Kotiäidit, kuinka monta tuntia päivässä mies on poissa? Miten jaksatte?
Mun mies on töissä pitkiä päiviä, lähtee 0730 ja palaa kotiin 1745. Työmatkoihin menee n. tunti suuntaansa (ruuhkabussissa pääkaupunkiseudulla). Päivät on aivan uskomattoman pitkiä 2-vuotiaan aggressiivisen ja ärtyisän uhmaikäisen ja mahavaivaisen pikkuvauvan kanssa. Kuljen puistosta toiseen ja yritän pitää esikoisen tyytyväisenä ja puuhakkaana, vauva karjuu vaunuissa tai sylissä. Olen kateellinen niille kavereille, joiden mies tulee töistä jo kolmen-neljän maissa. Etenkin nuo iltapäivän viimeiset tunnit ihan matelee. Kun mies tulee kotiin, hän haluaa syödä päivällistä pitkän työpäivän jälkeen (ymmärrettävästi) ja kun on syönyt, kello on jo melkein puoli seitsemän. Siinä on ehkä tunti aikaa tehdä jotain koko perheen kesken, ennen lasten iltapuuroja ja nukutuksia. Yöllä lapset heräilevät niin paljon, että me molemmat vanhemmat mennään sitten nukkumaan hyvin aikaisin, heti kun on saatu ne kotihommat tehtyä mitä päivällä en ole ehtinyt, jotta jaksetaan yövalvomiset. Joten lepoaikaa ei kummallekaan jää juuri ollenkaan. Tää tuntuu vain päättymättömältä työleiriltä ja nyt ihanan kesäloman jälkeen vieläkin tympeämmältä.
Kommentit (36)
7.00-15.30, on kotona neljältä. Hyvin jaksan.
viikonloppuisin saattaa joskus ehtiä vähän olla päivisinkin kotona jos hyvin sattuu, useimmiten ei. On yrittäjä.
Totuus on kyllä se, että meillä menee kaikilla rutiinit ihan sekaisin siloin kun mies on kotona, helpommalla päästään lasten kanssa kolmistaan ;)
Hyvin jaksan. Esikoinen 2v8kk ja kuopus 11kk. Aamulla herään vauvan kanssa 7.30, mies on hoitanut esikoisen puurot ja aamutoimet ja koiran. Keitän rauhassa kahvit ja otan vauvan kanssa aamupalaa, esikoinen kattoo pikkukakkosta ja muut lastenohjelmat. Sitten lähdetään yleensä ulos, ja tullaan n. 10.30 ruuanlaittoon. Syödään, ja vauva on yleensä ottanut jo pikku torkut tässä kohden.
Esikoinen unilla n. klo 12-14. Touhuilen vauvan kanssa, ja käydään myös n. klo 13 unille, otan torkut jos nukuttaa. Sitten välipalat ja puuhailua, kello on tuossa vaiheessa n. kolme. Ehkä vielä tunniksi ulos, ja sitten laittelemaan päivällistä, syödään klo 17.
Ei sitä ehdi paljon muuta, jossain välissä jos vielä pyykit pesee tms. Nytkin kello on yksi, ja molemmat lapset nukkuu, joten minä hengaan koneella ja ajattelin lukea vähän ja ottaa kahvit rauhassa.
Mies leikkii lasten kanssa, kun tulee, ja minä huilin, käyn kaverilla, kaupassa tms. Tai sitten tehdään jotain yhdessä. Lapset kasilta sitten unille. Käyn sen jälkeen yleensä vielä koiran kanssa lenkillä kahdestaan.
onhan meillä vielä kolme isoa koiraakin, joiden lenkitykset, ruokinnat ym. hoidan käytännössä vain ja yksin minä. Mutta enpä valita, itsehän nekin olen halunnut :)
35
Useinkin pidempään. Eilen oli töissä 7-16 ja lähti 18 uudestaan töihin.
Kotiin tuli tänään 11.00 ja taas 12.00 töihin.
Minä pyöritän kotia ja mies huolehtii siitä, että raha riittää siihen kaikkeen mitä haluamme.
Jaksan hyvin ja niin miehenikin jaksaa. Lomalla otamme 100% ilon irti.
