Lue keskustelun säännöt.
Googlaan ja stalkkaan somesta lapsuuden/nuoruuden aikaisten tuttujen kuulumisia
20.09.2025 |
Olenko ainoa, joka tekee tällaista?
Otan välillä ihan asiakseni ja istun selailemaan lapsuuden/nuoruuden aikaisten tuttujen kuulumisia somesta. Kiinnostaa, mihin ihmiset ovat päätyneet, kuka meni naimisiin kenenkin kanssa ja mitä tekevät työkseen (jos tekevät).
Olen kotoisin pikkukaupungista, mutta minulla ei ole enää kytköksiä ko. paikkakunnalle eikä kavereita lapsuudesta/nuoruudesta jäljellä. Monet sen sijaan hengailevat samojen ihmisten kanssa kuin muutama vuosikymmen sitten ja melko iso osa on jäänyt tuolle paikkakunnalle asumaan tai muuttanut lähempään suureen kaupunkiin asumaan.
Minulla ei ole mitään kiinnostusta olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä (ollaan hyvin erilaisia), mutta on hauska muistella menneitä vuosikymmeniä näin.
Kommentit (24)
Teen samaa. Tosin vertailen, miten ihmisillä menee siihen nähden, millaisia olivat lukioaikoina. Osa on juuri sellaisia kuin kuvittelinkin, osalla taas elämä on vienyt todella kauaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän ja tiirailen myös exien ja entisten kaverien kuulumisia.
Erään lukioaikaisen exäni vanhemmat eivät hyväksyneet minua, kun olin "vain amk-tason saaneiden vanhempien lapsi". Eivät uskoneet, että olisin kyllin hyvä kumppani heidän esikoiselleen. Exän vanhemmilla oli molemmilla akateemiset tutkinnot. Exän isä oli tiukka lääkäri, joka vaati eksältä koulussa paljon ja painosti hakemaan lääkikseen tms arvostetulle alalle. Ex ei päässyt isänsä toivomalle urapolulle. Ex luki itsensä sairaanhoitajaksi. Minä taas sain sen akateemisen tutkinnon, jota exän vanhemmat eivät uskoneet minun saavan.
Miksi he kiinnostaisivat? Lähdin pois 40 vuotta sitten enkä ole pitänyt yhteyttä.
Onhan se outoa, jos joku miettii paljon menneitä. Yleensä vanhukset tekee tuota, eikä keski-ikäiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika epähienoa, lukisin tuon tirkistelyksi, jollet ole enää välissä heihin.
Minäkin teen, historia ja karma kiinnostaa aina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes muista kotikylältä ketään.
Hoh hoijaa, oliko niin suuri tarve unohtaa omat juuret ja menneisyys?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin teen, historia ja karma kiinnostaa aina!
Tämä!
Uskon, että todellisuudessa melko moni tiirailee ainakin joskus entisten kaverien, kumppanien, luokkakaverien tms kuulumisia somesta, mutta ei vaan myönnä asiaa ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä nyt alapeukuttaa joku, jota ketuttaa hänen kuulumisiaan kärkkyvät ihmiset. :D
P.S. Jos noin ärsyttää, niin ei kannata jakaa kaikkea somessa.
Ekan tyttöystävän olen googlannut kymmenen vuotta sitten vaan enpä sen jälkeen muita. Vähä tietenkin kiinnostaisi tietää mikä meno tutuilla tyttö-, koulu- ja inttikavereilla, aika usein muistelen heitä, mutta ei jaksa urkkia :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnän ja tiirailen myös exien ja entisten kaverien kuulumisia.
Erään lukioaikaisen exäni vanhemmat eivät hyväksyneet minua, kun olin "vain amk-tason saaneiden vanhempien lapsi". Eivät uskoneet, että olisin kyllin hyvä kumppani heidän esikoiselleen. Exän vanhemmilla oli molemmilla akateemiset tutkinnot. Exän isä oli tiukka lääkäri, joka vaati eksältä koulussa paljon ja painosti hakemaan lääkikseen tms arvostetulle alalle. Ex ei päässyt isänsä toivomalle urapolulle. Ex luki itsensä sairaanhoitajaksi. Minä taas sain sen akateemisen tutkinnon, jota exän vanhemmat eivät uskoneet minun saavan.
