Kiinnostavaa olisi kuulla ihan vaan palstalaisten tarinoita elämästä

Olin ikionnellinen, kun sain ensimmäistä kertaa housut, jotka eivät olleet isoveljeni vanhat. Sain itse valita, ja halusin punaiset samettihousut.

 

Mitään muuta vaatetta en olllut uutena saanut kuin ehkä joitain kenkiä. Mekot sain  naapurin tytöiltä. Oli varmaan vuosi 1975 ja minä olin ekaluokkalainen.

 

Olen keskiluokkaisesta perheestä ja molemmat vanhemmat akateemisia. Kyse ei ollut köyhyydestä vaan niin vain ennen toimittiin.

Muistan myös itsekin tuon vaatteiden perimysjärjestyksen isoveljiltä. Ikävä kyllä olen nainen, eli lapsena en todellakaan näyttänyt prinsessalta vaan enempikin huutolaispojalta... Kumma kun ei tullut pahempaa identtiteettikriisiä. ;D

Oppikouluun pyrkiminen eli pääsykokeet oli yksi merkkipaalu. Sain serkultani hänen pieneksi jääneet valkoiset farkkunsa ja olin ikionnellinen kun ei tarvinnut mennä typerässä hameessa paikalle. Farkut olivat muodikkaammat. Itse kokeissa jännitin niin, että oksetti, ja järki tuntui olevan jäässä. En käsitä miten selvisin siitä päivästä, tai olikohan niitä silloin peräti kahtena päivänä. Saattoi olla kaksipäiväiset kuvotuspäivät. Kokeisiin sai ottaa lyijykynän, teroittimen, kumin, viivoittimen, konseptipapereita, ja suttupaperia. Kokeiden jälkeen piti vielä odottaa viikon verran kunnes tulokset eli sisäänpäässeiden nimilista ja pistemäärä tuli oppikoulun ulko-oveen. Serkkuni kävi katsomassa nimeni listasta ja saamani pisteet. 

Oh, ihana idea tällainen ketju!! 😍 

Perunannostopäivä! Koko suku pyllisteli pellolla aamusta iltaan. Perunoita piti riittää koko vuodeksi jokaiseen perheeseen, joten sitä hommaa riitti. Kylmä ja haiseva kellari oli ainainen ahdistus, kun jonkun meistä piti niitä perunoita aina sitten äidille hakea. Koulusta sai muuten pyytää vapaapäivän perunannostoa varten.

Samaten marjoja piti kerätä, ihan pienestä asti, ihan hirveät määrät. Marjapuuroa ja kiisseliä ja hilloa ja marjoja sellaisenaan, marjoja todella syötiin. Äidille tuntui olevan ihan katastrofi, jos oli huono marjavuosi, ja silloin ajeltiin autolla kymmenien kilometrien päähän että löytyisi niitä saakelin puolukoita. Jokaisella reissulla tehtiin nuotio, ja paistettiin tikussa takkalenkkiä ja syötiin myös useimmiten kuivahkosta ruislimpusta leikattuja voileipiä. Grillimakkaroihin ei ollut varaa. Niitä sai vain joskus harvoin, joissakin isommissa lasten hiihtokilpailuissa sain, ainakin kahtena peräkkäisenä vuotena, voi se oli hieno hetki! 😆

Jokaisen kuului myös hiihtää, aina kun tuli vähänkään riittävästi lunta. Perheiden kesken sellaista normaalia ajanviettoa oli lähteä viikonloppuisin yhdessä hiihtämään. Kotiovelta, moottorikelkan jälkiä pitkin. Jossain jälkien risteyksessä kohdattiin muut ja jatkettiin matkaa. Sitten taas tehtiin nuotio ja paistettiin takkalenkkiä. Rikkaammilla oli mukana juotavaksi TUOREMEHUA! Se tuntui meistä pöyristyttävältä tuhlaukselta 😄 Meillä oli äidin tekemää laihaa marjamehua. Hiihtoretkillä perheen pienimmät matkustivat pulkassa vällyjen alla. Äiti oli sitonut oranssin muoviköyden vyötärölle ja veti pulkkaa. Välissä tietysti pienin sai tissiä, ja aina toivottiin, että ei vain tulisi vauvalla kakka! 

Kesäisin joskus pyöräiltiin 11km lähimpään kauppaan ostamaan mehujäätelöt, ja sitten pyöräiltiin takaisin. Se oli ihan juhlaa. Polkupyörä oli aina joko liian pieni, tai liian iso, siskoilta peritty. Omaa en saanut koskaan, mutta en ymmärtänyt olla siitä harmissani.

Naapurissa oli lehmiä. Kiersimme veljen kanssa kaiholla valtavaa heinälatoa, että voi itku kun tuonne pääsisi joskus hyppimään! Mut ikinä ei saanut, kun heinät voivat syttyä palamaan! Mutta kerran sitten, saatiin lupa, voi sitä ilon päivää. Olimme lopulta aivan hiestä limaisia ja märkä iho ja hiukset liimaantuneet täyteen heinäsilppua. Ja ihossa oli pieniä naarmuja ja pisteitä, ne heinät kun oli niin teräviä. Vieläkin tuntuu nenässä se tukkoisuus ja pölyn määrä kun tuota hetkeä muistelee 😄

Tämä tapahtui siis 80-luvulla Kainuussa. Köyhää oli, mutta niin hieno lapsuus 🥰

Vierailija kirjoitti:

Muistan myös itsekin tuon vaatteiden perimysjärjestyksen isoveljiltä. Ikävä kyllä olen nainen, eli lapsena en todellakaan näyttänyt prinsessalta vaan enempikin huutolaispojalta... Kumma kun ei tullut pahempaa identtiteettikriisiä. ;D

Itse olin vanhin, ja muistan sen pikkusisarten ilmeen, kun heidän oli pakko käyttää minun vanhoja vaatteita. Ja ne omatkin olivat lähinnä poistomyynnistä hankittuja, jos kengät tai luistimet vähän puristi tai meinasi tippua jaloista, ei se mitään auttanut.