Onneksi alkaa koulu huomenna, niin saan kaveripulaisen (joo, kavereita käy päivittäin, mutta eihän ne koko päivää ole) tytön kouluun. Kotiin jään sitten 1,5-vuotiaan kanssa. Mies töissä 8:30-17:45. Ja kyllä, kyllä kahdehdin niitä perheitä, joissa mies tulee kolmen tai neljän aikaan. Meillä vaan miehen täytyy olla töissä viiteen ja tulee bussilla kotiin sitten. Illat on kauhean lyhyitä, kun ensin syö ja sitten kello onkin jo puoli seitsemän. Kahdeksalta menee kuopus nukkumaan ja vanhempi puoli ysiltä. Eipä siinä paljon iltaa jää saati mulle mahdollisuutta ottaa omaa aikaa, kun lasten nukkumaanmenoaikana halutaan kumpikin olla kotona. Toinen laittaa taaperon nukkumaan ja toinen viettää hetken laatuaikaa vanhemman lapsen kanssa vaikka pelaten jotain peliä ennen iltapesua.
lähtee töihin su klo 16-18 ja palaa kotiin pe-la yönä. Lauantain nukkuu univelkojaan pois, pesen hänen pyykkinsä, hoidan edelleen lapset (2 alle 4v) ja su leikkii aamupäivän lasten kanssa jolloin on mulla muutama tunti itelleni aikaa, meen yleensä salille tai yksin lenkille! Mulla ei ole edes omnaa autoa, miehellä meidän ainut auto aina työssä mukana eli haen kaikki ruokaostoksetkin +muut kaupungilla käynnit jalkapatikalla. Hyvin pärjään ja kolmatta haaveilen...
Mutta eipä se täällä kotonakaan elämästäni paljon helpompaa tekisi. Kesällä paremminkin ollut enemmän työtaakkaa, kun on pitänyt edes yrittää tehdä 2 kunnon ruokaa koko perheelle (muuten lapsille riittäisi jotkin eiliset, makkaramunakkaat, einekset tms.).
T: neljän äiti (lapset 11kk-8v)
Kolme pientä lasta ja pärjäämme. Asennetta kehiin, ap. Minusta valitat turhasta, miehesihän on illat kotona ja lomaakin kykenee pitämään.
lapsien iätkin täsmää ja ruuhkabussi pk-seudulla;)
Lapset ovat jo teini-ikäisiä kaikki mutta samoin oli silloin, kun he olivat pieniä.Silloin ei ollut mulla edes autoa käytössä.Lapsia neljä, joista yksi oli pyörätuolissa.
Jälkeenpäin muistan ensiksi vaan ne hyvät hetket ja hetken päästä vasta ne kamalat. Mutta toisaalta olen ylpeä itsestäni, kuinka sisukas olin ja kuitenkin pärjäsin. Työnsin räntäsateessa pyörätuolia toisella kädellä ja toisella kiskoin lastenvaunuja perässäni ja komensin kahta kävelijää.. ei niin herkkua kuitenkaan.
Tsemppiä sulle, koita jaksaa ja löytää päivistäsi ne hyvätkin hetket. Suosiolla hellitä kotihommista ja laske vaatimustasoasi esim. kodin siisteyden kanssa. Käytä aikasi todella tärkeisiin asioihin ja tee joka päivä jotain pientä mistä itse nautit. Löytäisitkö itsellesi sellaisen äitikaverin, jonka kanssa voisitte vuorotellen edes tunnin verran hoitaa lapsianne vaikka kerran viikossa. Saisitte hetken hengähdysaikaa
ja lisäksi päivystää välillä viikon 24/7 ja saattaa olla tällöin lähes koko viikon töissä putkeen. Lapset 1,5v. ja kohta 3v. Toi ruoka-asia muuten pitää paikkansa.. Ukko syö kuin hevonen ja sen lomilla menee tosi paljon enemmän aikaa hellan ääressä. Muuten saatetaan muksujen kanssa selvitä koko työviikko tyyliin kahdella laatikkoruoalla. Eli 2-3 päivää menee samalla ruoalla..
Arvasin, että tulee vastauksia niiltä, joiden mies on matkatöissä :) Tiedän, että mulla on siihen nähden helppoa! Kuukauden kuluttua tosin mies on viikon putkeen Ruotsissa työmatkalla, hohhoijaa. Mutta työmatkoja ei ole usein, ehkä kerran, pari kuussa parin päivän mittaisia.
