästä viikosta ja taas sama juttu kuin viimeksi, eli eka päivän jälkeen alkoi itku kotiin. Koti-ikävästäkään ei ole kyse, sillä tyttö on ollut usein pois kotoa yötä ja pärjää oikein hyvin.
Tyttö on ollut ihan tavallisella kesäleirillä ja siellä olisi ollut toisenkin viikon, ei mitään ongelmaa minkään ryhmäytymisen kanssa. Ja tällä leirillä on sentään paljon jo valmiiksi tuttuja lapsia.
Tyttö ei halua vaihtaa yleisurheiluun tai maastohiihtoon, vaan haluaa harrastaa tätä lajia. Hän on todella lahjakas tässä ja kuten sanoin, on tähän asti pärjännyt ihan sillä lahjakkuudellaan ihan palkintopalleille asti. Mutta pärjääminen tyssää kohta, kun pitäisi oikeasti treenatakin. Tyttö on kaikessa vähän sellainen, että ei kestä hitustakaan epämukavuutta vaan luovuttaa mieluummin. Sen en usko olevan millään tasolla hyvä ominaisuus elämässä.
Tunnen kyllä oman lapseni ja jos tämä johtuisi jostain muusta syystä, hakisin tytön oitis pois. Nyt harkitsen kovasti, että jos sanon vain että hän pärjää hyvin siellä ja tulen sitten hakemaan kun leiri loppuu.