Suomi ei uskalla nähdä Artek-jakkaraa pidemmälle

SUOMI on maa, jossa ihanneihminen muistuttaa Artek-huonekalua. Hillitty, ajaton ja huomaamaton. Muoto on klassikko, värit turvallisia, särmät hiottu pois. Artek ei ole vain esine olohuoneessa, vaan metafora suomalaiselle kunnollisuudelle. Se kertoo, mikä on hyväksyttävää: mitään ei saa olla liikaa, mikään ei saa herättää epäilyksiä.Sama logiikka näkyy suomalaisessa työelämässä.Puheissa korostetaan luovuutta, innovaatioita ja boksin ulkopuolista ajattelua. Käytännössä kuitenkin arvostetaan sitä, että kaikki muistuttavat samaa jakkaraa. Vakaus, varmuus ja kaavan seuraaminen palkitaan. Riskinottoa siedetään vain retoriikassa, ei todellisuudessa.Kun urapolut näyttävät yhtä ennalta arvattavilta kuin olohuoneiden sisustukset, syntyy kulttuuri, jossa yksilöllisyys on häiriö ja rohkeus uhka. Keskinkertaisuus on suurin hyve. Kansainvälisyys, jonka muualla ajatellaan olevan uran paras valttikortti, näyttäytyy täällä lähinnä epäilyttävänä sivupolkuna: liian vierasta, liian hankalaa, liian vaikeasti sovitettavaa jakkaran muotoon.Siksi Suomesta ei nouse maailmanluokan menestystarinoita. Uusi syntyy aina virheistä, säröistä ja epämukavuudesta, ei täydellisesti hiotusta pinnasta.Ja jos edes suomalainen eliitti ei kykene näkemään maailmaa ja kurkottamaan mukavuusalueensa ulkopuolelle, mitä toivoa muilla on?Jos Suomi haluaa tulevaisuuden menestystarinoita, sen on uskallettava nähdä 1930-luvulta lähtien tuotannossa ollutta jakkaraa pidemmälle.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011512725.html