Lue keskustelun säännöt.
päällimmäisenä tunteena synnytyksessä
18.08.2011 |
niiden kaikkein kovimpien kipujen kohdalla minulla oli se että tämä on niin EPÄREILUA! mietin että miksi oi miksi nainen joutuu kärsimään näin? ja miksi nainen on kautta aikojen ollut alistetussa asemassa mieheen. jos miehet tajuaisivat mitä nainen joutuu kärsimään tuottaakseen heille jälkeläisiä, he kohtelisivat naisia kuin jumalatarta. minun mielestäni miehille pitäisi simuloida samanlaiset kivut kuin synnytyksessä niin tajuaisivat!! jep, traumaattinen synnytys oli mulla.
Kommentit (27)
"voi vittu eikö kukaan muukaan täällä tosiaan haltsaa tätä hommaa?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kivut aivan infernaaliset.
Olin varma, että kuolen. Mietin enemmänkin jälkeenpäin, että onpa naisen kohtalo epäreilu. Miehet ja armeija on pelleilyä synnytykseen verrattuna. Toivottavasti se on myös se syy minkä takia miehet eivät puhu armeijasta naisille ja häpeilevät naisten osallistumista sinne pelikentille.
Ehkä tämä kipukokemusten epäsuhta tasautuu sillä, että naiset eivät niin usein katko käsiään ja jalkojaan ja tule taklatuksi pitkin laitoja. Tai sitten ei, koska naiset taas kokee rankempaa väkivaltaa. Taas sai lukea iltalehdestä miten on joku saanut pesäpallomailasta.
Ehkä sua lohduttaa se ajatus, että et ole ainut, joka hieman mietti syntyjä syviä synnytyksen jälkeen.
Ja kun toinen vielä katsoo siinä vieressä ilmeettömänä niin kyllä tuntuu epäreilulta. Mielessä pyöri, että miksi miesten ei tarvi kärsiä.
Enkä usko, että kukaan mies maailmassa voi ymmärtää miten helvetillistä on synnyttää. Kipu on niin erilaista kuin mikään muu kipu ja toisekseen synnytystä miettii etukäteen, uudelleensynnyttäjä tietää mitä on tulossa, sekin on oma juttunsa ja toisaalta myös olo synnytyksen jälkeen on kuin maantiejyrän alle jääneellä.
mutta minun mies ainakin oli ilmeettömän oloinen siksi kun oli vähän pihalla, ei miten auttaa tai edes että missä kohti seistä, mutta halusi kuitenkin pysyä rauhallisena.
No joo, itselläni oli päällimmäisenä tunteena hämmästys ja sellainen yleinen mitäköhän nyt tapahtuu -tunne, ennen epiduraalia vähän huoli siitä että mitenköhän vaikeaksi tämä menee ja miten selviän, ja epiduraalin jälkeen enemmänkin huvittuneisuus. Kätilökin oli koko ajan yllättynyt milloin mistäkin vaiheesta. Synnytys meni silti hyvin, jäi hyvät muistot.
Yhdessä keskustelussa tuolla,joka nainen sanoi että miksi miehen pitäisi olla ilman alkoa raskauden ajan,koska nainenhan lasta kantaa? Yritin selittää ko.naiselle että se nyt on varmaankin vähintä mitä mies voi tehdä.
Nainen kertoikin olevansa neljän äiti,ehkä sitä turtuu paasaamaan,mitä enemmän lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos alkoholi on odottajalle ongelma, sitten on reilua että toinenkaan ei ota sitä odottajan läsnäollessa, mutta mitä iloa on kieltää miestäkin ottamasta lasillista viiniä/saunakaljaa vain siksi että puoliso odottaa? En ymmärrä.
en niissä helvetin tuskissani todellakaan ajatellut mitään epäreiluutta, vaan pelkäsin kuolevani ja vihasin sairaalan kädetöntä ja tylyähenkilökuntaa.
Mies oli kyllä niin mukana, etten hälle olisi kipuja toivonut. Sen sijaan vituttaa se, että nykyaikaisen lääketieteen aikana, niin puudukkeita pihtaillaan ja kipuja vähätellään sairaalan toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän mies-naisnäkökulman jo ennen synnytystä, koska onhan se epäreiluus niin monessa asiassa tullut eteen jo ennen synnytystä.
Jos miehet synnyttäisivät, ei epiduraalipuudutuksen käyttämistä paheksuttaisi. Me naiset vaadimme itseltämme kohtuuttoman kovien kipujen sietämistä.