Milloinkas amk:t tulivatkaan :)
Teen itse ihan samaa. Ollaan nyt n. 35-vuotiaita ja mielenkiintoista on nähdä, mitä ihmisistä on aikuisina tullut. Eniten on yllättänyt se, miten monet häpeilevät avioerojaan. Niitä alkaa jo tämän ikäisillä olla. Somesta vaan piilotetaan kaikki eksään liittyvä ja valokuvissa poseerataan niin, ettei sormukseton käsi näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai näitä tsekkailen. Sitten hiljennyn, kun näen, että joku on jo kuollut. En minä niitä ihmisinä kaipaa, mutta se auttaa laittamaan asioita perspektiiviin, kun näkee, että niistä koulututuista on saattanut tulla ihan mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän ja tiirailen myös exien ja entisten kaverien kuulumisia.
Erään lukioaikaisen exäni vanhemmat eivät hyväksyneet minua, kun olin "vain amk-tason saaneiden vanhempien lapsi". Eivät uskoneet, että olisin kyllin hyvä kumppani heidän esikoiselleen. Exän vanhemmilla oli molemmilla akateemiset tutkinnot. Exän isä oli tiukka lääkäri, joka vaati eksältä koulussa paljon ja painosti hakemaan lääkikseen tms arvostetulle alalle. Ex ei päässyt isänsä toivomalle urapolulle. Ex luki itsensä sairaanhoitajaksi. Minä taas sain sen akateemisen tutkinnon, jota exän vanhemmat eivät uskoneet minun saavan.
Milloinkas amk:t tulivatkaan :)
Viittasinkin tällä juuri tuohon amk-tason koulutukseen, kun vanhempieni ikäpolven aikana nykyistä amk-järjestelmää ei ollut. Mutta ovat käyneet sitä vastaavat koulutukset. :)
T. Tuo aiempi
Vierailija kirjoitti:
Teen itse ihan samaa. Ollaan nyt n. 35-vuotiaita ja mielenkiintoista on nähdä, mitä ihmisistä on aikuisina tullut. Eniten on yllättänyt se, miten monet häpeilevät avioerojaan. Niitä alkaa jo tämän ikäisillä olla. Somesta vaan piilotetaan kaikki eksään liittyvä ja valokuvissa poseerataan niin, ettei sormukseton käsi näy.
Juuri kävin tsekkailemassa, mitä luokkani koviksille kuului. Sellainen poikaporukka, jotka pyörittivät tyttöjä yläasteella bänditouhujensa lomassa. Yhä näyttävät soittelevan paikkakunnan kuppiloissa (sen pidemmälle ura ei kantanut), mutta nyt on menossa jo toiset vaimot. Kummasti näillä on riittänyt vientiä, kun uudet vaimot ovat yli 10 vuotta heitä nuorempia. Eksät sentään olivat omaa ikäluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Teen itse ihan samaa. Ollaan nyt n. 35-vuotiaita ja mielenkiintoista on nähdä, mitä ihmisistä on aikuisina tullut. Eniten on yllättänyt se, miten monet häpeilevät avioerojaan. Niitä alkaa jo tämän ikäisillä olla. Somesta vaan piilotetaan kaikki eksään liittyvä ja valokuvissa poseerataan niin, ettei sormukseton käsi näy.
Johtuu iästä. Kolmekymppisten luokkakokouksissa kerskutaan sillä, kenellä on hienoin talo, upein työ ja paras puoliso/perhe. Sitten viittäkymppiä lähestyessä ollaankin jo rehellisempiä siitä, miten osalle on tullut ero, työura ei mennytkään putkeen, vanhemmuus on työlästä ja monet unelmat jäivät toteutumatta.
Sehän on hyvin yleistä, enemmänkin vain ihmisille luontaista uteliaisuutta, ei voi sanoa vielä stalkkaamiseksi. Jokainen joka on facessa niin varmasti tietää, että kuka tahansa voi katsella, mitä on näkyvillä. Itsekkin katselen, vaikka en erityisen utelias olekkaan, mukava silloin tällöin selailla.
Jos joku entinen luokakaveri tulisi vastaan, vääntäisin siltä niskat nurin.
En edes muista kotikylältä ketään.