Ihmiset, joiden seurassa hermosto reagoi voimakkaasti. Oletteko katkaisseet tällaisia suhteita?
Minulla on ollut paljon ystäviä nuoruudestani asti. Heistä osaan jouduin katkaisemaan välit sen vuoksi koska koko hermosto meni ylikierroksille, saatoin panikoida tai tuntea oloni hyvin epämukavaksi. Tunsin itseni pieneksi ja tyhmän oloiseksi, olin liian itsetietoinen seurassa ja voin aina pahoin sen tapaamisten jälkeen. Se ei mennyt enää normaalin sosiaalisen jännityksen piikkiin ja tuo aina ilmeni samojen ihmisten kanssa.
Onko teillä tällaisia suhteita ollut? Onko teille ainoa vaihtoehto ollut katkaista suhde?
Kommentit (15)
Se, että pingottaa jonkun seurassa, kertoo vaan siitä, ettei sulla oo turvallinen olo. Ja kehon viestejä kannattaa kuunnella! Ja välien katkaisu on vähän raju termi. Itse olen vain jättänyt viestittelyt vähemmälle tällaisiin ihmisiin. Mukaan lukien perheeni. Mitään avointa konfliktia ei ole siis ollut, lakkasin vain soittamasta ja vaihtamasta kuulumisia ihan vain suojellakseni itseäni. Ja kyllä, elämä helpottui huomattavasti, kun pääsin hieman eroon vääristä ihmisistä! He eivät enää pääse niin syvälle ihon alle, kun en enää kerro itsestäni asioita. Aluksi tää oli pelottavaa ja surullista, mutta ajan myötä olen alkanut tunnistaa ihmisiä, joiden kanssa on turvallinen olo ja joiden seura lataa akkuja, eikä kuluta. Tässä asiassa suosittelen olemaan itsekäs, teet palveluksen itsellesi mutta myös näille muillekin.
Isäni. Koko lapsuus meni stressatessa, panikoidessa ja oli lähes koko lapsuuden migreeniä ja muutenkin jatkuvasti ahdistunut olotila, kotona vallitsi pelon ja painostuksen ilmapiiri nyt 5 vuotta tuli kun katkaisin välit enkä ole katunut.
Myös uusi tuttavuus tämän vuoden puolella, alussa oli mukavaa kun oli seuraa koska kärsin yksinäisyydestä, mutta pian se meni siihen että jatkuvasti soitti ja viestitteli eli päivittäin monesti myös monta kertaa päivässä vaikka olisin ollut töissä, oli toksisen negatiivinen ja aina kaikki oli huonosti, draamaa vaan ja hän oli uhri joka asiassa, valitteli ex ukostaan kaiken aikaa
Aloin reagoimaan vatsakivuilla ja päänsäryillä ja ainakun näin että taas se soittaa niin pala nousi kurkkuun ja aloin hikoilemaan koska tiesin ettei taaskaan mitään järkevää puhumista vaan valitusta niin työkavereista kuin ex ukostaan, pyrki myös kontrolloimaan mun elämää ja käytti mua "ilmaisena terapeuttina", ei väliä mitä olin tekemässä sillä hetkellä tai mun ajatuksilla ja mielipiteillä. Puoli vuotta kestin ja sitten estot.
No miten tuo hermostoon liittyy jos joku käyttäytyy kuin ääliö? Ei sellaisten kanssa ole mitään syytä pyöriä vaikka ei mitään kehollista reaktiota tulisikaan.
Vierailija kirjoitti:
No miten tuo hermostoon liittyy jos joku käyttäytyy kuin ääliö? Ei sellaisten kanssa ole mitään syytä pyöriä vaikka ei mitään kehollista reaktiota tulisikaan.
Jotkut ovat kehollisia tyyppejä, itselläkin kaikki tunteet tuntuu kehossa jollain tavalla. Ja hermosto on tässä isossa roolissa, se välittää aivoista ajatuksen kroppaan. Jos joku on ääliö, se alkaa ottaa aivoon ja aivoista lähtee signaali hernostoa pitkin ja voi aiheuttaa päänsärkyä, vatsakipua, lihasjännitystä, liki mitä tahansa. Toisilla tämä reaktioketju on herkempi kuin toisilla, itsellä sen herkisti juuri lapsuus narsistisessa perheessä. Ylivirittynyt tila päällä, ei pysty rentoutumaan ja hermosto reagoi kaikkeen vahvasti ja herkästi.
Oletko keskustellut ChatGPT:n kanssa asiasta?
Hermostoaan ja intuitioonsa kannattaa opetella kuuntelemaan. Ovat tärkeitä opasteita elämässä.
Minulla on ystävä, jonka kanssa olin ennen läheinen. Nykyään tuntuu, että olen arvostelevan silmän alla hänen kanssaan. Hän tykittää kysymyksiä ja aivan kuin vastauksellani ei olisi väliä, vaan hän on jo muodostanut tietyn mielipiteen ja pitää sitä totuutena.
Nykyään olen hänen seurassaan varautunut ja tapaamisesta jää paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
No miten tuo hermostoon liittyy jos joku käyttäytyy kuin ääliö? Ei sellaisten kanssa ole mitään syytä pyöriä vaikka ei mitään kehollista reaktiota tulisikaan.