Puppa👴 on synytynyt kauan, kauan ennen 70-lukua.

Muistan kun olin siinä 3-4 -vuotias ja piti harventaa porkkanoita käsin ja peltoa riitti silmänkantamattomiin. Siinä kului päivät kyykyssä nyppien porkkanantaimia. Muistan miten jalkoja ja selkää särki. Siellä piti vaan olla. Nykyisin tuosta tulisi lasu. 

Kainuulainen 80-luvulta jatkaa. Kesäisin myös pakattiin koko perhe pitkään veneeseen, isä ajoi joessa olevaan saareen ja teki nuotion. Äiti ja isä kalastivat, isommat lapset pitivät nuotiota yllä ja ruokkivat ja vahtivat pienempiä. Kivaa leikkiä oli etsiä saaresta polttopuita. Kotona sitten syötiin sitä ainaista paistettua haukea. Haukea kalastettiin kaikilla mahdollisilla välineillä, ja hauki tuli aika lailla korvista aina jossain vaiheessa. Onneksi se ei niin pitkään pakastimessa säilynyt, että jossain joulun korvilla aina sitten alkoi odotettu haukiloma. 

70-luvun alkupuolella sain viettää kesiä enon maatilalla Etelä-Savossa. Heinätöitä, navetan siivousta, kaikkia maatilan hommia, osa raskaitakin. Yöt nukuin enon vinttikamarissa, jonne hän usein kiipesi keskellä yötä seurakseni ja raiskasi, joskus useampaan kertaankin. Muistan vieläkin sen hien ja jaloviinan sekoittuneen hajun ja huohotuksen kun eno makasi päälläni. Jos en antanut, niin eno antoi nahkaisen vyönsä tanssia pakaroillani.

Vierailija kirjoitti:

Kainuulainen 80-luvulta jatkaa. Kesäisin myös pakattiin koko perhe pitkään veneeseen, isä ajoi joessa olevaan saareen ja teki nuotion. Äiti ja isä kalastivat, isommat lapset pitivät nuotiota yllä ja ruokkivat ja vahtivat pienempiä. Kivaa leikkiä oli etsiä saaresta polttopuita. Kotona sitten syötiin sitä ainaista paistettua haukea. Haukea kalastettiin kaikilla mahdollisilla välineillä, ja hauki tuli aika lailla korvista aina jossain vaiheessa. Onneksi se ei niin pitkään pakastimessa säilynyt, että jossain joulun korvilla aina sitten alkoi odotettu haukiloma. 

Haukea tulee hyvin kainuulaisista järvistä. 

Mä olen syntynyt -62 ja asunut lapsuuteni Helsingissä. Mulle ostettiin kaikki vaatteet, kengät, urheiluvälineet ym uutena, en koskaan käyttänyt mitään jonkun toisen vanhaa. Äitini vei minut yleensä Pukevaan tai Sokokselle ja sieltä ostettiin sitten koko setti kausivaatteita. Olin ikionnellinen kun tienasin omaa rahaa ja kävin itse vaateostoksilla Teinitalossa ja muissa nuorten suosimissa farkkukaupoissa, eikä äidilläni ollut enää ylintä päätösvaltaa ulkonäkööni.

Uppia

Nyt mennään ihan 50-luvulle asti pieneen kylään Lappeenrannan lähellä. Isäni oli opettaja, asuimme koulurakennuksessa. Kylässä näkyivät vielä 40- luvun pommitusten jäljet rajan läheisyydessä. Itään menevä rautatie ja lähellä oleva asema olivat pommituksen kohteena, evakkoja tuovassa junassa kuoli satoja, sekä kylän muonitustehtävissä olleita lottia. Erääseen taloon oli osunut pommi, jonka kellariin paenneet kuolivat. Kuulin lapsena puhuttavan paljon sodasta ja pelkäsin, kun asuttiin niin lähellä itärajaa. Lähimetsässä liikkuessani näin vielä juoksuhautoja ja kranaattien silpomia puita. 

10-vuotiaana muutimme Helsinkiin, Kruunuhakaan, mikä oli valtava muutos. Puhuin Karjalan murretta, pieni kyläkoulu muuttui suureksi kansakouluksi. Minun puhettani ihmeteltiin, mutta onneksi ei kiusattu ja aika pian sain kaverinkin, Tarjan, jonka luona sain ihmetellä hienoa kaupunkikotia hisseineen. Joulujuhlissa jo esitin Tarjan kanssa "Heinillä härkien kaukalon".

Seuraavien vuosikymmenien aikana olenkin asunut vaikka missä, vuosia Suomen ulkopuolellakin. Kotikylässäni käyn silloin tällöin, joka on säilynyt lähes muuttumattomana, ja jota olen esitellyt lapsenlapsillenikin, ja istuskelleet picnicillä järven rannalla, jossa opin uimaan.