Kyllä tämä arki alkaa hiljalleen taas varmaan sujua, mutta sain vaan pitää niin ihanaa lomaa, kun miehellä oli 4 viikon kesäloma ja otti päälle vielä lomarahat vapaana, 2 viikkoa lisää! Meillä mies on innokas kokki ja lomapäivinä mun ei juuri tarvitse ruuanlaitosta huolehtia, siksikin ero arjen ja loman välillä on niin suuri :) Pitää vaan ajatella, että tämä on mun työtä. Olen kyllä huomannut, etten tosiaan ole hyvää lehmänhermoista kotiäitiainesta. Ennen esikoisen syntymää ajattelin ryhtyä perhepäivähoitajaksi, jotta voisi hoitaa lapsia pidempään kotona. Joo, ei todellakaan tulisi edes mieleen sellainen nyt!
ap
tuleva mies, ovat enimmäkseen jossain tehtaassa töissä tms. Mun miehen myöhäistä kotiintuloaikaa usein kummastellaan. Silloin työpäivä tietysti alkaakin aikaisemmin jos loppuu jo kolmelta, mutta enemmän hyötyä miehestä olisi iltapäivällä kuin aamulla, jolloin se vaan nukkuu.
ap
Mies on sen 10h vähintään töissä ja työmatkalla, myöskin pk-seudulla ruuhkabussissa.. tunnit matelee hitaasti päivästä toiseen. On tässä jo pari vuotta tullut kituutettua näitä päiviä.. Kohta töihin ja lapset hoitoon, ei tuu ikävä tätä kotiäidin yksinäistä arkea! :) Tsemppiä!
Mä kammoa miehen työmatkoja vaikka niitä harvakseen on.. :/ Vaikka pärjää lasten kanssa, mut kun olet yksin ja ainoa keskustelukumppani on 2v uhmainen lapsi.. argh.
Meilläkin tänään palattu arkeen eli miehen loma loppui ja ai että tuntuu ankealta. Meillä todella hyvin kotielämään osallistuva mies. Tekee ruuat, hoitaa lapsia, siivoilee, pyykkää jne. Eli miehen loma oli myös minun lomani ihan kirjaimellisesti :) Nyt sitten tuntuu tämä 2-vuotiaan ja vauvan kanssa kolmisin päivällä oleminen niin kovin työläältä taas. Varsinkin kun esikoinen on niin isänsä tyttö tällä hetkellä, että mikään mitä minä teen ei kelpaa.
Meillä mies on töissä n.klo 7-17, joista työmatkoihin menee n. tunti päivässä. Noin kerran 1-2 kuussa käy työmatkoilla, jotka kestää 2-5 päivää.
Itsekään en ole mitään kotiäitityyppiä. Huomasin sen jo esikoisen kanssa. Senpä takia nuo työmatkatkin ovat melkoista tervanjuontia. Minulle siis.
Miehen työpäivä on lyhyt, jos hän on ennen kuutta kotona. Ja aamulla lähtee aina ennen kuin lapset herää.
Raskaimpia ovat ne työmatkat, joihin hurahtaa kolmekin viikonloppua. Niin että ekana lähtee, yhden on kokonaan pois ja vikana tulee sunnuntaina.
Ja minä teen töitä kotoa käsin samalla kuin hoidan kaksi lasta, joista toinen astmalapsi. Välillä on tiukkaa.
lapsia 6 mutta mistään leppoisasta kotona olemisesta ei tietoakaan kun kuskaan lapsia kouluun ja takaisin 2 tuntia päivässä julkisilla, päivät vietän pienempien kanssa puistoissa, kaupungilla jne kun ei ole järkeä välissä käydä kääntymässä kotona. Syksyllä aloitan vielä etäopiskelun.
paitsi meillä on pieniä lapsia kolme ja miehellä ei yrittäjänä ole ollut kesällä kuin yksi vapaapäivä. Jotenkin sitä vaan jaksaa, vaikka välillä tuntuu pää hajoavan. Silti... haaveilen neljännestä...
Siitähän just on kyse, että lapset ovat vaativassa vaiheessa, ei miehesi sinänsä inhimillisistä työajoista. Oikeastaan ongelma vain pahenee, jos oikein odottamalla odotat miestä kotiin. Keskity päivisin omaan arkeesi, ja yritä saada se toimimaan. Peruskotityöt täytyy valitettavasti vaan tehdä, mutta erikoisemmat siivoilut ainakin kannattaa jättää aikaan tulevaan - lasten kanssa kun tilanteet muuttuvat aika nopeasti, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan. Tsemppiä.