En silti paheksu tai halua latistaa ap:n tuntemuksia, kyllähän ne ovat täyttä totta.
kätilö, synnytyslääkäri, anestesialääkäri - kaikki naisia - kaikki avustamassa uuden ihmisen syntymässä. Ainoa mies (lapsen isä) popsi koko yön rauhoittavia ja tosi paikan tullen pakeni synnytyssalista. Naisissa on voimaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tollasia itse ajatellut synnytyksissäni.
Synnyttäminen sattuu, onhan se nyt jumankauta kun naiset synnyttää! :))
kätilö, synnytyslääkäri, anestesialääkäri - kaikki naisia - kaikki avustamassa uuden ihmisen syntymässä. Ainoa mies (lapsen isä) popsi koko yön rauhoittavia ja tosi paikan tullen pakeni synnytyssalista. Naisissa on voimaa!
Miehissä ei ole tarpeeksi vahvuutta kestämään tuollaista kipua. Siksi synnytys on naisten hommaa. Miehethän kärsii sängynpohjalla jo pienessa flunssassa. Heikkoja, sanon minä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siitä miten hän eli siinä mukana ja oli kuitenkin rauhallinen ja varma toisin kuin etukäteen vähän ajattelin, kuitenkin mun tukena ja "puolella" koko ajan. Just niin kuin toivoin. Jos olisi jotenkin ilmeeettömänä tuijotellut tai jotain lehtiä selannut niin olisin kyllä ollut todella hajalla ja kokenut tilanteen nimenomaan epäreiluna. Mutta tämä on tilanne, nainen synnyttää, mies "vaan" siittää. Naisissa on mieletön voima, mutta kyllä se vaan auttaa, että se oma "uros" on siinä rinnalla täysillä eikä luumuile jossain käytävillä kännyköineen.
oli kans just niin hyvä tilanne, että mies oli ihan kympillä mukana. Kun lopulta pitkän synnytyksen jälkeen jouduttiin leikkaussaliin, mies tuli mukaan ihan sen näköisenä, että se tiesi just mitä tehdä ja ihan vaan vähän vapisevin käsin silitti mun hiuksia, kun makasin siinä adrenaliinipöllyssä täristen hillitsemättömästi. Ja kun kaikki meni senkin jälkeen pieleen, mies oli aamusta iltaan (ekaksi yöksi pakottivat sen kotiin) mun vieressä ja en ole koskaan nähnyt sen olevan niin lähellä epätoivon kyyneliä, kun oli silloin, kun mun kipupumppu ei toiminutkaan ja olin muutaman tunnin sellaisissa tuskissa, etten tajunnut muuta kuin miehen kasvot siinä vieressä. Voin vannoa, että siihen mieheen koski vähintään yhtä paljon kun minuunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätilö taisi sanoa minulle, että eiköhän se puolessa tunnissa tule. Jälkeen päin on huvittanut suunnattomasti uskoni lauseeseen. Laskin minuutteja, että kauanko vielä :D En tainnut olla ihan järjissäni. Mutta oikeassa oli hän, 28 minuuttia ja vauva oli pihalla!
Luuli mun kuolevan sinne, kun silmät pyörä päässä. Ei silti, niin luulin itsekin.
Mulla on kyllä päällimmäisenä ajatuksena ollut vain se, että ihanaa kun lapsi syntyy.
Samantyylinen tunne kun kamalassa oksenustaudissa, sellainen syvä epämukavuuden tunne. Mitä siinä sitten ajattelee, on hieman kuin haavoittunut eläin alistuneena.
Ei tullut mieleenikään vetää miehiä ja muita naisia kurjuuden maksimointiin. Tosin mieskätilön ranteisiin teki mieli tarttua! ;)
miehelle synnytyskipuja ja juontaja lähti kokeeseen henkseleitä paukuttaen ja miesten korkeampi kipukynnys jne. Vaivaiset pari tuntia kesti ja sitten piti lopettaa koe eikä oltu vielä edes kovimmissa suppareissa.
...mutta eiköjän jokainen mies ymmärrä puolisoaan katsoessaan että se oikeasti sattuu. Mitä iloa siitä olisi jos mieskin kärsisi samalla tavalla? Onpahan yleensä se puoliso sitten kunnossa hoivaamassa tuoretta äitiä ja pikkuista.