Kyllä se ainakin siten liittyy, että kun kasvaa tuollaisten vanhempien kanssa, hermosto on aikuisuudessa sekaisin. Lapsena ei voi vaan ottaa ja lähteä. Aikuisenakin se on vaikeaa, koska näillä on usein tapana jäädä vainoamaan ja levittää valheellisia väitteitä niin, että myös muut sukulaisuussuhteet katkeavat.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, jonka kanssa olin ennen läheinen. Nykyään tuntuu, että olen arvostelevan silmän alla hänen kanssaan. Hän tykittää kysymyksiä ja aivan kuin vastauksellani ei olisi väliä, vaan hän on jo muodostanut tietyn mielipiteen ja pitää sitä totuutena.
Nykyään olen hänen seurassaan varautunut ja tapaamisesta jää paha mieli.
Mulla kaverista aivan sama kokemus. Oltiin jopa kouluiästä asti ystäviä mutta jotain tapahtui kun kasvoimme aikuisiksi ja tuli 30 mittariin. Ystävästä kuoriuitui tämän tyyppinen joka arvostelee kaikkea, en edes tajunnut tätä ennen kuin aloin miettimään miksi mun kohdalla olisi ihan nou nou vaikkapa jakaa someen jotain. Kunnes tajusin, että tämä ystävä on aina arvostellut minua ja muita niin paljon etten halua altistaa itseäni vastaavaan.
Nyt kun olen päälle 40, en ole enää tämän henkilön kanssa lainkaan tekemisissä. Eihän se helppoa ollut mutta onnistuin enkä sen jälkeen ole ollut vapaampi, kuinka helppoa elämä on ja draamatonta kun ei tarvitse enää kuunnella tuon yhden länkytystä.
Minulla ei ole sellaisia ystäviä, joiden seurassa maku-, tunto-, näkö- jne. aistini kävisivät ylikierroksilla.
Otapa selvää, mitä hermosto tarkoittaa...
Mulla ei ole tätä ilmiötä kenenkään muun kanssa, paitsi pomoni. Hän on todella reilu, mukava ja pätevä, pidetty ihminen. Kohtelee ihmisiä hyvin. Jostain syystä minä jännitän hänen seurassaan aivan hirveästi. Välillä mietin että aistiikohan hän tämän jännityksen. Epäilemättä. Vai voisiko olla niin että hän jännittää jostain syystä minua, ja minä aistin sen. Hän mies, minä nainen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole sellaisia ystäviä, joiden seurassa maku-, tunto-, näkö- jne. aistini kävisivät ylikierroksilla.
Otapa selvää, mitä hermosto tarkoittaa...
Ihan tarpeetonta kommentointia ja yritystä päteä. Ettei tässä vain olisi ihminen jonka seurassa muut menevät lukkoon.
Lapsuudenperhe ja osa työkavereista, erityisesti esimies. Olen mahdollisimman vähän tekemisissä. Ovat puheliaita energiasyöppöjä, minäminäihmisiä, ja itse olen hiljainen, koska arvostan aitoa puhetta enkä lapsena ole muutenkaan saanut puheenvuoroa. Lapsuudenperheen kanssa menen heti lukkoon, odotan vain, koska pääsen tilanteesta pois ja vielä mahdollisimman vähällä puhumisella ja yleensä lakkaan heti kuuntelemasta, kun puhe alkaa.
Esimies kääntää aina kaiken itseensä, on todella negatiivinen eikä hänen kanssaan voi koskaan keskustella, kun hän kääntää asian itseensä ennen kuin olen saanut asiani kerrottua. Oli sitten liittyen töihin tai vapaa-aikaan. Välttelen häntä. Yksi työkaveri, jonka ei edes kuuluisi olla toimipisteellämme tekemässä töitä, tulee sinne juoruilemaan ja hakemaan huomiota. Välillä emme ole edes moikkausväleissä, kun en halua antaa hänelle huomiota eikä hänkään sitä minulle anna, kun on niin kiire näpytellä puhelinta, juoruilla ja flirttailla miehille.
Ei varsinaisesti, vain yksi tuttu joka etäisesti vastaa tuota. Ja en ole missään tekemisissä hänen kanssaan, täysi psyko ihmisenä.
Aikuisena ei tarvitse olla kenenkään kaveri, kenen kaveri ei halua olla. Anna "pakit" kiertoteitse jos mahdollista, välttelemällä, jne.
Minusta tuntui ettei minua juuri kunnioiteta seurassa. Esimerkiksi yritettiin parittaa ihmisten kanssa, joilla pahoja ongelmia vaikka kerroin usein, etten ole kiinnostunut. Minun juttuni eivät kiinnostaneet ja minua pidettiin jollain tavalla alempiarvoisena. Tuntui, että aina hiljaisesti arvostellaan. En vain viihtynyt seurassa vaikka varsinaisesti mitään kovin näkyvää huonoa käytöstä ei ollut. En vain kuitenkaan tuntenut, että pystyn olemaan oma itseni vaan automaattisesti menin pienempään kokoon sisäisesti. Silloin on ollut pakko katkaista välit vaikka suhteet olisivat sisältäneet myös iloisia asioita.