Kuinka jo muutaman vuoden ikäinen lapsi voi aavistaa, että hän ei halua koskaan lapsia?
Itse muistan tämän aavistaneeni jo n.2-3 v ikäisenä kun äitini yritti tuputtaa nukkeleikkejä. Äitini oli ollut todella pettynyt, koska en tykännyt vauvoista enkä nukeista. Vielä näin 53 vuotianakaan en ole pitänyt koskaan vauvaa sylissä. Eläinvauvoista olen tykännyt senkin edestä.
Kommentit (18)
Mä kyllä tykkäsin leikkiä nukeilla, mutta en muista koskaan haaveilleeni tai edes ajattelleeni, että "sitten kun minulla on lapsia". Haaveilin kyllä muun muassa lammasfarmista ala-asteella. Olen vapaaehtoisesti lapseton lastenhoitaja nykyään :)
Täällä yksi, 44 v. En kyllä tiennyt, etten halua, mutta aavistelin jotain. Kun ei tosiaan nuket kiinnostaneet yhtään. Yhdestä pidin hellästi huolta, mutta leikkiin valikoitui aina eläimet. Kotileikeissä serkkujen kanssa olin ihan avuton.
En silti jäänyt ihan tarkoituksella lapsettomaksi. Terveyshaasteita, leskeytyminen nuorella iällä, näin se vaan meni. Tässä kohtaa elämää totean, että parempi kun tämä tapahtui minulle, kun en niin erityisesti olisi perhe-elämää ja lapsia hinkunutkaan. Hoidettavia omaisia on perhepiirissä joka tapauksessa, ja heitä hoidan mielelläni, niin pitkään kun kotona pärjäävät.
Joo, äiti kyllä pettyi. Mutta pääsi asiasta yli ennen kuolemaansa. Oli sentään veljen toimesta lapsenlapsia liuta.
En koskaan kuvitellut itselleni puolisoa ja lapsia. Haaveilin elämästä, jossa voisin tehdä kaikkea sitä, mitä lapsena isossa perheessä en saanut. Niin vain kävi, että kumppani löytyi 14 vuotiaana, rakastuin ja lapsia tuli yhteensä 4. Nyt lapset ovat jo aikuisia la iloitsen kovasti heistä kaikista, samoin puolisosta ja lapsenlapsista.
Ei. Leikit on eri asia kuin oikea elämä. Pojat eivät yleensä perusta nukeista mutta silti suurin osa heistä toivoo tulevansa isäksi.
Kyllä jo 2-vuotiaskin tajuaa millainen riesa lapsi on.
Mun mielestä vauvat on supersöpöjä. Aina sylittelen ja hellittelen vaaveja, kun mahdollisuus tulee. En silti halua omia lapsia.
Aika yleinen tarina että on jopa alle kouluikäinen ja tuntee sisällään ettei vanhemmuus sovi itselle ja se päätös pitää läpi elämän.
En mäkään halunnut aiemmin, kunnes 17 vuotiaana miehen sisko sai ja oma vauvakuume tuli. Esikoisen sain 22 vuotiaana. Sitä ennen en ollut pitänyt yhtään vauvaa sylissä. Lapsia tuli monta lisää.
N33
Kukaan ei itse muista mitä teki tai ajatteli 2-3-vuotiaana. Muistosi ovat äitisi kertomia.
En koskaan tykännyt lapsena nukeista. Lapsena en ajatellut vanhemmuttaa ollenkaan. Kaksi lasta mulla on nyt.
Olin viimeistään 17-vuotiaana varma asiasta. Minulla on puoliso, mutta lapsia emme ole hankkineet ja olen nyt 50-vuotias. Olen tyytyväinen päätökseen.
Muistan lukeneeni kirjaa vanhoista luuloista ja uskomuksista liittyen lapsiin, syntymään ja lastenhoitoon. Siinä luki, että joka paljon nukeista pitää saa paljon lapsia ja joka ei pidä nukeista ei saa paljon lapsia. Ehkä siinä on perää niin, että jos tyttö leikkii mielellään nukeilla, niin hän mielellään aikuisena hoitaa lapsia ja sitten hän saa itsekin enemmän lapsia kuin nainen, joka ei ole koskaan välittänyt nukeista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jo 2-vuotiaskin tajuaa millainen riesa lapsi on.
😂
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jo 2-vuotiaskin tajuaa millainen riesa lapsi on.
2-vuotiaasta en tiedä mutta on näitä tarinoita jossa alakouluikäinen on sanonut ääneen että lapset ärsyttää. Viihtyy mieluummin aikuisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei itse muista mitä teki tai ajatteli 2-3-vuotiaana. Muistosi ovat äitisi kertomia.
Se että sinä et muista niin ei tarkoita, että muidenkin aivot on samanlaiset. On niitäkin jotka väittää, että alle 8 vuotias ei voi muistaa mitään, koska he itse eivät muista.
Aika suuri osa tytöistä ei tykkää lasta/vauvaa muistuttavasta nukeista. En usko, että nukkeleikit korreloivat juuri mitenkään sen kanssa, haluaako aikuisena lapsia vai ei.
En tykännyt vauvoista enkä vauvanukeista.
Sen sijaan lapsia halusin. Täysin eri juttu!
Itsellä täsmälleen sama! Ja nyt ikää 56 v. Aina tiennyt että ei lapsia enkä ole siihen seuraan hakeutunut jossa niitä pyörii.